Ahdistusoireet avioliitossa

Vierailija kirjoitti:

Oireilen nykyään usein. Sydän hakkaa ja ahdistaa. Tilanne tulee päälle riitatilanteissa miehen kanssa. Mistä tämmöinen voi johtua? Koskaan kenenkään muun kanssa en ole oirehtinut vaikka olisi riitaa ollut. Riidat ihan normaaleja arjen asioita. Silti koen ahdistuvani niistä juurikin mieheni seurassa:( kokemusta kellään?

Kertokaa mistä johtuu?? Onko vika minussa kun reagoin näin vai voiko mies aiheuttaa olotilan minulle riidoissa??AP

Ehkä sä pelkäät vastuun ottamista. Että sulla on asiaa...ette vaan turhista riitele. Että onks tää hyvä juttu vai ei. Sä alat tunnistaa omaa itseäsi ja tahtoasi. Ehkä se riitely riittää...ehkä on muita keinoja...ettei vain toista samaa kelaa. Ehkä sä näet ton tilanteen läpi....että se ei ole susta hyvä.

Ja et uskalla tai et osaa tehdä muutoksia. Kun joku muuttuu tai muuttaa käytöstään, niin toinenkin muuttuu...väkisin...kun ei voi enää samaan reagoida.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä pelkäät vastuun ottamista. Että sulla on asiaa...ette vaan turhista riitele. Että onks tää hyvä juttu vai ei. Sä alat tunnistaa omaa itseäsi ja tahtoasi. Ehkä se riitely riittää...ehkä on muita keinoja...ettei vain toista samaa kelaa. Ehkä sä näet ton tilanteen läpi....että se ei ole susta hyvä.

Ja et uskalla tai et osaa tehdä muutoksia. Kun joku muuttuu tai muuttaa käytöstään, niin toinenkin muuttuu...väkisin...kun ei voi enää samaan reagoida.

Inhoan riitelemistä:( koitan aina puhua jälkikäteen miehelle asiasta. Mikään ei silti muutu. Tuntuu välillä kuin hän haluaisikin minulle sen olotilan mikä tulee, koska silloin riitely loppuu viimeistään. AP

Kerro lisää suhteestanne ja tunteistasi miestä kohtaan ja miten koet hänen suhtautuvan sinuun. 

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää suhteestanne ja tunteistasi miestä kohtaan ja miten koet hänen suhtautuvan sinuun. 

Välillä koen että rakastan häntä kovastikin. Nämä oireet vain mitä koen niin ihmettelen niitä. Mies suhtautuu minuun neutraalisti. Tai kyllä välillä myös on ollut vaikeita aikoja suhteessa. Osaa henkisesti olla kylmä jos haluaa. Joskus mietin onko vika minussa vai hänessä? Vai molemmissa. Siltikin minä olen se joka oireilen aina:( väsyttävää tämä on jo:( AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää suhteestanne ja tunteistasi miestä kohtaan ja miten koet hänen suhtautuvan sinuun. 

Välillä koen että rakastan häntä kovastikin. Nämä oireet vain mitä koen niin ihmettelen niitä. Mies suhtautuu minuun neutraalisti. Tai kyllä välillä myös on ollut vaikeita aikoja suhteessa. Osaa henkisesti olla kylmä jos haluaa. Joskus mietin onko vika minussa vai hänessä? Vai molemmissa. Siltikin minä olen se joka oireilen aina:( väsyttävää tämä on jo:( AP

Onko sinulla ollut tuollaisia ongelmia eksienkin kanssa? Jos ei, mikä tässä on toisin? Millaisia teidän riitanne ovat? Ovatko ne rakentavia? Johtavatko ne muutokseen? Kehittyykö niissä kumpikin vai antaako toinen vain aina periksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää suhteestanne ja tunteistasi miestä kohtaan ja miten koet hänen suhtautuvan sinuun. 

Välillä koen että rakastan häntä kovastikin. Nämä oireet vain mitä koen niin ihmettelen niitä. Mies suhtautuu minuun neutraalisti. Tai kyllä välillä myös on ollut vaikeita aikoja suhteessa. Osaa henkisesti olla kylmä jos haluaa. Joskus mietin onko vika minussa vai hänessä? Vai molemmissa. Siltikin minä olen se joka oireilen aina:( väsyttävää tämä on jo:( AP

Onko sinulla ollut tuollaisia ongelmia eksienkin kanssa? Jos ei, mikä tässä on toisin? Millaisia teidän riitanne ovat? Ovatko ne rakentavia? Johtavatko ne muutokseen? Kehittyykö niissä kumpikin vai antaako toinen vain aina periksi?

