Lapset isän sängyssä
Tässä sitä ollaan! Poikaystävälläni on 5 ja 7 vuotiaat lapset, itse olen lapseton. Lapset ovat isänsä luona vuoroviikoin. Nyt ongelmaksi on alkanut muodostua lasten kömpiminen meidän sänkyyn. Ensin nuorempi kiipeää isänsä kainaloon neljältä, vanhempi viimeistään kuudelta. Äitinsä luona lapset eivät saa nukkua äidin sängyssä muutoin kuin jos ovat nähneet painajaista. Minua tämä käytäntö häiritsee kovasti. Ennen minua vain nuorempi kömpi sänkyyn, mutta nyt viimeaikoina on vanhempikin ottanut saman tavan.
Minä nukun muutenkin huonosti ja joudun heräämään kukonlaulunaikaan töihin, monesti keskeytyvät yöunet tekevät minut väsymyksestä hulluksi. Poikaystävääni luonnollisesti lapset eivät häiritse, hän nukkuu kuin tukki pieneistä lämpöpattereista huolimatta.
saako äitipuoli vaatia yksityisyyttä ja unirauhaa aikuisten sänkyyn? Vai tekeekö tälläinen vaatimus minusta itsekkään pahan äitipuolen?
Kommentit (13)
On outoa!! Tottakai siitä voi sanoa.. ei ihan pieniä enää kuitenkaan ole.
Olet ällöttävä.Lapset kaipaavat isää eikä ne sinne enää parin vuoden kuluttua tule. Oksettaa tuollainen itsekkyys. Siis sinun. Ällöttävää!!
Tenavat nukkukot omassa sängyssään. Äitipuolellakin on oikeus kunnon yöuniin ja yksityisyyteen.
Korjaan vielä, ettei lasten nukkuminen sängyssä haittaa vaan ennemminkin yöllä käytävä rumba ja kitinä siitä ettei sängyssämme ole riittävästi tilaa. Lapset ovat kansaani läheisiä, muutta lapsettoman en ole tottunut kuhinaan sängyssä yöaikaan. Viikonloppuöinä lapset ovat tervetulleita kun aamuyön tunnit eivät ole niin kovin lyhyitä.
En halua loukata lapsia tai heidän isäänsä määräilemällä nukkumajärjestyksiä, mutta mikä neuvoksi? Isompi sänky?
Jos asutte yhdessä, voit mielestäni yhdessä poikaystäväsi kanssa sopia säännöistä ja kertoa lapsille, että aikuisten sänkyyn saa tulla vain painajaisia nähtyään, muuten jokainen nukkuu omassa sängyssään.
Noo, tuota ei varmaan kestä kauaa enää. Toki lasten kanssa voi yrittää tehdä fiksuja sopimuksia. Esim että vain viikonloppuisin, koska sun työjaksaminen.
Ja tiestysti jos painajaisia tms antaisin tulla sänkyyn.
Mutta voi lasten kanssa jutella asiasta, ihan reilusti. Kysyä mitä ovat mieltä. Jos mies on fiksu, hänen kuullen tietysti on parasta jutella.
Jossain vaiheessa tuonikäiset haluavat olla jo "isoja" ja ongelma ratkeaa kuin itsestään. Joskus se, että olisivat samassa huoneessa lapset keskenään, voi olla paras ratkaisu. Hyvä kerrossärky (paitsi jos levottomasti nukkuvat niin on laidalta putoamisvaara). Tai mahtuuko 2 sänkyä lastenhuoneeseen?
Hyviä Ratkaisuja on melkein yhtä monta kuin perheitäkin.
Miettikää vielä se, että saavathan lapset tarpeeksi läheisyyttä päiväsaikaan..!? Kivaa tekemistä perheen lautapelejä, ulkoilua yhdessä jne. Hartiahierontaa?
Tsemiä kevääseen!
Terv. Onnellinen uusperheäiti
Isompi sänky tai mene johonkin vierashuoneista nukkumaan.
T. Hyväosainen
Lapsille, etenkin noin pienille, on kauhean raskas tilanne kun vanhemmat eroaa ja kuvioihin tulee uudet kumppanit. On ehkä pelottavaakin, totuttelua vuoroviikotteluun, ehkä vähän turvaton tunne kun ei ole enää yhtä kotia vaan kaksi. Niitä lapsia pitää vaan nyt ymmärtää. Oma mieheni kuoli kun lapset olivat suunnilleen saman ikäisiä. Pari kuukautta tuntui että ollaan palattu taas vauva-arkeen, en saanut ollenkaan nukuttua kun surutyö oli kesken ja loppuajan lapset kiehnäsivät sängyssä.
Meillä on aina ollut sääntö, että omaan sänkyyn nukahdetaan mutta viereen saa tulla, jos herää vaikka painajaiseen. Lapselle voi olla aika pelottava kokemus herätä yksin (tai, vaikka sisaruksen kanssa) pimeässä huoneessa, kun elämäntilanne on stressaava. Uni ei ehkä tule, on pimeää, kaipaa tiedon siitä että vanhempi on siinä lähellä.
Sinulle toistaiseksi jokin retkisänky (saa halvalla, taittuvat kasaan) että saat nukuttua? Tilanne kyllä tasoittuu.
Mun poikaystävällä on myös lapsia ja itse olen lapseton. Mä oon käytännössä sanellut poikaystävälleni kuinka lapset tulee meidän huushollissa kasvattaa, sillä hänellä ei ole mitään hajua lasten kasvatuksesta (ex-suhteessaan lasten äiti otti kaiken vastuun lapsista). Meillä ei lapset tuo sänkyymme, jos näkevät painajaista tms niin käymme lohduttamassa ja nukutetaan lapset uudestaan. Nykyään nukkuvat sikeästi kuin tukit eivätkä ole pitkään aikaan riehuneet yöllä. Rajoja ja rakkautta, toimii :)
Lapset saavat meidän täyden huomion päivällä. Pelataan, urheillaan ja touhutaan kaikkea yhdessä. Halaillaan ja pussaillaan ja ollaan lähekkäin. Sen pulasta tuskin on kyse. Ennemminkin kyse on "hauskasta tavasta". Lapset nauraa jo illalla nukkumaan mennessä, että ; nähdään yöllä.
Nuku kotonas. Ja jos kerran kukonlaulun aikaan nouset niin eikös ne muksut sillon tuu isän viereen?
Lapset pieniä vain hetken ja tarviivat turvaa.