Tietoinen deittailun luovuttaminen

Luovutin pari vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ja palstamammat nauravat MGTOW-miehille, ja tämä aloitus kerää sitten yläpeukkuja?

Sisältö on täysin sama kuin MGTOW-miehilläkin. Mutta mitäpä palstamammat eivät tekisi miehiä sheimatakseen. Aloittaja on rohkea nainen, MGTOW-mies säälittävä luuseri?

MGTOW-miehillä on yleensä tarve mollata naisia tavalla tai toisella ja katkeruus paistaa usein läpi. Näissä viesteissä naiset ovat todenneet, että elämän ensisijaisen tarkoituksen ei tarvitse olla miehen etsiminen, mutta ei miehiä olla lytätty vaan todettu, että itsekseen olemisessa ei olekaan mitään vikaa. Tämähän on tosiaan MGTOW-liikkeelläkin ajatuksena ja minusta se on hyvä ajatus, mutta yleensä toteutus on jotenkin puutteellinen ja katkeroitunut. Vivahde-ero, mutta merkittävä sellainen.

Jaa, sinä siis tunnet paljonkin MGTOW-miehiä oikeassa elämässäsi? Muutama trolli palstalla on mielestäsi kaikki miehet/vain yksi mies kirjoittaa palstalle, jota vastaan te av-mammat taistelette?

Miksi aloittajanainen on mielestäsi rohkea, eikä katkera miehiä kohtaan?

Lue aloitus uudestaan, jos et mielestäsi siinä katkeruutta ja miesten syyllistämisestä aloittajan omasta sinkkuudesta? Ihan ajatuksen kanssa siis.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ja palstamammat nauravat MGTOW-miehille, ja tämä aloitus kerää sitten yläpeukkuja?

Sisältö on täysin sama kuin MGTOW-miehilläkin. Mutta mitäpä palstamammat eivät tekisi miehiä sheimatakseen. Aloittaja on rohkea nainen, MGTOW-mies säälittävä luuseri?

Aloittaja nimenomaan EI sheimaa miehiä. Siinä se suuri ero. Itse asiassa vasta ihan lopussa käy ilmi, kumpaa sukupuolta hän (oletettavasti) on. Olisin tykännyt ilman sitä tietoakin.

Itse olen 35+ vuotta oleva mies ja olen huomannut "kumppanin puutteen" tai sinkkuna viihtymisen kulkevan jotenkinunne  aallottaisena. - On päiviä, jopa viikkoja jolloin sinkkuuttaan tai haavetta omasta sydänkäpysestä ei tai koe lainkaan. Sitten taas on useampi päivä, kun "syyhyää" niin tai kokee olevansa maailman ainoa murjoma. Mutta yleisesti ottaen yritän keskittyä niihin asioihin enempi, mille voin tehdä jotain ja vähempi niihin, jotka minun nyt on vain hyväksyttävä. - Mieluummin olen yksin, kuin kenenkään kanssa väkisin. Hyvää ja tyydyttävää elämää voi elää näinkin.  En halua ajatella, että jos löytäsin itsellenni kumppanin, niin elämäni alkaisi vasta sitten. Tai että kumppanistani muodostuisi elämälleni ainoa  tarkoitus; sen sijaan uskon ja toivon, että kumppanin löytäminen voisi sopivasti "täydentää" elämääni ja minä hänen; niin hyvinä että huonoina päivinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en enää harhaisesti kuvittele, että joku mies olisi voinut välittää sen sijaan, että minut on elämäni aikana typistetty vain tunteita omaamattoman seksiobjektin asemaan miesten taholta.

Olet aivopessyt itsesi typerykseksi. Luet liikaa naistenlehtiä, siinä vika.