Koskaan ennen ei ole kenenkään kanssa ollut tämmöisiä ongelmia. Mikään ei muutu, vaikka kuinka puhuttaisiin asioista. Tai minä koitan puhua riidan jälkeen mutta mies on vähän osallistuva siihen keskusteluun. Välillä mietin että mitä ihmettä mies ajattelee asioista. Onko rehellinen minulle. AP

MIllaisena koet miehen energian kotona? Odottaako hän esim sinulta jotakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää suhteestanne ja tunteistasi miestä kohtaan ja miten koet hänen suhtautuvan sinuun. 

Välillä koen että rakastan häntä kovastikin. Nämä oireet vain mitä koen niin ihmettelen niitä. Mies suhtautuu minuun neutraalisti. Tai kyllä välillä myös on ollut vaikeita aikoja suhteessa. Osaa henkisesti olla kylmä jos haluaa. Joskus mietin onko vika minussa vai hänessä? Vai molemmissa. Siltikin minä olen se joka oireilen aina:( väsyttävää tämä on jo:( AP

Onko sinulla ollut tuollaisia ongelmia eksienkin kanssa? Jos ei, mikä tässä on toisin? Millaisia teidän riitanne ovat? Ovatko ne rakentavia? Johtavatko ne muutokseen? Kehittyykö niissä kumpikin vai antaako toinen vain aina periksi?

Koskaan ennen ei ole kenenkään kanssa ollut tämmöisiä ongelmia. Mikään ei muutu, vaikka kuinka puhuttaisiin asioista. Tai minä koitan puhua riidan jälkeen mutta mies on vähän osallistuva siihen keskusteluun. Välillä mietin että mitä ihmettä mies ajattelee asioista. Onko rehellinen minulle. AP

Mulla oli vähän tuollaista. Aloin saada miehen kanssa myös hyperventilaatiokohtauksia ja olin välillä riitatilanteissa aggressiivinen. Syytin kaikesta itseäni (kuten mieskin), kunnes jossain vaiheessa vuosien päästä tajusin, että minulla ei ole ollut vastaavaa ongelmaa kenenkään muun kanssa ja että mieheni ei oikeastaan ole kovinkaan lämmin tai empaattinen ja lisäksi on määräilevä ja täysin omavaltainen. Otin sitten pitkät ja ahdistukseni helpotti ja muutuin takaisin elämäniloiseksi itsekseni. 

Toivottavasti teillä on kyse jostain vähän pienemmästä ja helpommasta ongelmasta. Kuulostele kuitenkin itseäsi tarkkaan, jotain mielesi yrittää nyt viestittää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää suhteestanne ja tunteistasi miestä kohtaan ja miten koet hänen suhtautuvan sinuun. 

Välillä koen että rakastan häntä kovastikin. Nämä oireet vain mitä koen niin ihmettelen niitä. Mies suhtautuu minuun neutraalisti. Tai kyllä välillä myös on ollut vaikeita aikoja suhteessa. Osaa henkisesti olla kylmä jos haluaa. Joskus mietin onko vika minussa vai hänessä? Vai molemmissa. Siltikin minä olen se joka oireilen aina:( väsyttävää tämä on jo:( AP

Onko sinulla ollut tuollaisia ongelmia eksienkin kanssa? Jos ei, mikä tässä on toisin? Millaisia teidän riitanne ovat? Ovatko ne rakentavia? Johtavatko ne muutokseen? Kehittyykö niissä kumpikin vai antaako toinen vain aina periksi?

Koskaan ennen ei ole kenenkään kanssa ollut tämmöisiä ongelmia. Mikään ei muutu, vaikka kuinka puhuttaisiin asioista. Tai minä koitan puhua riidan jälkeen mutta mies on vähän osallistuva siihen keskusteluun. Välillä mietin että mitä ihmettä mies ajattelee asioista. Onko rehellinen minulle. AP

Mulla oli vähän tuollaista. Aloin saada miehen kanssa myös hyperventilaatiokohtauksia ja olin välillä riitatilanteissa aggressiivinen. Syytin kaikesta itseäni (kuten mieskin), kunnes jossain vaiheessa vuosien päästä tajusin, että minulla ei ole ollut vastaavaa ongelmaa kenenkään muun kanssa ja että mieheni ei oikeastaan ole kovinkaan lämmin tai empaattinen ja lisäksi on määräilevä ja täysin omavaltainen. Otin sitten pitkät ja ahdistukseni helpotti ja muutuin takaisin elämäniloiseksi itsekseni. 

