Poistakaa elämästänne negatiiviset ja epämiellyttävät ihmissuhteet!

Miten luulet tämän ' ilmoituksesi ' auttavan? Noin niinkuin konkreettisesti?

Vierailija kirjoitti:

Miten luulet tämän ' ilmoituksesi ' auttavan? Noin niinkuin konkreettisesti?

Tuskin mitään sen kummempaa. Eihän tämä ole kuin yksi ketju keskustelufoorumilla ;)

Olen ollut sellainen kynnysmatto, että tajusin vasta aikuisena ettei minun tarvitse tavata sellaisten ihmisten kanssa, joiden näkemisestä tulee vain paha olo ja jotka käyttäytyvät epäasiallisesti minua kohtaan.

Asia hoituu pian luonnollisen poistuman kautta, joten kyllä sitä vielä vähän jaksaa kestää.

Ookei, siis dementoitunutta mummoa ei tarvitse enään lähteä katsomaan vanhainkotiin. Ja jos sukulaisille tulee mielenterveys tai muita ongelmia se on vaan sitten välit poikki?

Olen tätä politiikkaa harrastanut pitkään. Sillä seurauksella, että läheinen tuttavapiirini käsittää enää muutaman ihmisen. Sukulaisiakin on karsiutunut. 

Missä se "negatiivisuuden" raja kulloinkin menee? Ehkä voi myös olla joskus suvaitsevainen toisia kohtaan eikä kovin pienestä ala välejä katkoa. Itse olen ollut ehkä turhankin jyrkkä käänteissäni. 

Vierailija kirjoitti:

Ookei, siis dementoitunutta mummoa ei tarvitse enään lähteä katsomaan vanhainkotiin. Ja jos sukulaisille tulee mielenterveys tai muita ongelmia se on vaan sitten välit poikki?

Ei tällaisiin jaksa perustella sen kummemmin kun alkulähtökohtaisesti tulkintasi on noin vääristynyt aloituksen ideasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen tätä politiikkaa harrastanut pitkään. Sillä seurauksella, että läheinen tuttavapiirini käsittää enää muutaman ihmisen. Sukulaisiakin on karsiutunut. 

Missä se "negatiivisuuden" raja kulloinkin menee? Ehkä voi myös olla joskus suvaitsevainen toisia kohtaan eikä kovin pienestä ala välejä katkoa. Itse olen ollut ehkä turhankin jyrkkä käänteissäni. 

Harkinnan mukaan. Omalla kohdallani olen ollut varovainen, eli kaikissa näissä tapauksissa henkilön kanssa on ollut pahoja ongelmia luottamuksen/negatiivisuuden kanssa jo useampia vuosia.

Ei kannata olla liian nopeakaan, koska siinä menee välit ja voi katua. Itse en ole tosin katunut, koska perusteeni ovat olleet painavia ihmissuhteen viilenemiseen/katkaisuun.

Tein tuon rastkaisun jo vuosia sitten. Sen seurauksena läheiseen tuttavapiiriini on tullut uusia, myönteisemmin elämään suhtautuvia ihmisiä, koska itsekin jaksan olla  myönteisempi ilman noita negatiivisia energiasyöppöjä.

Ihmisillä on usein syy siihen negatiivisuuteen. Jos ihmissuhde on muuten ok, kannattaa ensin miettiä, mikä juuri tämän ihmisen syy siihen negatiivisuuteen on. Onko murheita, kipuja, sairautta, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteita, pelkoa tulevaisuudesta, mt-ongelmia? Joskus auttaa hurjasti, kun kuulee sen todellisen viestin sieltä negatiivisuuden takaa. On eri asia ajatella, että "taas toi on naama nutturalla, en jaksa!" kuin ajatella " tällä on nyt päällä avioero ja yt-neuvottelut yhtä aikaa. Hän on vielä siinä prosessin vaiheessa, jossa tunnetaan pettymystä, epävarmuutta ja vihaa. Hänen täytyy käydä tämä vaihe läpi, ennen kuin hän voi orientoitua uuteen ja nähdä ne mahdollisuudet siellä. Hän hyötyy siitä, jos urautuneet ajatukset hetkeksi katkeavat, jollotus loppuu ja aivot saavat hetkeksi hullutetella vapaasti. Lähdetääs kaveri drinksulle."