Anteeksi mitä ihmettä? Tapailut johtivat korkeintaan seksisuhteeseen - kukaan mies ei ole ollut minuun ihastunut, joten en tosiaan näiden vuosien jälkeen enää etsi miehiltä välittämistä vaan keskityn itsestäni välittämiseen. Seksiäkään ei osaa enää vuosien jälkeen juuri kaivata. Minusta miehet ovat mahtavia, mutta eivät vain omalla kohdallani parisuhdemielessä.

Olen pitkän parisuhteen päätyttyä ollut noin vuoden yksin ja tunnen ettei minulla oikein ole voimia uuden parisuhteen hakemiseen. En ole enää baari-iässä (olen yli 30 v.) ja lisäksi minulla on useita sairauksia jotka rajoittavat arkielämää ja joiden vuoksi tarvitsen omaa aikaa lepäämiseen. Uudelle kumppanille olisi vaikea selittää miksen pysty tekemään sitä enkä tätä. Eli kumppanin tulisi olla todella ymmärtäväinen. Viime parisuhde loppui pitkälti sairauksista johtuviin vaikeuksiin ihan arkielämässä.  

... olen huomannut "kumppanin puutteen" tai sinkkuna viihtymisen kulkevan jotenkin tunne-  aaltoisena. - On päiviä, jopa viikkoja jolloin sinkkuuttaan tai haavetta omasta sydänkäpysestä ei tai koe lainkaan.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ja palstamammat nauravat MGTOW-miehille, ja tämä aloitus kerää sitten yläpeukkuja?

Sisältö on täysin sama kuin MGTOW-miehilläkin. Mutta mitäpä palstamammat eivät tekisi miehiä sheimatakseen. Aloittaja on rohkea nainen, MGTOW-mies säälittävä luuseri?

MGTOW-miehillä on yleensä tarve mollata naisia tavalla tai toisella ja katkeruus paistaa usein läpi. Näissä viesteissä naiset ovat todenneet, että elämän ensisijaisen tarkoituksen ei tarvitse olla miehen etsiminen, mutta ei miehiä olla lytätty vaan todettu, että itsekseen olemisessa ei olekaan mitään vikaa. Tämähän on tosiaan MGTOW-liikkeelläkin ajatuksena ja minusta se on hyvä ajatus, mutta yleensä toteutus on jotenkin puutteellinen ja katkeroitunut. Vivahde-ero, mutta merkittävä sellainen.

Jaa, sinä siis tunnet paljonkin MGTOW-miehiä oikeassa elämässäsi? Muutama trolli palstalla on mielestäsi kaikki miehet/vain yksi mies kirjoittaa palstalle, jota vastaan te av-mammat taistelette?

Miksi aloittajanainen on mielestäsi rohkea, eikä katkera miehiä kohtaan?

Lue aloitus uudestaan, jos et mielestäsi siinä katkeruutta ja miesten syyllistämisestä aloittajan omasta sinkkuudesta? Ihan ajatuksen kanssa siis.

En muuten lue.

Et voi kuitata trolleiksi kaikkia idiootteja jotka täällä riehuvat. Kyllä ne ovat ihan oikeita ihmisiä täällä kuten muuallakin. Mistä johtuu, että naiset eivät provoa ja käytä miehistä hirvittäviä haukkumanimiä oman ketkeruutensa vuoksi? Miksi ne ovat aina miehiä? Ei ole mikään ihme, että tuon liikkeen maine on pilalla. Turhaan valitat kun naiset eivät suhtaudu positiivisesti, ihan ansaittua se on.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kaikille ei nyt vaan riitä niitä teemuselänteitä. Etenkin jos itse on tavis-tiina.

Olen tavis-tiina ja etsinyt tavis-teemua aiemmin. Lopulta itsearvostus häviää kun tuloksena on pelkkää seksiin käyttämistä, arvostelua ja pettymyksiä. En syytä miehiä siitä etten ollut riittävä, vain itseäni kun en kelvannut.

t. 1 viestin kirjoittanut nainen.