Toivottavasti teillä on kyse jostain vähän pienemmästä ja helpommasta ongelmasta. Kuulostele kuitenkin itseäsi tarkkaan, jotain mielesi yrittää nyt viestittää sinulle.

Kuulostaa tekstisi liiankin samalta elämääni verrattuna:( AP

Kyllä minuakin ahdistaa miehen seurassa ja ei tarvii edes olla riitatilanne. Välillä on vaikea tulla töistä kotiin, kun miehen seura ahdistaa niin paljon. Ennen kanssa ajattelin,että vika on minussa, mutta koskaan en kuitenkaan muiden seurassa tunne näin. Mies on dominoiva ja aina oikeassa ja jyrää minut tullen mennen. Mies aina ennen sanoi,että hänen isälleen ei voi sanoa mitään kun hän heti hermostuu. silloin en sitä ymmärtänyt, mutta nyt tajuan,että mies on itsekin samanlainen. Hermostuu ja suuttuu heti jos uskallan olla eri mieltä. Nykyään vain myöntelen tai olen hiljaa. Ja kyllä ahdistaa. 

11 vielä jatkaa. Muiden seurassa mies on kuin eri ihminen. Nauraa ja laskee leikkiä ja jopa tuntuu flirttalevan muiden (miestenkin?) kanssa. Minulle riittää sitten enää vain niitä ärinöitä;)

Aistit jotain siitä miehestäsi, vaikka tämä kokemus ei pääse tietoisuuteen asti. Minä uskoisin sitä tunnetta, minkä toinen aiheuttaa, vaikka en tajuisi sen syitä.

Vierailija kirjoitti:

11 vielä jatkaa. Muiden seurassa mies on kuin eri ihminen. Nauraa ja laskee leikkiä ja jopa tuntuu flirttalevan muiden (miestenkin?) kanssa. Minulle riittää sitten enää vain niitä ärinöitä;)

Munkin mies oli kaveripiirissä se iloinen veikko, letkeä seuramies ja kaikkien pitämä tyyppi, josta kukaan ei olisi voinut uskoa mitään pahaa.

Myös hänellä oli ongelmallinen isäsuhde dominoivan isän kanssa. 

/9

Halaus teille ahdistuksen keskellä eläville! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää suhteestanne ja tunteistasi miestä kohtaan ja miten koet hänen suhtautuvan sinuun. 

Välillä koen että rakastan häntä kovastikin. Nämä oireet vain mitä koen niin ihmettelen niitä. Mies suhtautuu minuun neutraalisti. Tai kyllä välillä myös on ollut vaikeita aikoja suhteessa. Osaa henkisesti olla kylmä jos haluaa. Joskus mietin onko vika minussa vai hänessä? Vai molemmissa. Siltikin minä olen se joka oireilen aina:( väsyttävää tämä on jo:( AP

Onko sinulla ollut tuollaisia ongelmia eksienkin kanssa? Jos ei, mikä tässä on toisin? Millaisia teidän riitanne ovat? Ovatko ne rakentavia? Johtavatko ne muutokseen? Kehittyykö niissä kumpikin vai antaako toinen vain aina periksi?

Koskaan ennen ei ole kenenkään kanssa ollut tämmöisiä ongelmia. Mikään ei muutu, vaikka kuinka puhuttaisiin asioista. Tai minä koitan puhua riidan jälkeen mutta mies on vähän osallistuva siihen keskusteluun. Välillä mietin että mitä ihmettä mies ajattelee asioista. Onko rehellinen minulle. AP

Meillä kyllä sama tilanne kuin sinulla. Ja mies ei todellakaan jää edes kuuntelemaan mitä yritän sanoa(vaikka kuinka rauhalliseen sävyyn ja ystävällisesti) vaan poistuu paikalta kesken minun lauseen. 

Uskon että tuollainen voi olla biologista. Esimerkiksi ihminen erittää ilmaan erilaisia hormoneja tunnetiloista riippuen ja vastapuoli käsittelee niitä tiedostamattaan.

Piilo-narsistin kanssa ahdistuin ihan sairastumiseen saakka.