On olemassa ihmisiä, joilla on taipumus negatiivisuuteen, ja kaikki nähdään epäkohtien kautta. Joidenkin elämä on myös niin rankkaa, ettei se pelkällä positiivisella ajattelulla siitä liikahda mihinkään. Joillakin negatiivisuus on vain reaktio ohimenevin ongelmiin. Mut yhtä kaikki olisi tärkeää tajuta, millaista elämää se toinen ihminen elää. Kaveri ei tarvitse olla, mutta se herättää myötätuntoa tätä toista kohtaan, eikä se hänen negatiivisuutensa tunnu silloin enää niin raskaalta. Se ei tartu siihen omaan mielialaan, eikä kuormita itseä.

Omalla kohdallani näiden energiasyöppöjen kanssa ei ole vain kemiat ja arvot kohdanneet. Yhtä paljon varmaan minut on koettu ikäväksi ihmiseksi vaikka kyse on siitä että ei olla vaan tultu juttuun. Kummallekin parempi ilman toista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on usein syy siihen negatiivisuuteen. Jos ihmissuhde on muuten ok, kannattaa ensin miettiä, mikä juuri tämän ihmisen syy siihen negatiivisuuteen on. Onko murheita, kipuja, sairautta, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteita, pelkoa tulevaisuudesta, mt-ongelmia? Joskus auttaa hurjasti, kun kuulee sen todellisen viestin sieltä negatiivisuuden takaa. On eri asia ajatella, että "taas toi on naama nutturalla, en jaksa!" kuin ajatella " tällä on nyt päällä avioero ja yt-neuvottelut yhtä aikaa. Hän on vielä siinä prosessin vaiheessa, jossa tunnetaan pettymystä, epävarmuutta ja vihaa. Hänen täytyy käydä tämä vaihe läpi, ennen kuin hän voi orientoitua uuteen ja nähdä ne mahdollisuudet siellä. Hän hyötyy siitä, jos urautuneet ajatukset hetkeksi katkeavat, jollotus loppuu ja aivot saavat hetkeksi hullutetella vapaasti. Lähdetääs kaveri drinksulle."

On olemassa ihmisiä, joilla on taipumus negatiivisuuteen, ja kaikki nähdään epäkohtien kautta. Joidenkin elämä on myös niin rankkaa, ettei se pelkällä positiivisella ajattelulla siitä liikahda mihinkään. Joillakin negatiivisuus on vain reaktio ohimenevin ongelmiin. Mut yhtä kaikki olisi tärkeää tajuta, millaista elämää se toinen ihminen elää. Kaveri ei tarvitse olla, mutta se herättää myötätuntoa tätä toista kohtaan, eikä se hänen negatiivisuutensa tunnu silloin enää niin raskaalta. Se ei tartu siihen omaan mielialaan, eikä kuormita itseä.

Negatiivisuudelle voi olla tietyt syyt, mutta se ei muuta sitä faktaa, että minä olen aikuinen ihminen ja vastuussa omista rajoistani, elämästäni ja ihmissuhteistani. Minulla on täten perustavanlaatuinen oikeus valita ne ihmiset, joiden kanssa haluan viettää aikaani ja tällöin valitsen mieluusti ne ihmiset, joiden näkemisestä tulee hyvä mieli ja olotila on realistinen: ei sellainen mentaliteetti, että tunnen oloni pahaksi päiväkausia näkemisen jälkeen.