Minä luovutin jossain 35 ikävuoden paikkeilla ja oli kyllä elämäni paras päätös. Niin kauan kuin deittailin ja haaveilin miehestä ja perheestä, oli jatkuvasti päässä tympeä ajatusmylly ulkonäöstäni ja sen puutteista, luonteestani ja sen puutteista, siitä kelpaanko kellekään, mitä jos en ehdi ennen kuin hedelmälliset vuodet on ohi jne.

Mutta lopulta päätin että ei, minä en jaksa, luovutan. Ja yhtäkkiä ei ollutkaan enää mitään stressiä ja huolia. Ei TARVITSE kelvata kellekään. Ei olllut enää kiirettä jotta saisi lapsen tehtyä, koska päätin etten edes halua sellaista enää. Keskityin rakentamaan itselleni sinkkuna hyvän elämän. Nyt olen 41-vuotias ja erittäin tyytyväinen sinkkuelämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ja palstamammat nauravat MGTOW-miehille, ja tämä aloitus kerää sitten yläpeukkuja?

Sisältö on täysin sama kuin MGTOW-miehilläkin. Mutta mitäpä palstamammat eivät tekisi miehiä sheimatakseen. Aloittaja on rohkea nainen, MGTOW-mies säälittävä luuseri?

MGTOW-miehillä on yleensä tarve mollata naisia tavalla tai toisella ja katkeruus paistaa usein läpi. Näissä viesteissä naiset ovat todenneet, että elämän ensisijaisen tarkoituksen ei tarvitse olla miehen etsiminen, mutta ei miehiä olla lytätty vaan todettu, että itsekseen olemisessa ei olekaan mitään vikaa. Tämähän on tosiaan MGTOW-liikkeelläkin ajatuksena ja minusta se on hyvä ajatus, mutta yleensä toteutus on jotenkin puutteellinen ja katkeroitunut. Vivahde-ero, mutta merkittävä sellainen.

Jaa, sinä siis tunnet paljonkin MGTOW-miehiä oikeassa elämässäsi? Muutama trolli palstalla on mielestäsi kaikki miehet/vain yksi mies kirjoittaa palstalle, jota vastaan te av-mammat taistelette?

Miksi aloittajanainen on mielestäsi rohkea, eikä katkera miehiä kohtaan?

Lue aloitus uudestaan, jos et mielestäsi siinä katkeruutta ja miesten syyllistämisestä aloittajan omasta sinkkuudesta? Ihan ajatuksen kanssa siis.

MGTOW-liikkeessä on paljon naisvihaa, jonka havaitsee jo pintapuolisesti erilaisia Facebook-ryhmiä selailemalla. Minusta ajatus on ihan oikeasti todella hyvä, että miehet eivät rakentaisi statustaan naisen varaan ja miettisivät mitä itse haluavat ilman yhteiskunnan paineita, mutta turhan monessa tämän ryhmän ulostulossa naiset nähdään pelkästään negatiivisessa valossa. Se on vain uusi, sairaampi naisista riippuvuuden muoto, jossa naisia tarvitaan "arkkivihollisen" rooliin.

En sanoisi, että aloituksen kirjoittaja on rohkea, eikä lainaamassasi kommentissakaan niin väitetty. Koko tämä parisuhteista ja perheenperustamisesta irtisanoutuminen on osa perinteisten roolien ja odotusten rikkomista ja tässä vaiheessa on toki normaalia, että ylilyöntejä tulee ja ihmiset sukupuolesta riippumatta lähtevät mukaan tällaiseen "vaihtoehtoliikkeeseen". Kyllä se varmasti ajan kanssa tasaantuu, eikä tässäkään ketjussa kaikki kommentoijat ole hylänneet ajatusta parisuhteesta tai perheestä kokonaan. Mainitsemaasi katkeruutta miehiä kohtaan ei ole hirveästi havaittavissa, päinvastoin naiset usein näyttävät toteavan etteivät syytä miehiä siitä, että ovat sinkkuja. En ymmärrä, miksi vaahtoat.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko muut enemmän tai vähemmän ikisinkut miettineet, että jos ihan oikeasti vaan luovuttaisi? Ei pitäisi toiveita yllä ja täten välttyisi pettymyksiltä. Voisi ihan oikeasti keskittää energiansa tuottaviin asioihin, eikä toisaalta velloisi "kohtalossaan," sillä eihän se mitään auta. Harmipa meistä surkuttelee sitäkään kovin usein, ettei ole malli tai voittanut lotossa.

