Mikä helvetti tämä oireisto on? Aina sunnuntaisin...

Maanantai ei siis nykytilanteessa stressaa? Viihdyt työssäsi, opiskeluissa tai mitä nyt teetkin?

Mulla on kans! Oon tänäänkin vaan maannu sohvalla ja kattonu telkkaria ja ollu koneella. Ei jaksa tehä mitään. No okei aamulla kävin treenaamassa ja sekin yleensä antaa energiaa, mutta ei sunnuntaisin. Melkein ennemmin olisin darrassa nää päivät et pystyis nukkumaan nää ohi.

Itsellä on sunnuntaisin yleensä aina maha vetelänä ja joudun juoksemaan vessassa monet kerrat perse tulessa :( elämä on hankalaa kun on stressivatsa. Muutenkin kunnon vitutuspäivä kun tulee laskettua tunteja tulevan työpäivän alkuun ja kiroaa että taas pitäisi jotenkin taaaas jaksaa 5 pitkää päivää.

Olen inhonnut sunnuntiata lapsesta lähtien. Aina jotenkin ahdistava fiilis. Ketuttaa, olen pahalla päällä, eikä mitään saa oikein tehtyä.  Tuleva työviikko ahdistaa. Maanantai onkin sitten jo paljon parempi päivä , eikä muinakaan päivinä ole (yleensä) tämmöistä oloa. Fyysisiä oireita ei kuitenkaan ole.

Varmaan rutiininen puute? Et käy ulkona, et liiku, et tee mitään. Se nuuduttaa. Herää aikaisin, mene salille/ lenkille, syö säännöllisesti, juo paljon silkkaa vettä. Lakkaa makaamasta palstan äärellä.

Minä olen myös sunnuntaisin usein väsynyt ja saamaton, sekä ollut koulukiusattu aikoinaan. Minä käyn kyllä lenkillä joka sunnuntaiaamu ja iltaisin useimmiten venyttelyssä tai jossain muussa rauhallisessa ohjatussa jumpassa. Tänään en ehtinyt, mutta olen liikkunut muuten paljon. 

Okei, päätin tehdä tietoisesti oloni paremmaksi. Suljin tv:n (sieltä tuli tyypillistä sunnuntaiohjelmaa eli lämminhenkinen, koko perheen Babe-elokuva), tein sämpylätaikinan ja laitoin kohoamaan, kävin lämpimässä suihkussa ja pesin naamani ja kirveltävät sunnuntaisilmäni, laitoin klassista musiikkia soimaan hiljaa taustalle, vedin verhot alas ja sytytin tuikkuja palamaan.

Teeskentelen, ettei olekaan sunnuntai. Katson, onko sillä oireita vähentävä vaikutus.

ap.

sunnutain tekemättömyys ahdisti aina lapsena ja nuorena, jotenkin se hiljaiselo. Varsinkin teininä oli mielestäni kauhea päivä, ei mitään tekemistä, paitsi ehkä käytiin mummolassa tai jossain abc:llä. 

Vieläkin joskus ahdistaa, mutta nykyään hallitsen sen tekemättömyyden jo vähän paremmin. 

Mielenkiintoista kuulla, että jollain muullakin on tällaisia tuntemuksia. Minulla on vieläkin näin reiluna parikymppisenä, ala-aste-ajoista johtuen, mutta on alkanut pikkuhiljaa helpottamaan kun olen ymmärtänyt ahdistuksen syitä.

Mulla tuota sunnuntaiahistusta oli aina lapsena ja nuorena. Vielä aikuisiälläkin se yritteli pilata mun sunnuntait.

Nykyään sunnuntaipäivät on ihan parhaita. Haalin sunnuntaille aina ne parhaimmat jutut; käyn kylpylässä, elokuvissa, ravintolassa, ja tänään esim. konsertissa.

Sunnuntait on ihania päiviä ilman minkäänlaista velvoitetta mihinkään suuntaan. 

Toki maanantaina ahdistaa herätä arkeen, mutta se on sitten sen maanantain murhe, ja viikko kuluu tosi nopeasti..=))

Vierailija kirjoitti:

sunnutain tekemättömyys ahdisti aina lapsena ja nuorena, jotenkin se hiljaiselo. Varsinkin teininä oli mielestäni kauhea päivä, ei mitään tekemistä, paitsi ehkä käytiin mummolassa tai jossain abc:llä. 

Vieläkin joskus ahdistaa, mutta nykyään hallitsen sen tekemättömyyden jo vähän paremmin. 

Joo, ne automatkat ABC:lle sunnuntai-iltaisin oli ihan järkyttävän masentavia. Jos kävi tuuri, oli sen verran taskurahaa, että saatoin ostaa jonkun karkkipussin ja lohduttaa ahdistunutta itseäni sillä. Sitten istua kökötettiin auton takapenkillä, radiosta tuli jotain 90-luvun hittejä, nielin kyyneleitä ajatellessani seuraavaa koulupäivää (siis, kun minulla oli sitä koulukiusaamista).

Oikeastaan, ei mikään ihme, että oireilen vieläkin sunnuntaisin niin voimakkaasti. Olihan se aika ihan kauheaa aikaa.

ap.

Mua ahdistaa myös sunnuntaisin. Sunnuntaiaamut on ihan jees mut iltaa kohti alkaa ahdistaa. On sellanen pysähtynyt ja oudon haikea fiilis. Mitään ei oikein viitsi tehdä tai aloittaa. En osaa edes selittää sitä tunnetta. Sama tunne tulee aina sunnuntaisin vaikka olisi maanantai vapaatakin. Mieluummin olenkin sunnuntait töissä aina kun mahdollista.

Mullakin sunnuntaiahdistus tuttua! Oon huomannut että siihen auttaa se kun alkaa tehdä kotitöitä. Siis voi toimia paremmin se, että rentoutuu ja löhöilee su-aamun ja iltapäivällä kun ahdistus nostaa päätään, järjestää vaikka jonkin kaapin. Jotenkin siitä tulee pahempi fiilis, jos yrittää vain levätä ja nauttia hampaat irvessä ja kontrasti vapaan viikonlopun ja työviikon välillä oikein korostuu.