Minusta on tullut katkera ja kyyninen. Miten eroon?

Jos löydät itsestäsi jotain hyvää, tiedät että sitä on oltava muuallakin.

Asennekasvatuksella itsellesi. Kun jäät itsellesi kiinni katkerasta ajatuksesta, pysähdy ja mieti mikä sen synnytti. Mitä hyvää löydät asiasta, kun oikein pohdit. Vähitellen tuosta positiivisen puolen etsimisestä tulee automaatio ja voit itse paremmin, kun et happane omissa liemissäsi. Katkeruus haittaa eniten vain sinua itseäsi, muut porskuttavat onnellisina.

Lopeta palstailu.

Ehkä voit yrittää alkaa taas löytämään niitä hyviä asioita ikävien rinnalle. Välttele konkreettisesti tilanteita, ihmisiä ja uutisia, jotka saavat mielen vielä kyynisemmäksi. Jos mahdollista.

Yki vinkki saattaisi olla lopettaa AV -lukeminen ja mennä vaikka ulos kävelemään. - Toisaalta kun lukee tätä palstaa niin aika usein voi huokaista, että ehkä minulla ei menekään niin huonosti kuin mitä vielä äsken luulin. Toivon kuitenkin, että pääset keinolla tai toisella katkeruudesta ja kyynisyydestä eroon. Hyvä alku on jo se, että olet havainnut niiden piirtyneen sinussa esiin. Niin kliseeltä kuin se kuullostaa niin sanon: yritä nauttia pienistä asioista, vaikka pikku hiljaa - vaikka vain yhdestä asiasta kerran päivässä tai vaikka aluksi kerran kolmessa päivässä.  ja jätä muille asioiden vertailu, koska aina on ihmisiä joilla menee joko paremmin tai huonommin.  

Miksi siitä pitäisi päästä eroon? Jatkossa petyt vähemmän ja jos yllätyt niin vain positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta palstailu.

En ole ap, mutta jossain vaiheessa palstailu sai minut ajattelemaan ikävämmin ihmisistä. Sitten päädyin siihen, että täällä on paljon trolleja ja ihmisiä jotka haluavat saada draamaa aikaan. Myös sellaisia, jotka on kasvaneet tosi ikävissä oloissa, ja jakavat ikävää oloaan ikävillä kommenteilla. Tämän sisäistäminen auttoi aika paljon.

En ole katkera mutta mulle on vaikeinta päästä yli ihmisten tahallisesta ilkeilystä ja pahansuopuudesta sillä ajattelen aina miten joku voi...... tähän kun saisi vinkkejä. En ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi päästä eroon? Jatkossa petyt vähemmän ja jos yllätyt niin vain positiivisesti.

Katkeruus on kuin henkinen syöpä, joka leviää ajatusmaailmassa ja pilaa elämän. Ajattelee muista negatiivisesti, ei näe missään mitään järkeä tai hyviä puolia, miettii muiden tekemää vääryyttä itseä kohtaan ja jättää tarttumatta tilaisuuksiin. En ymmärrä miten joku haluaisi valita antavansa katkeruudelle voiton, tuloksena on elämätön elämä ja menetetyt mahdollisuudet. Ja ei, en puhu nyt masennuksesta vaan juurikin katkeruudesta ja kyynisyydestä.

Opettelee olemaan enemmän tässä ja nyt ja kysyy, mitä pientä voisi juuri nyt tehdä että voi hieman paremmin. Ja muutenkin keskittyä enemmän omaan tekemiseen kuin toiminnan lopputuloksiin koska isoissa asioissa on usein kyse myös tuurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi päästä eroon? Jatkossa petyt vähemmän ja jos yllätyt niin vain positiivisesti.

Katkeruus on kuin henkinen syöpä, joka leviää ajatusmaailmassa ja pilaa elämän. Ajattelee muista negatiivisesti, ei näe missään mitään järkeä tai hyviä puolia, miettii muiden tekemää vääryyttä itseä kohtaan ja jättää tarttumatta tilaisuuksiin. En ymmärrä miten joku haluaisi valita antavansa katkeruudelle voiton, tuloksena on elämätön elämä ja menetetyt mahdollisuudet. Ja ei, en puhu nyt masennuksesta vaan juurikin katkeruudesta ja kyynisyydestä.

Hyviä pointteja mutta katkeruutta voi myös aiheuttaa jos joutuu olemaan tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa josta ei aiheudu kuin itselle huono olo. Joskus on parempi irrottautua näisyä väärintekijöistä ettei katkeroidu, se voi näytyää ulkopuolisille katkeruutena kun se itselle on pelastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi päästä eroon? Jatkossa petyt vähemmän ja jos yllätyt niin vain positiivisesti.

Katkeruus on kuin henkinen syöpä, joka leviää ajatusmaailmassa ja pilaa elämän. Ajattelee muista negatiivisesti, ei näe missään mitään järkeä tai hyviä puolia, miettii muiden tekemää vääryyttä itseä kohtaan ja jättää tarttumatta tilaisuuksiin. En ymmärrä miten joku haluaisi valita antavansa katkeruudelle voiton, tuloksena on elämätön elämä ja menetetyt mahdollisuudet. Ja ei, en puhu nyt masennuksesta vaan juurikin katkeruudesta ja kyynisyydestä.

Hyviä pointteja mutta katkeruutta voi myös aiheuttaa jos joutuu olemaan tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa josta ei aiheudu kuin itselle huono olo. Joskus on parempi irrottautua näisyä väärintekijöistä ettei katkeroidu, se voi näytyää ulkopuolisille katkeruutena kun se itselle on pelastus.

