Lue keskustelun säännöt.
Taas naapurin äiti huutaa lapsilleen
18.04.2016 |
Lähes jokailtainen huutokonsertti menossa. Kirosanat lentävät ala-asteikäisille lapsille täydellä volyymilla, kuuluu myös lapsen itkua. Jumalautaa, vittua, saatanaa. Käy todella sääliksi lapsia, kun heillä on tuollainen äiti.
Mikä saa naisen huutamaan ja raivoamaan pienille lapsilleen? Itse ainakin häpeäisin käytöstäni enkä toistaisi sitä ilta toisensa jälkeen. Onko naapurin äiti yksinkertaisesti vain tyhmä?
Kommentit (33)
Mä käyttäydyn tuolla tavalla, koska olen masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko väsynyt? Köyhä? Henkisesti uupunut? Masentunut? Oletko yksinkertaisesti tyhmä?
Kirjoita nimetön mutta ystävällinen kirje naapurille jossa kerrot että lapset kärsivät tuosta ja jatkuva huutaminen on henkistä väkivaltaa. Jos huuto ei vähene, tee lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas surkeaa... Jotkut ihmiset on vaan niin heikkohermoisia ja kun suuttuvat, niin kirosanoja lentelee lapsillekkin. Oma mies on juuri vastaavanlainen. On todella inhottavaa kun pienille lapsille aletaan karjumaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri on tommone. Sama meininki oli omassa lapsuudenkodissaan. Ei vaan oo oppinu muita käyttäytymismalleja eikä hänellä oo nyt halua/jaksamista toimintaa muuttaa. Se on sille normaalia :(
Äiti on jämähtänyt vahingolliseen käyttäytymismalliin, koska keinot on loppu tai puutteelliset. Yksinhuoltaja, mies tekee pitkiä vuoroja tai ei osallistu kasvattamiseen. Jonkun tuohon olisi hyvä puuttua, koska tuosta tulee kaikille paha mieli, jopa naapureille. Jonkinlainen hyvässä hengessä kirjoitettu viesti tai MLL:n sivuilta tulostettu ohjenuora kun lapsi on hankala ja auttavat numerot oheen. Jos jatkuu, niin lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas surkeaa... Jotkut ihmiset on vaan niin heikkohermoisia ja kun suuttuvat, niin kirosanoja lentelee lapsillekkin. Oma mies on juuri vastaavanlainen. On todella inhottavaa kun pienille lapsille aletaan karjumaan. :(
Miksi olet lisääntynyt tuollaisen ihmisen kanssa?
Pitäisköhän mun kirjoittaa myös kirje naapurille... Onko jollain tällaisesta kokemuksia? Tai miten itse suhtautuisit naapurin huoleen jaksamisestasi ja lasten voinnista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä myös jotenkin vajaa kun et puutu asiaan?
Vittuako sitä toisten asiohin puuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin lastensuojeluilmoituksen. Todella vahingollista lapsille.
Jotkut eivät halua, että heidän tuhoisaan käytökseen puututaan. Silti täytyy ajatella niitä lapsia.
Itse huusin myös lapsille joka päivä varmaan parin vuoden ajan.
Olin ihan loppu, kolme alle kouluikäistä lasta enkä saanut mitään kuria. Lopuksi vaan makasin sohvalla ja sitten kun alkoi mennä ihan älyttömäksi touhu niin raivosin ja kiroilin kun mielipuoli. Kaikki kärsi tilanteesta, niin minä kuin lapset.
Vanhimmalla lapsista oli jo adhd diagnoosi ja olin varma että keskimmäiselläkin jotain on. Vihdoin vaatimalla vaadin tutkimukset ja sai adhd diagnoosin hänkin ja siihen lääkityksen sekä vielä epätyypillisen autismin diagnoosin tuohon päälle.
Sen jälkeen helpotti, lapset kasvoi ja myös sitä myötä tuli järkeä päähän. Lisäksi lääkitys auttoi niin paljon että pystytään elämään normaalia perhe-elämää.
Tuosta kaikesta on aikaa jo viisi vuotta mutta voin sanoa että raskasta aikaa oli.
Voi kun joku ihana naapuri olisi joskus koputtanut oveen ja kysynyt että onko kaikki kunnossa. Häpesin käytöstäni ja tiesin että varmaan on naapurit kuulleet. Vieläkin nolottaa..
Kerroin tämän siksi että siellä naapurissa saattaa olla todella väsynyt äiti joka toimii väärin koska muita keinoja ei enää ole.
Ehkä puuttuisin asiaan, varsinkin nyt kun olen itse joskus ollut samanlainen. Joko soittaisin ovikelloa, vinkkaisin kuulemastani hänelle puistossa tai soittaisin lastensuojeluun.
Missään nimessä tuollainen huutaminen ja kiroilu ei ole normaalia eikä hyväksyttävää. Lapset kärsii ja äitikin varmasti.
Olen välillä miettinyt tätä itsekkin... Ei hänestä ollut paljastunut tuollaisia piirteitä ennen lastamme. Harmillista.
Meilläkin oli naapurissa huutajaäiti. Kerran yhden huutokonsertin aikana mulla napsahti ja karjuin yksin tyhjässä asunnossani että JUMALAUTA NYT SE TURPA KIINNI, TAJUATKO ETTÄ TOI HUUTO KUULUU KAIKKIIN ASUNTOIHIN. Sen jälkeen äiti taisi löytää uusia kasvatusmetodeja, elleivät sitten häpeissään muuttaneet kokonaan pois.
Minä sanon sen sata kertaa nätisti. Pyydän, käsken ja komennan. Arvaappa viisi kertaa toimiiko? No ei toimi. Sitten kun karjaisen kerran, niin johan toimii. Olen joka kerta sanonut lapsille, etten halua huutaa, eivätkä he siitä pidä, joten totelkaa kun sanon nätisti. Esikoinen on nyt alkanut vasta tottelemaan.
Oletko sinä myös jotenkin vajaa kun et puutu asiaan?