Aloituksessa mainitaan myös epämiellyttävyys ja muissakin viesteissä ilmi on tullut myös luottamuksen merkitys. Minä en enää voi enkä missään nimessä aio olla ihmissuhteissa sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat negatiivisia ja sen lisäksi kierrättävät asioitani selkäni takana, haukkuvat minua avoimesti päin kasvojani tai pettävät lupauksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on usein syy siihen negatiivisuuteen. Jos ihmissuhde on muuten ok, kannattaa ensin miettiä, mikä juuri tämän ihmisen syy siihen negatiivisuuteen on. Onko murheita, kipuja, sairautta, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteita, pelkoa tulevaisuudesta, mt-ongelmia? Joskus auttaa hurjasti, kun kuulee sen todellisen viestin sieltä negatiivisuuden takaa. On eri asia ajatella, että "taas toi on naama nutturalla, en jaksa!" kuin ajatella " tällä on nyt päällä avioero ja yt-neuvottelut yhtä aikaa. Hän on vielä siinä prosessin vaiheessa, jossa tunnetaan pettymystä, epävarmuutta ja vihaa. Hänen täytyy käydä tämä vaihe läpi, ennen kuin hän voi orientoitua uuteen ja nähdä ne mahdollisuudet siellä. Hän hyötyy siitä, jos urautuneet ajatukset hetkeksi katkeavat, jollotus loppuu ja aivot saavat hetkeksi hullutetella vapaasti. Lähdetääs kaveri drinksulle."

On olemassa ihmisiä, joilla on taipumus negatiivisuuteen, ja kaikki nähdään epäkohtien kautta. Joidenkin elämä on myös niin rankkaa, ettei se pelkällä positiivisella ajattelulla siitä liikahda mihinkään. Joillakin negatiivisuus on vain reaktio ohimenevin ongelmiin. Mut yhtä kaikki olisi tärkeää tajuta, millaista elämää se toinen ihminen elää. Kaveri ei tarvitse olla, mutta se herättää myötätuntoa tätä toista kohtaan, eikä se hänen negatiivisuutensa tunnu silloin enää niin raskaalta. Se ei tartu siihen omaan mielialaan, eikä kuormita itseä.

Jokaiselle ihmiselle tapahtuu elämässään negatiivisia asioita eikä se tarkoita, että toinen hylättäisiin vaikeuksien hetkellä. Positiivinen ihminen suree aikansa, mutta jossain vaiheessa jatkaa kuitenkin elämäänsä. Negatiivinen taas jää kiinni siihen negatiiviseen asiaan, sen asian vatvominen ei lopu koskaan eikä hän jatka elämäänsä. Mulla oli aikoinaan hyvä ystävä, joka ei päässyt erostaan yli. Vaikka kuuntelin, autoin käytännön asioista, koitin keksiä yhteistä tekemistä, joka veisi hänen ajatuksensa edes hetkeksi pois avioerosta, kehotin hakemaan ammattiapua ja rohkaisin ja kannustin tekemään elämässään asioita, joiden myötä hänen elämänsä muuttuisi paremmaksi. Mutta ei, mikään ei auttanut. Mitään hän ei yrittänyt, mihinkään hän ei halunnut ryhtyä, aina tavatessamme sama valitus, vaikka erosta oli kulunut jo KAHDEKSAN vuotta. Lopulta lakkasin ottamasta yhteyttä ja vähitellen hänenkin yhteydenottonsa loppuivat. 

Ihan oma lukunsa ovat nämä ihmiset, joiden elämässä kaikki on ihan väärin, epäoikeudenmukaista ja aina jonkun muun kuin henkilön itsensä syy. 

Kiitos aloittaja ketjusta. Juuri viikonloppuna ymmärsin viimein, miten hölmöä on olla ystävyyssuhteessa ihmiseen, joka käyttäytyy todella epämiellyttävästi ja inhottavasti. Tätä jatkunut jo vuosia. Nyt poistin hänen yhteystietonsa, enkä ole enää missään tekemisissä. Huh, todella vapauttava tunne kun tajuaa, että ei todellakaan tarvitse.

Joo, olen erittäinkin suuressa määrin samaa mieltä ap:n kanssa.

