Voi tätä alkuraskauden "onnea"...

Kyllä se voi olla tuota koko raskauden. Mulla oli ja oksensin vielä synnytyssalissakin. Muutamaan otteeseen jouduin osastolle tippaan jatkuvan oksentelun takia.

Toisella kolmanneksella olin ite energisimmillään. Eka kolmannes olis eto olo ja olisin voinut nukkua 20h vuorokaudessa. Toinen oli hyvä ja energinen ja pirteä ja kolmannella kolmanneksellä oli taas väsy ja kiukku ja hankala liikkua kun oli semmonen kauhee liitoskipuilu ja maha oli valtava. Tämä siis toisessa raskaudessa.

Ekassa raskaudesta kärsin järkyttävästä pahoinvoinnista ja olin tiputuksessa oksentelun takia vähän väliä viikolle 24 ja sitten alkoikin raskausmyrkytysoireet ja koko homma päättyi hätäsektioon viikolla 34.

Minä en edes tiennyt pariin eka kuukauteen olevani raskaana. Vasta samana päivänä kuin tein testin alkoi pahoinvointi. No tämäkin meni ohi kuukaudessa tai parissa. Sitten olikin ihan hyvä olo loppuraskauden. Minä liikun joka päivä ja en lihonut juurikaan. Pari päivää ennen synnytystä kiloja oli tullut kahdeksan.

Voi kun saisin olla raskaana. Alkuraskauden väsymys oli sen hetken. Oksentelua oli koko raskausajan. Slti, tekisin nyt mitä vain, että saisin sen uudelleen. Kokea uudelleen sen pienen hetken vauvan kanssa ja katsoa kun kehittyy isoksi ja omaksi persoonakseen.

Ei. Loppua kohti tulee vaihtelun vuoksi uusia, jänniä vaivoja närästyksestä peräpukamiin. Piinallisen raskauden onnen tarkoitus lieneekin kypsyttää äiti synnytykseen, sillä 9 kk: n jälkeen on todella valmis vaikka kaivamaan lapsen ulos lusikalla.

Voi tätä loppuraskauden "onnea"..hengenahdistusta, närästystä, tukalaa oloa, hengästymistä, huonoja yöunia, väsymystä...

Voi apua :D

No otetaan tästä sitten kaikki ilo irti.

T. Juuri iltapalansa oksentanut ap

Minä sain tietää raskaudesta vasta rv 8, sitä ennen ei oireen oiretta. Rv 9 alkaen oli parisen viikkoa pahoinvointia ja muutaman kerran oksukin tuli, sitten loppui. Sen jälkeen alkoikin kertakaikkisen mahtava olo joka parani vaan kokoajan loppua kohden, toki viimeisellä kolmanneksella iso maha jo häiritsi arkiaskareissakin mutta muuten... Itselläni oli siis kyllä todella hyvä raskaus. Nämähän ovat aivan äärettömän yksilöllisiä juttuja, samalla ihmiselläkin voi olla todella erilaisia raskauksia.. ensimmäinen voi olla kamala ja toinen sitten onkin aivan ihana, tai toisinpäin! Tsemppiä paljon sinulle raskauteen, kyllä se vielä hymyksi muuttuu! :)

Mulla oli helppo raskaus, ensimmäiset oireet ilmeni rv 10 ??! Lääkärikin hämmästeli.. ei tarvinnu salata asiaa ku se pari viikkoa ni oli jo eka kolmannes ohi, kerroinki sitte heti kaikille. Oli kieltämättä hassu fiilis ku melkeen 3kk ollu raskaana tietämättään :D oli kyllä todella iloinen yllätys että ei sillä!

Jos on esikoinen masussa niin ota kaikki ilo irti vaan siitä unesta.. Mulla oli esikoista odottaessa aika hillitöntä tuo pahoinvointi ja väsymys kanssa. Saatoin nukkua päikkärit töistä tullessa ja sit vielä 12 tuntia yöunia päälle. Siinä jossain välissä piti sit vielä edes esteitä saada pysymään sisällä niin paljon ettei kuiva. Seuraavassa raskaudessa sit istuin puistossa puolikuolleena esikoisen taapertaessa aidatulla alueella, kevyempää silti kuin töissöolo.

