Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tietoinen deittailun luovuttaminen
18.04.2016 |
Ovatko muut enemmän tai vähemmän ikisinkut miettineet, että jos ihan oikeasti vaan luovuttaisi? Ei pitäisi toiveita yllä ja täten välttyisi pettymyksiltä. Voisi ihan oikeasti keskittää energiansa tuottaviin asioihin, eikä toisaalta velloisi "kohtalossaan," sillä eihän se mitään auta. Harmipa meistä surkuttelee sitäkään kovin usein, ettei ole malli tai voittanut lotossa.
Itselleni tuon ajatuksen sisäistäminen, etten tule ikinä menemään naimisiin, muuttamaan yhteen kenenkään kanssa jne. muutti elämääni kovasti parempaan suuntaan. En enää koe paineita asiasta, eikä itsetuntoni ole riippuvainen siitä, mitä vastakkainen sukupuoli minusta ajattelee. (aiemmat negatiiviset kokemukset ja torjumiset aikanaan tuntui ihan kamalalta ja tunsin oloni arvottovaksi.) Menen rohkeasti rähjäisenä ulos jos siltä tuntuu, sillä minun ei tarvitse yrittää mielyttää ketään.
Toisaalta ei tarvitse huolehtia ehkäisystä, pelätä yllätysvauvoja tai petetyksi tulemista ja se tuntuu hyvältä kun tiedät että olet itse vastuussa itsestäsi ja elämästäsi sataprosenttisesti. Kenenkään muun mielipidettä ei tarvitse kysyä, eikä miehiä tarvitse enää edes katsella siinä mielessä tai yrittää punnita ja pohtia että onko mies kunnollinen vai ei. Kuulostaa ehkä hieman hölmöltä, mutta oikeasti toimii.
Kommentit (46)
Naisille tuo sinkkuus tuntuu olevan paljon helpompaa, kuin miehille. Hyvä heille!
Miehellä joka kelpaa vain kaveriksi ei ole niin helppoa ja voin jakaa tänne kirjoittaneiden miesten kokemuksia. Vaikka kuinka hienon elämän hankkii niin se tuntuu pahalta jos ei sitä voi jakaa kenenkään kanssa. Paljon antaisin jos löytäisin ulospääsyn tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisen suhteeni jälkeen luovuin täysin deitti jutuista ja päätin suoraan että parempi aina yksin kuin kenenkään kanssa. Eroni myötä tein itselleni niin paljon töitä etten olisi ajatellut ja masentunut asiasta.
Lopulta jouduin lähes 2 vuoden jälkeen kohtaamaan asiat. Unissani näen x:ää vaikken haluaisi tuntea niin.
Vaikka päivät välillä tuntuvat mustilta joka päivä näen valon pilkahduksia parempaan suuntaan olen menossa.
Päätökseni etten enää etsi tai hae kumppania elämääni oli oikea.
Olin joka otti eron kun tajusin etten tehnyt kumppaniani onnelliseksi ja siinä vaiheessa valitsin oikein itseni ja hänen kannaltaan.
Joidenkin ihmisten on vain kuljettava elämässä se yksinään menevä polku omalta osaltaan onnellisena.
yxvain
Olen 30 v ja elänyt koko nuoruuselämäni parisuhteessa. Nyt sinkkuna. En todellakaan halua olla yksin! Ajatuskin ahdistaa. Nyt vain rauhassa odotan Sitä Oikeaa ja deittailen ja annan mahdollisuuksien tulla, mutten todellakaan aio luovuttaa. Pyrin tyytyväisyyteen itsekseni, mutta ajatus rakkaudesta ja intohimosta on kaipuuna taustalla. Totta kai tässä vaiheessa on jo paljon rajoitteita (kuten yksi lapsi ja kiinnittyneet verkostot=ei voi muuttaa kauas), mutta minä olen vielä hyvännäköinen, fiksu, työssäkäyvä ja minulla on paljon omaa aikaa, eli aikaa puolisollekin! Tämä ketju on pelottava ja masentava.
Vierailija kirjoitti:
Olen 30 v ja elänyt koko nuoruuselämäni parisuhteessa. Nyt sinkkuna. En todellakaan halua olla yksin! Ajatuskin ahdistaa. Nyt vain rauhassa odotan Sitä Oikeaa ja deittailen ja annan mahdollisuuksien tulla, mutten todellakaan aio luovuttaa. Pyrin tyytyväisyyteen itsekseni, mutta ajatus rakkaudesta ja intohimosta on kaipuuna taustalla. Totta kai tässä vaiheessa on jo paljon rajoitteita (kuten yksi lapsi ja kiinnittyneet verkostot=ei voi muuttaa kauas), mutta minä olen vielä hyvännäköinen, fiksu, työssäkäyvä ja minulla on paljon omaa aikaa, eli aikaa puolisollekin! Tämä ketju on pelottava ja masentava.
Miksi muiden valinnat pelottaa ja masentaa sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 30 v ja elänyt koko nuoruuselämäni parisuhteessa. Nyt sinkkuna. En todellakaan halua olla yksin! Ajatuskin ahdistaa. Nyt vain rauhassa odotan Sitä Oikeaa ja deittailen ja annan mahdollisuuksien tulla, mutten todellakaan aio luovuttaa. Pyrin tyytyväisyyteen itsekseni, mutta ajatus rakkaudesta ja intohimosta on kaipuuna taustalla. Totta kai tässä vaiheessa on jo paljon rajoitteita (kuten yksi lapsi ja kiinnittyneet verkostot=ei voi muuttaa kauas), mutta minä olen vielä hyvännäköinen, fiksu, työssäkäyvä ja minulla on paljon omaa aikaa, eli aikaa puolisollekin! Tämä ketju on pelottava ja masentava.
Miksi muiden valinnat pelottaa ja masentaa sinua?
Siksi koska jossain määrin pelkään, että toivoni laantuu ajan saatossa, petyn tapaamiini ihmisiin pian liikaa ja totun liikaa itsenäiseen elämään. Sitten jonkinlaisena defenssimekanismina päätän etten tarvitsekaan ketään enää ikinä ja kirjoittelen AV:n ketjuun kuinka olenkin tyytyväisempi yksinäni, mutta silti salaa sydäntä vihloo muiden onni ja käsi kädessä kävelevät hymyilevät pariskunnat ja parisuhdelomalle lähtevien facebook-kavereiden päivitykset.
Alue: Aihe vapaa
Useamman vuoden annoin asian olla sillensä. Tänä keväänä tuli taas jostain syystä yritettyä, vähän jotain säädön alkua tuossa oli mutta näyttää jäävän sillensä ja muistutti taas miten helvetin vaikeaa se voi olla jos on ollakseen.
Eipä sitä seksiä saa kun ei ole seuraa mutta lihalliset halut nyt pysyy aisoissa mielikuvituksen ja käsijoogan avulla. Pirullisempaa on herätä unesta missä suudellaan ja halaillaan. Sen herättämään kaihoon ei ole mitän oma-apua.
Olen 40n mies.