Taas naapurin äiti huutaa lapsilleen

Luulen että huutaminen lapsille on suht normaalia, mutta esim. lapsen haukkuminen ja kiroilu ei ole ok.

Viesti 18 oli vastaus viestiin 11. Lainaus unohtui.

Huutamista voi olla monenlaista, kurkkusuorana karjumista tai vähän puheääntä kovempaa. Tuo ensin mainittu on ainakin huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lastensuojeluilmoituksen. Todella vahingollista lapsille.

Apua oikeasti. Älkää tehkö tällaisista asioista lasuja! Ne joudutaan käymään läpi usean työntekijän voimin ja ne resurssit ovat pois oikeasti apua tarvitsevilta. Juuri tuollainen asenne aiheuttaa Vilja-Eerikoita. Miten elämästä vieraantuneita ihmisiä täällä on, kun iltatoimissa huutamisesta kehotetaan tekemään lasu-ilmoitus...?

Jos oikeasti haluat auttaa, kysy joskus tuolta äidiltä mitä kuuluu, tarjoa esim apuasi lasten kanssa tai kutsu kylään. Aika veemäistä oikeasti "auttaa" tekemällä lasu.

Lisäksi kysyisin kuinka moni täällä ei koskaan huuda lapsilleen tai ei ole riidellyt lastensa kanssa? Naapuriin e kuulu se haliminen, riidan sopiminen ja anteeksipyyntö. Sinne kuuluu vaan ne hetket kun huudetaan.

Jos nyt mitenkään ei voi apuaan tarjota tai kysellä kulumisia niin mieluummin sitten vaikka se nimetön kirje/printattu lappu kuin lasu. Se on ihan äärimmäinen keino, ja tod näk kokonaisuudessaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Olisko väsynyt? Köyhä? Henkisesti uupunut? Masentunut? Oletko yksinkertaisesti tyhmä?

Tätä juuri hain avauksella, keskustelua siitä mistä itselleni käsittämätön huutaminen ja kiroilu voisi johtua. Tyhmä tuskin olen, mutta niin mielettömän onnellinen lapsestani ja yleensäkin elämästäni, että ehkä siksi en ymmärrä naapurini käytöstä.

Sen verran paljon alapeukkuja on tullut minkäänasteista puuttumista ehdottaviin viesteihin, että ei ainakaan heti ole suunnitelmissa.

Ap

Tyhmähän sen täytyy olla kun on lisääntynyt. Ja vieläkö köyhiin oloihin? Ja kakaroita tehty useampi ennekuin katsottu kestääkö masentumatta?

Jossumi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lastensuojeluilmoituksen. Todella vahingollista lapsille.

Apua oikeasti. Älkää tehkö tällaisista asioista lasuja! Ne joudutaan käymään läpi usean työntekijän voimin ja ne resurssit ovat pois oikeasti apua tarvitsevilta. Juuri tuollainen asenne aiheuttaa Vilja-Eerikoita. Miten elämästä vieraantuneita ihmisiä täällä on, kun iltatoimissa huutamisesta kehotetaan tekemään lasu-ilmoitus...?

Jos oikeasti haluat auttaa, kysy joskus tuolta äidiltä mitä kuuluu, tarjoa esim apuasi lasten kanssa tai kutsu kylään. Aika veemäistä oikeasti "auttaa" tekemällä lasu.

Lisäksi kysyisin kuinka moni täällä ei koskaan huuda lapsilleen tai ei ole riidellyt lastensa kanssa? Naapuriin e kuulu se haliminen, riidan sopiminen ja anteeksipyyntö. Sinne kuuluu vaan ne hetket kun huudetaan.

Jos nyt mitenkään ei voi apuaan tarjota tai kysellä kulumisia niin mieluummin sitten vaikka se nimetön kirje/printattu lappu kuin lasu. Se on ihan äärimmäinen keino, ja tod näk kokonaisuudessaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.

"Koskaan" huutaminen vähän eri kuin jokailtainen kiroilu..

Vierailija kirjoitti:

Mä käyttäydyn tuolla tavalla, koska olen masentunut.

Lasten syytäkö se on? Eikö aikuinen kykene vastaamaan käytöksestään vaan laittaa kurjuuden kiertämään?

"Lisäksi kysyisin kuinka moni täällä ei koskaan huuda lapsilleen"

En tietenkään koskaan huuda lapselleni. Enhän huuda puolisollenikaan.

Vai sellaiset ihmiset, joiden lapsuudenkodissa kommunikoitiin huutamalla, saattavat kuvitella, että toisille ihmisille huutaminen on jotenkin normaalia. Huudatteko töissäkin työkaverille, jos se ei heti ymmärrä tai tottele? Ette varmaan. Mutta omia lapsia voi kasvattaa niin, että niille huutaa, jos ne eivät tottele?