Oivoi sulla on ilmeisesti hurja pahoinvointi :( sitähän se joillakin on.. todennäköisesti kuitenkin helpottaa ensimmäisen kolmanneksen jälkeen! Kyllä se olo yleensä paranee loppua kohden noin yleisesti, jos siis ei vaan oteta niitä ison vatsan tuomia ongelmia mukaan. Tsempit!

No etkö sä ennen raskautta tienny että pahoinvointi on yksi alkuraskauden yleisimpiä oireita??????????

Ei se, että sen tietää etukäteen helpota mitenkään. Juoksin motarin varttaoksentamassa työmatkalla, koko ajan oksetti ja närästi jne. Ymmärrän niiiin sua, mulla oli niin huono olo. Yritä saada hemoglobiini pysymään hyvänä, syö tiheästi pieniä välipaloja, vaik ei pysyis ainasisällä. Mulla tässä vieressä tuhisee kuukauden ikäinen sydänkäpynen, on kaiken sen arvoista<3 tekisin heti kaiken uudestaan.

Mikä ihme siinä on että joidenkin pitää aina oikein kehuskella miten hirveää heidän raskauspahoinvointinsa oli?

Kaikille äideiksi aikoville tiedoksi: päivittäinen oksentelu ja sairaalaan joutuminen on ERITTÄIN HARVINAISTA. Useimmat selviävät joko pelkällä pahoinvoinnilla tai parilla pikku oksennuskerralla, ja osa naisista jopa täysin ilman pahoinvointia kuten isosiskoni. Tavallisempaa on se, että jotkut ruuat lakkaavat maistumasta ja hajut alkavat etoa.

Nämä vaikealla raskaudellaan tärkeilevät ovat tunnekylmiä kiusaajia joista ei kannata välittää.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on että joidenkin pitää aina oikein kehuskella miten hirveää heidän raskauspahoinvointinsa oli?

Kaikille äideiksi aikoville tiedoksi: päivittäinen oksentelu ja sairaalaan joutuminen on ERITTÄIN HARVINAISTA. Useimmat selviävät joko pelkällä pahoinvoinnilla tai parilla pikku oksennuskerralla, ja osa naisista jopa täysin ilman pahoinvointia kuten isosiskoni. Tavallisempaa on se, että jotkut ruuat lakkaavat maistumasta ja hajut alkavat etoa.

Nämä vaikealla raskaudellaan tärkeilevät ovat tunnekylmiä kiusaajia joista ei kannata välittää.

No tuo nyt on ehkä vähän rajusti sanottu... Itsehän en ole ollut raskaana koskaan, mutta ymmärrän sen että jokaiselle ne omat kokemukset luo sen todellisuuden. Sun todellisuus on tuo että ei se nyt niin paha juttu ole, ja joillakin kokemus voi olla päinvastainen. Toki äärimmäiset hankaluudet varmasti ovatkin aika harvinaisia, mutta en näe omien kokemuksien jakamista kiusaamisena. Eri asia sitten, jos sen varjolla vähätellään vaikka sitä toisen pahoinvointia, tai väitetään että kun minullakin niin muillakin.

Ap:lle kovasti tsemppiä!

Olisi parempi jos ihmiset puhuisivat suoraan mitä tuskaa raskausaika voi olla. Meilläkin Suomessa on sellainen kulttuuri, että pitäisi ilosta ja onnesta vain hymyillä auvoisasti raskaana, eikä saisi mistään valitaa vaan ikään kuin olla jo valmiiksi sellainen kaikkensa lapsensa vuoksi kestävä äiti.'

Tosiasiassahan raskaus on suurimmalle osalle yhtä helvettiä. Itse olin koko raskauden ajan todella väsynyt, ja ehkä väsynein kausi oli se muille energinen toinen kolmannes. Ensimmäiset kolme kuukautta oksetti ja olo oli muutenkin kuin jatkuvassa vatsataudissa ja flunssassa. Flunssat muutenkin tarttuivat raskaana helpommin ja kestivät pidempään, kun vastustuskyky laski. Ja sitten vielä meni se alkuraskaus ressatessa onko kaikki hyvin, ja oikeastaan toinenkin kolmannes oli vielä ennenaikaisen syntymän stressauksen aikaa. 