Itselleni tuon ajatuksen sisäistäminen, etten tule ikinä menemään naimisiin, muuttamaan yhteen kenenkään kanssa jne. muutti elämääni kovasti parempaan suuntaan. En enää koe paineita asiasta, eikä itsetuntoni ole riippuvainen siitä, mitä vastakkainen sukupuoli minusta ajattelee. (aiemmat negatiiviset kokemukset ja torjumiset aikanaan tuntui ihan kamalalta ja tunsin oloni arvottovaksi.) Menen rohkeasti rähjäisenä ulos jos siltä tuntuu, sillä minun ei tarvitse yrittää mielyttää ketään.

Toisaalta ei tarvitse huolehtia ehkäisystä, pelätä yllätysvauvoja tai petetyksi tulemista ja se tuntuu hyvältä kun tiedät että olet itse vastuussa itsestäsi ja elämästäsi sataprosenttisesti. Kenenkään muun mielipidettä ei tarvitse kysyä, eikä miehiä tarvitse enää edes katsella siinä mielessä tai yrittää punnita ja pohtia että onko mies kunnollinen vai ei. Kuulostaa ehkä hieman hölmöltä, mutta oikeasti toimii.

Mut elä sit vanhempanakaan itke, ettet ole löytäny miestä itelles. Nää ulisijat vaan on niin ärsyttäviä, kun heille pitäs kaikki olla niin helppoa. Kaikki pitäs tulla kultavadilla, eikä parisuhteessakaan pitäs olla mitään vastoinkäymisiä. Eikä siinä vielä kaikki, kun pitäähän ne toistenkin parisuhteet mennä pilaamaan kehumalla, et miten itsellä on niin helppo elämä nytten.

Jännämiesten katkeroittamia naisia :(

Vierailija kirjoitti:

Jännämiesten katkeroittamia naisia :(

Niin väsynyttä provoa.

Huviksesi voin kertoa teille muillekin millainen oli viimeinen tässä elämässäni tapailemani mies, jolle kelpasin vain seksisuhteeseen: alipainoinen, ei huolehtinut juurikaan hygieniastaan, kasvoiltaan korkeintaan keskivero, kohteli huonosti ja ai niin; ollut koko elämänsä ajan vaikeuksia saada naisia.

Parisuhdepakkomielteestä on hyvä päästä eroon ja itsetunto-ongelmista. Kumpikin niistä lähinnä saa ihmiset karttamaan sinua. 

Mielestäni terveellisin tapa on yksinkertaisesti nauttia elämästä avoimin mielin ja jos joku löytyy vierelle, niin hyvä. Jos ei, niin entä sitten ja muista silti nauttia elämästä. Luovuttaminen ja ilmiö mitä kutsun sinkkuylimielisyydenksi puolestaan luovat negatiivisuutta elämään, vaikka saattavatkin hetken toimia vapauttajana. 

t: useita (ehkä) ikisinkkuja tunteva sekä yli 70-v. iässä ensimmäisen kestävän parisuhteen löytäneet tavannut

Tuskin koskaan tulen nauttimaan sinkkuudesta yhtä paljon kuin parisuhteesta. Mä vaan tarvitsen vierelle sen toisen ehkä sen läheisyyden/seksin vuoksi. Myös kokemusten jakaminen jonkun rakkaan kanssa on mulle todella tärkeää. En koe olevani mitenkään vapaa olessani sinkkuna, yhtä vapaa olen ollut parisuhteessakin. Henkilöä, joka rajoittais mun elämää en edes huolisi parisuhteeseen. Jokaisella on se oma elämä myös parisuhteessa. Uskollinen kuitenkin olen ja sitä vaadin tietysti toiseltakin.