Joskus kuitenkin tällaiset ihmiset on sellaisessa asemassa itseen nähden, ettei se poissulkeminen onnistu tuosta vain.

Esim. omat vanhemmat ja sisarukset, puolisoiden exät jos yhteisiä lapsia, oma exä jos yhteisiä lapsia, työkaveri, pomo, anoppi. Toki voi vaihtaa työpaikkaa tai vaan sulkea oma perhe ulkopuolelle, mutta asiat ei aina ole niin yksinkertaisia. Elämässä on paljon sellaisia ihmissuhteita, joiden kanssa on vain pystyttävä tulemaan toimeen. Toki kanssakäymisen voi minimoida ja tähän nimenomaan olen itse pyrkinyt. Siskopuoleni on ihan kauhea, enkä normaalisti olisi sellaisen ihmisen kanssa missään tekemissä, mutta hänen lapsensa ovat omille lapsilleni serkkuja ja tärkeitä, jotan tekemisissä haluan jollain tasolla olla. Välillä on vain kestettävä.

Omat lapsetkin jos ne vaan kiukuttelee päivästä toiseen.

En poista.

Oman lapsuudenystävän kanssa voivottelimme aina kaikenlaista, mistä milloinkin kolottaa ja polvikin kipeä ja reppukin on raskas, ja ihanampaa ja luotettavampaa ihmistä ei olekaan. Huumorin varjolla tuo voivottelu.

Elämässäni en haluaisi kiusaajia pitää, jotka eivät etsi niitä omia vikojaan ja ja kolotuksiaan vaan toisten ja manipuloivat muutkin jonkun kimppuun.

Negatiivisia en mutta epämiellyttävät eli kiusaajat joo

Se on totta, että aina poistaminen ei ole mahdollista.

Minulle nuo ihmissuhteet ovat myös paljon opettaneet. Osasyy miksi tilanteet edes eskaloituivat lopulta sellaisiksi mitä ne olivat, oli osittain kyvyttömyydessäni olla puolustamatta itseäni ja rajojani. Nykyisissä ihmissuhteissa olen jo kyvykkäämpi tässä. Oli vain ikävä tosiasia, että noiden menneiden ihmissuhteiden kanssa ei olisi muuttunut edes sillä, että oma käyttäytymiseni on kehittynyt, koska minä en voi pakottaa toista esimerkiksi luotettavaksi. Ainoaksi teoksi jäi olla mm. kertomatta itselleni merkityksellisistä asioista, mutta mikä sellainen ihmissuhde on - ei mikään.

Vierailija kirjoitti:

Olen tätä politiikkaa harrastanut pitkään. Sillä seurauksella, että läheinen tuttavapiirini käsittää enää muutaman ihmisen. Sukulaisiakin on karsiutunut. 

Missä se "negatiivisuuden" raja kulloinkin menee? Ehkä voi myös olla joskus suvaitsevainen toisia kohtaan eikä kovin pienestä ala välejä katkoa. Itse olen ollut ehkä turhankin jyrkkä käänteissäni. 

Tämä on aika tärkeä huomio myös.

Välillä huvittaa nämä perhe on pahin - jutut ja se että sukulaisten kanssa ei tarvi olla tekemisissä.

Ei tietenkään tarvi mutta kuka on täydellinen itse?

Minulla on tai oli yksi tuttava joka oli oppinut jostain että ei kannata olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joiden läsnäollessa tulee paha olo.

Oikein toki, mutta tämä tuttavani ei oivaltanut ettei kaikki vika ollutkaan niissä muissa ihmisissä.

Kun hänellä oli häät niin vain yksi kutsutuista ystävistä tuli eikä tähän yhteekään ole enää yteyttä.

Sukulaisia oli ja näistäkin osa on jo hylätty.

Eli tosi pieneksi on hänen piirinsä kutistunut.

emmä oikein voi koska sit mulle ei jää mitään ihmissuhteita :/