Työttömyys ja pitkät työmatkat..

Aika kovalta tuntuu tuo enintään 3 tuntia päivässä työmatkohin. Olen 2 lapsen yh ja nyt 2 vuoden määräaikaisessa työssä käyn, työmatkaani menee omalla autolla tunti suuntaansa. Ja ennen tätä ajomatkaa vien lapset päivähoitoon. Lapset ovat melko pitkän päivän hoidossa ja tästä on kyllä minua syyllistetty paljonkin.

Mietin nyt tuota, että entä jos jään jälleen työttömäksi ja minulle "onnistuu" työkkäri osoittamaan paikan 1,5 tunnin ajomatkan päähän suuntaansa. Tämä tarkoittaa lapsilleni vielä lisää päivähoidossaoloa eli päivän pituudeksi tuleekin sit aboutirallaa 6-18. Pitkäksi menee..

Auton kuluista puhumattakaan ja jees, saan verotukseen niitä matkoja. Tosiasia vain on se, että käytännössä minulla menee paljon enemmän matkoihin kuin mitä saan hyötyä verotuksessa. Ja osa-aikatyöhön vilauteltiin 2 tunnin ajomatkaa. Tsiisus sentään, tuossa kyllä jo itse on maksumiehenä paljonkin siihen, että saat käydä töissä.

Ja kun työkkäreiden käytännön toiminnan tietää, niin eihän siellä katsota mitään "läpi sormien" varmasti. Ei huomioida sitä, että on pienet lapset tai muutakaan asiaa.

Omassa tuttavapiirissä on pari työtöntä ja kumpikin on hakenut paikkoja, päässyt haastatteluun ja aina joku menee kuitenkin edelle. Suhteet ovat isossa roolissa työpaikkoja hakiessa ja paljon on ihmisiä, joilla ei niitä suhteita ole. Molemmat ovat työttömänä yt-neuvottelujen tuloksena ja ei omasta halustaan. Ikää on 50 korvilla ja molemmat ovat luovuttaneet työnsaannin suhteen. Toiselle on työkkäristä tarjottu harjoittelupaikkaa muutamaksi kuukaudeksi. Ihminen itkee, ettei ole mitään arvoa hänella ja ammattitaidolla, kun jo osattua työtä pitäisi mennä harjoittelemaan ilmaiseksi.. Karessia tuli kun ei suostunut. Ja harjoittelupaikassa ei ollut työtä muutoin tarjolla tulevaisuudessa eli harjoittelu ei olisi antanut mitään jo kokeneelle ihmiselle.