Jos todella huomaat huutavasti usein lapsillesi, hae apua. Se että joskus menee pinna on ihan eri asia kuin se, että ihan normipäivänä huutaa - lapselleen, miehelleen, naapurilleen.

Ei. Ei joka ilta eikä edes ehkä joka toinen. Mutta kyllä pari valittua kirosanaa raikaa meilläkin, jos ei kertakaikkiaan vaan muuten totella. Kun olet viisikymmentä kertaa käskenyt kauemmaksi auton luota mailojen kanssa ja kun sitten tullaan naama totisena kertomaan, että kunnon klommo auton ovessa, niin kyllä vain. "Ei saatanan saatana" raikui omasta suustani, jota mies säesti "Et oo jumalauta tosissas". Kyllä vaan kuului naapuriin. Näytti olevan naapurin rouva pihatöissä. Eli lähtölaskenta lasuun alkanut?

Te, jotka kehotatte täysin tuntemattomia ihmisiä täältä lukemanne kertomuksen perusteella tekemään lasun, tai kenties teette niitä itsekin vastaavissa tilanteissa, mitä hyöty uskotte lasusta olevan?

Onko se jonkinlainen näpäytys "älä huuda asunnossasi, täällä tarkkaillaan!" , miksette sitten valita isännöitsijälle? Vai onko lasu helpompi tehdä kun sen voi tehdä nimettömänä? Uskotteko sen oikeasti auttavan jotenkin?

Jos äiti on väsynyt, tuo tuskin kohentaa hänen mielialaansa. Joutuu stressaavaan käsittelyyn, käymään ehkä palaverissa, selittelemään asioitaan, lapsia kuulustellaan, kotia arvioidaan. Tuskin mitään toimenpiteitä kuitenkaan tuosta aiheutuu, mutta useamman henkilön työaikaa ja perheelle valtava stressi ja mielipaha. Itse ainakin tuntisin sen iskuna selkään jos joku naapuri tekisi anonyymin lasun siksi että huutaisin lapsilleni. Ei nyt varsinaisesti parantaisi mielialaa.

Mitäs jos jokainen, joka aikoo tehdä lasun jonkun tämän tyyppisen asian takia sen sijaan leipoosi vaikka sämpylöitä ja veisi niitä väsyneen naapurin ovelle. Kutsuisi kylään ja juttelisi ystävällisesti rappukäytävässä. Mitä jos seuraavan kerran ärtymyksen sijaan yrittöisittekin lähestyä asiaa empaattisesti ja ollen ystävällinen tuntemattomalle. Laitetaan kiertämään mieluummin hyvä kuin paha.

Mun mielestä tää lasujen tehtailu kuvastaa hyvin nykyaikaa va suomalaisuutta. Aina on kyräilty naapurien välillä ja nyt siihen on anonyymin lasun kautta saatu vielä uusi, helppo ja vaivaton keino. Jos naapuri ei miellytä, tulkitaan kaikki käytös negatiiviseksi, kytätään toisia, etenkin lasten vanhempia ja mietitään mitä ne tekevät väärin. Jos jonkun lastenvaunut on rapussa, niitä potkaistaan likaisella kengällä, työnnetään ulos sateeseen kastumaan ja ärsyynnytään kun ne on jätetty väärään paikkaan. Ei tule mieleenkään nätisti kysyä perheeltä voisiko vaunuja säilyttää muualla. Jos lasten lelut lojuu pihassa, niiden päälle astutaan surutta, rikotaan ka heitetään roskiin kun ne ärsyttävät. Jos lapset käyttäytyvät jotenkin huonosti, tehdään lasu,..

Ollaan muka huolissaan lapsista, vaikka oikeasti kiinnostaa vaan oma napa, ja halutaan jotenkin näpäyttää sitä naapurin ärsyttävää mammaa. Jos se pyytäisi apua lastenhoidossa, et ikipäivänä suostuisi, mutta lasun voit toki tehdä anonyyminä kun olet niin huolissasi. Oikeasti et tahdo tippaakaan auttaa vaikka näkisit toisen raahaavan kauppakasseja rattaiden kanssa sateessa, et edes ovea pidä auki. Sua ei siinä hetkessä kiinnosta ne lapset tai se äiti tippaakaan. Mutta olet sitten toisaalta niin huolissasi...

Tällaisia ovat nykysuomalaiset. Olis parempi palata sinne metdäpirttiin kauaksi kaikista ärsyttävistä naapureista.

Kertokaas nyt, mitä hyötyä uskotte lasusta olevan? Miettikää ihan rehellisesti, miksi sen teette? Onko se _teille_ helpompaa kuin jutella ystävällisesti sen tuntemattoman naapurin kanssa? Kumman uskotte rehellisesti johtavan parempiin tuloksiin?