Tuntuukin olevan yleinen tyyli suomalaisilla miehillä ja heidän pojillaan ja pojanpojillaan, että mitään vähänkään vaikeampaa ei pystytä juttelemalla ja tunnetasolla käsittelemään, vaan nainen koetetaan vain hiljentää eri naruista vetelemällä. Ja vaikka itse kertoisi, miten oli oma isä vaikea, niin yhteydet eivät selkene eikä asioita pysty edes omassa mielessään käsittelemään, vaan iskään täysin samaistuminen tuntuu olevan ainut selviytymiskeino, alkon lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää suhteestanne ja tunteistasi miestä kohtaan ja miten koet hänen suhtautuvan sinuun. 

Välillä koen että rakastan häntä kovastikin. Nämä oireet vain mitä koen niin ihmettelen niitä. Mies suhtautuu minuun neutraalisti. Tai kyllä välillä myös on ollut vaikeita aikoja suhteessa. Osaa henkisesti olla kylmä jos haluaa. Joskus mietin onko vika minussa vai hänessä? Vai molemmissa. Siltikin minä olen se joka oireilen aina:( väsyttävää tämä on jo:( AP

Onko sinulla ollut tuollaisia ongelmia eksienkin kanssa? Jos ei, mikä tässä on toisin? Millaisia teidän riitanne ovat? Ovatko ne rakentavia? Johtavatko ne muutokseen? Kehittyykö niissä kumpikin vai antaako toinen vain aina periksi?

Koskaan ennen ei ole kenenkään kanssa ollut tämmöisiä ongelmia. Mikään ei muutu, vaikka kuinka puhuttaisiin asioista. Tai minä koitan puhua riidan jälkeen mutta mies on vähän osallistuva siihen keskusteluun. Välillä mietin että mitä ihmettä mies ajattelee asioista. Onko rehellinen minulle. AP

Mulla oli vähän tuollaista. Aloin saada miehen kanssa myös hyperventilaatiokohtauksia ja olin välillä riitatilanteissa aggressiivinen. Syytin kaikesta itseäni (kuten mieskin), kunnes jossain vaiheessa vuosien päästä tajusin, että minulla ei ole ollut vastaavaa ongelmaa kenenkään muun kanssa ja että mieheni ei oikeastaan ole kovinkaan lämmin tai empaattinen ja lisäksi on määräilevä ja täysin omavaltainen. Otin sitten pitkät ja ahdistukseni helpotti ja muutuin takaisin elämäniloiseksi itsekseni. 

Toivottavasti teillä on kyse jostain vähän pienemmästä ja helpommasta ongelmasta. Kuulostele kuitenkin itseäsi tarkkaan, jotain mielesi yrittää nyt viestittää sinulle.

Kuulostaa tekstisi liiankin samalta elämääni verrattuna:( AP

Erosta on kymmenen vuotta. Olen elänyt tämän kymmenen vuotta hyvää ja onnellista elämää ja tuntenut itseni tasapainoiseksi. Talvella törmäsin eksään eräässä tilaisuudessa ja kävimme vajaan tunnin mittaisen keskustelun. Jo siinä ajassa aivoni alkoivat hyrrätä ylikierroksilla ja tunsin ahdistuvani, olevani väärässä ja mitätön, epäillä itseäni ja totuudenmukaisuuttani. Ja tunne jäi joksikin aikaa päälle. Hän ymmärsi monet sanomani lauseet väärin. Väänsi niitä tai suuttui ihan kepeäksi small talkiksi tarkoitetuista sanoista. Kaikki nämä kymmenen vuotta olen nauttinut ihanista ja antoisista keskusteluista lukuisten ihmisten kanssa ja minusta pidetään ja minä pidän ystävistäni. Tämän ihmisen kanssa en tule ymmärretyksi ja vielä pahempaa, pakotetusti väärinymmärretyksi. En tunne keskustelua hänen kanssaan nautintona vaan kuulusteluna ja nurkkaanajamisena.

En ymmärrä, miksi hänellä on edelleen joku pakkomielle minusta, koska emme sopineet lainkaan yhteen emmekä nauttineet yhteisistä mielenkiinnonkohteista. Hän paheksui minun juttujani ja yritti antaa kuvaa itsestään jotenkin valistuneempana yksilönä. Totuus taitaa kuitenkin olla aika päinvastainen. Olen pärjännyt elämässäni oikein hyvin. Saanut ylennyksiä, ystävyyssuhteita, hyviä asiakkuuksia, rakastavan ja hyvän sielunkumppanuuteen pohjautuvan suhteen. Hän on käynyt läpi muutaman avioliiton ja viettää aikaansa alkoholin ja tupakan parissa. 

/9