Viimeinen kolmannea; liitoskivut, painonnousu ja sen myötä tullut liikkumisen vaikeus ja olo kuin valaalla, supistelut. Kamalaa, mutta siedettävin vaihe kaikista, koska se finaali oli tavallaan jo käsillä. Ensimmäisen ja toisen epämääräisestä kärsimyksestä oli nyt tullut jonkin toisen ihmisen vuoksi kärsimistä vihdoin. Mahassa mylläsi, ja jokaisella potkulla muisti että kohta se on jo omassa sylissä.

Tsemppiä alkuraskauteen! Kaikki loppuu onneksi aikanaan, ja ne oireet useimmilla vaihtuvat joten on helpompaa sietää raskaana olon _raskaus_. Toki on niitäkin, joilla paahoinvointi ei lopu, mutta toivotaan sinulle parasta! Muistathan että jo alkuraskaudessa voit hakea sairaslomaa, jos oikeasti tuntuu siltä että työnteko on mahdotonta.

Lopeta turha nillitys ja valitus. Ole onnellinen että edes olet raskaana. Moni hihkuisi onnesta sinun tilanteessasi, kun oma raskaus on mennyt kesken. Ärsyttää kun ihmiset valittaa noin turhasta.

Niin ja sellaiset ihmiset, jotka kommentoivat raskauden tuskista kärsivälle, että nauti nyt olostasi, kohta se oikea työ alkaa, pitäisi tuomita johonkin sataan raipaniskuun. On aivan eri asia valvoa itkevän vauvan vuoksi kuin omien liitoskipujen. On myös aivan eri asia elää rajoittunutta elämää sen jo syntyneen vauvan vuoksi kuin sen vuoksi että pelkäät oksentavasi esim. ravintolan keskelle. Ylipäätään esim. valvomisesta aiheutuvat fyysiset vaivat eivät ole sama asia kuin jatkuva tunne että joku puukottaa häpyluitasi tai että olet tuomittu kärsimään 9kk:n oksennustaudista.

17

Vierailija kirjoitti:

Lopeta turha nillitys ja valitus. Ole onnellinen että edes olet raskaana. Moni hihkuisi onnesta sinun tilanteessasi, kun oma raskaus on mennyt kesken. Ärsyttää kun ihmiset valittaa noin turhasta.

Minä olen tuo joka tilitin raskausajasta. Meillä takana keskenmeno, pitkä lapsettomuus ja lapsettomuushoidot. Se ei silti poistanut raskausajan kurjuutta, ei sitten millään lailla. Päinvastoin oli paljon pahempi olla kun pelkäsi menetystä eikä osannut kiintyä mahassa elävään vauvaan.

En tiedä oletko itse kokenyt menetyksen, vai puhutko nyt vain asiasta jota et ole itse kokenut. Mikäli olet, niin olen pahoillani menetyksesi puolesta, mutta ei kannata lukea tällaisia ketjuja silloin jos ei voi sietää toisten valitusta raskaudesta. Se raskauden tuottama fyysinen huono olo on kuitenkin ihan tosiasia, eikä sitä kiitollisuudella selätetä. Jos taas et ole kokenut lapsettomuutta tai keskenmenoa, niin älä puhu heidän puolestaan.

Tsemppiä tulevaan!

17

Vierailija kirjoitti:

Olisi parempi jos ihmiset puhuisivat suoraan mitä tuskaa raskausaika voi olla. Meilläkin Suomessa on sellainen kulttuuri, että pitäisi ilosta ja onnesta vain hymyillä auvoisasti raskaana, eikä saisi mistään valitaa vaan ikään kuin olla jo valmiiksi sellainen kaikkensa lapsensa vuoksi kestävä äiti.'

Antaisin tälle sata yläpeukkua, jos voisin. Ihmeellisiä sankaritarmyyttejä leijuu odottajan ympärillä. Ei ihme, etä raskautta kutsutaan raskaudeksi.

Myös väittämälle, jonka mukaan nainen on kauneimmillaan raskaana, tulisi jo vihdoin myöntää olevan vaihtoehtoja. Tätä hymistiin jo 16 vuotta sitten, kun itse olin raskaana, ja totesinkin silloin muutamille kyseessä olevan varsin veemäinen olotila. Eivät uskoneet. "Ei kai nyt sentään" 😁 -5.