Mitä aloitukseen tulee niin olen kuitenkin luovuttanut deittailun tältä erää oman elämäntilanteeni vuoksi. Mitään parisuhdepakkoa ei ole, mutta halailua ja pussailua on ikävä melkein päivittäin.

30Vmies

Vierailija kirjoitti:

Minä olen päätynyt tähän. Tosin olen eronnut ja 3 lapsen äiti. Deittailu meni niin vaikeaksi, eronneet miehet olivat monella tapaa tunnevammaisia (tai vedän heitä puoleeni), että päätin näin olevan helpompaa. Ei enää miehiä. Voin paremmin.

Sama. Tän asian tajuaminen on parantanut elämänlaatua huomattavasti. Päästin irti siitä ajatuksesta, että mulla pitäisi olla joku, ja keskityin kokonaan muihin asioihin. Toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdepakkomielteestä on hyvä päästä eroon ja itsetunto-ongelmista. Kumpikin niistä lähinnä saa ihmiset karttamaan sinua. 

Mielestäni terveellisin tapa on yksinkertaisesti nauttia elämästä avoimin mielin ja jos joku löytyy vierelle, niin hyvä. Jos ei, niin entä sitten ja muista silti nauttia elämästä. Luovuttaminen ja ilmiö mitä kutsun sinkkuylimielisyydenksi puolestaan luovat negatiivisuutta elämään, vaikka saattavatkin hetken toimia vapauttajana. 

t: useita (ehkä) ikisinkkuja tunteva sekä yli 70-v. iässä ensimmäisen kestävän parisuhteen löytäneet tavannut

Luovuttaminen voi kuulostaa pahalta, mutta minulla se on vaatinut aktiivista otetta sinkkuuteen. Joudun kieltäytymään treffikutsuista ja torjumaan kiinnostuneita miehiä, koska en näe tapailua enää mielekkäänä ja se vie liikaa itsetuntoani.

up

Vierailija kirjoitti:

Tuskin koskaan tulen nauttimaan sinkkuudesta yhtä paljon kuin parisuhteesta. Mä vaan tarvitsen vierelle sen toisen ehkä sen läheisyyden/seksin vuoksi. Myös kokemusten jakaminen jonkun rakkaan kanssa on mulle todella tärkeää. En koe olevani mitenkään vapaa olessani sinkkuna, yhtä vapaa olen ollut parisuhteessakin. Henkilöä, joka rajoittais mun elämää en edes huolisi parisuhteeseen. Jokaisella on se oma elämä myös parisuhteessa. Uskollinen kuitenkin olen ja sitä vaadin tietysti toiseltakin.

Mitä aloitukseen tulee niin olen kuitenkin luovuttanut deittailun tältä erää oman elämäntilanteeni vuoksi. Mitään parisuhdepakkoa ei ole, mutta halailua ja pussailua on ikävä melkein päivittäin.

30Vmies

Niinpä. Olen minäkin luovuttanut, ainakin 95%:sti. Mutta kun olen luonteeltani se introvertti joka haluaisi että elämässä on yksi läheinen ihminen jonka kanssa ollaan joka päivä, niin eihän sellaista saa mistään muusta kuin puolisosta. Olen todella yksinäinen. Muutama kaveri, joiden kanssa lähinnä jutellaan somessa. Kerran kuukaudessa tai kahdessa saatan viettää pari tuntia jonkun kanssa, esim elokuvissa. Tätä edessä 40-50 vuotta, tai no jos nyt noidenkaan tuttujen kanssa niin pitkään ollaan ystäviä. Aika matalaksi vetää mielen, kun on vielä niin huono introverttikin että kaipaisin sen yhden ihmisen jonka kanssa puhua ja viettää aikaa ja tehdä asioita yhdessä.