Väärin. Muut ihmiset eivät tee katkeraksi. Vain itse voi katkeroitua, jos antaa niin tapahtua. Katkeroituminen tapahtuu vain omassa pääkopassa, se ei ole mitään ainetta, jonka toinen kaataa kurkkuun väkisin.

Terapia, hankkimalla mukavia kokemuksia, ystävyyssuhteita ja elämyksiä,

lukemalla tarinoita ihmisten surullisista elämänkohtaloista,

hyväksymällä, että tällä hetkellä siihen omaan tunnekokemukseen kuuluu katkeruutta. Silti siitä katkeruudesta huolimatta yrität elää hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi päästä eroon? Jatkossa petyt vähemmän ja jos yllätyt niin vain positiivisesti.

Katkeruus on kuin henkinen syöpä, joka leviää ajatusmaailmassa ja pilaa elämän. Ajattelee muista negatiivisesti, ei näe missään mitään järkeä tai hyviä puolia, miettii muiden tekemää vääryyttä itseä kohtaan ja jättää tarttumatta tilaisuuksiin. En ymmärrä miten joku haluaisi valita antavansa katkeruudelle voiton, tuloksena on elämätön elämä ja menetetyt mahdollisuudet. Ja ei, en puhu nyt masennuksesta vaan juurikin katkeruudesta ja kyynisyydestä.

Hyviä pointteja mutta katkeruutta voi myös aiheuttaa jos joutuu olemaan tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa josta ei aiheudu kuin itselle huono olo. Joskus on parempi irrottautua näisyä väärintekijöistä ettei katkeroidu, se voi näytyää ulkopuolisille katkeruutena kun se itselle on pelastus.

Väärin. Muut ihmiset eivät tee katkeraksi. Vain itse voi katkeroitua, jos antaa niin tapahtua. Katkeroituminen tapahtuu vain omassa pääkopassa, se ei ole mitään ainetta, jonka toinen kaataa kurkkuun väkisin.

Mutta jos itse katkeroituu sellaisesta ihmisesta josta ei pidä niin katkeroitumisen välttämiseksi voi katkoa kys. hlöön välit. Jokaisella on omat fiiliksensä eikä me ihmiset olla jeesuksia jotka hyväksytään kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voit yrittää alkaa taas löytämään niitä hyviä asioita ikävien rinnalle. Välttele konkreettisesti tilanteita, ihmisiä ja uutisia, jotka saavat mielen vielä kyynisemmäksi. Jos mahdollista.

Samaa mieltä. Pitää hakea ne asiat joista itselleen tulee hyvä olo.

Tästä ei tarvitse olla samaa mieltä tai tykätä, mutta itse ainakin ajattelen että mieleni on kuin televiso jossa on eri kanavia. Jos huomaan että salaa on räpsähtänyt päälle kanava jossa kaiken maailman ihmisperseet elämöivät, räpsäytän äkkiä toisen kanavan.

Joudun päivittän muutaman kerran vaihtamaan kanavaa.

Olen myös antanut itselleni luvan ajatella pahaa toisista. Jos mieleeni muistuu joku tilanne jossa joku kohteli minua väärin, ajattelen sen ihmisen vaikka hukkumaan jokeen visualisoin hänen turvonneen ruhonsa kellumaan veteen. Ajatukseen menee muutama sekunti, ja sitten se menee ohi ja voin ajatella jotain mukavempaa. Katsella vaikka pilviä taivaalla ja haaveilla unelma matkasta tai kodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi päästä eroon? Jatkossa petyt vähemmän ja jos yllätyt niin vain positiivisesti.

Katkeruus on kuin henkinen syöpä, joka leviää ajatusmaailmassa ja pilaa elämän. Ajattelee muista negatiivisesti, ei näe missään mitään järkeä tai hyviä puolia, miettii muiden tekemää vääryyttä itseä kohtaan ja jättää tarttumatta tilaisuuksiin. En ymmärrä miten joku haluaisi valita antavansa katkeruudelle voiton, tuloksena on elämätön elämä ja menetetyt mahdollisuudet. Ja ei, en puhu nyt masennuksesta vaan juurikin katkeruudesta ja kyynisyydestä.

Hyviä pointteja mutta katkeruutta voi myös aiheuttaa jos joutuu olemaan tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa josta ei aiheudu kuin itselle huono olo. Joskus on parempi irrottautua näisyä väärintekijöistä ettei katkeroidu, se voi näytyää ulkopuolisille katkeruutena kun se itselle on pelastus.

Väärin. Muut ihmiset eivät tee katkeraksi. Vain itse voi katkeroitua, jos antaa niin tapahtua. Katkeroituminen tapahtuu vain omassa pääkopassa, se ei ole mitään ainetta, jonka toinen kaataa kurkkuun väkisin.

Mutta jos itse katkeroituu sellaisesta ihmisesta josta ei pidä niin katkeroitumisen välttämiseksi voi katkoa kys. hlöön välit. Jokaisella on omat fiiliksensä eikä me ihmiset olla jeesuksia jotka hyväksytään kaiken.

En ymmärrä miten se voisi parantaa sun fiiliksiä, jos katkot välit johonkin ihmiseen, ja aiheutat näin hänelle pahaa mieltä? Ja toistuuko tämä sama aina vähänkin ikäviä fiiliksiä aiheuttavan ihmisen kohdalla, kunnes olet jättänyt jälkeesi oikein vanan hylättyjä ihmisiä?

Eikö parempi reitti olisi kohdata se oma katkeruus itse, syyttämättä siitä muita? Sen jälkeen osaa suhtautua siihen toiseenkin ihmiseen ymmärtäväisemmin, ja kenties auttaa myös häntä elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ei tarvitse olla samaa mieltä tai tykätä, mutta itse ainakin ajattelen että mieleni on kuin televiso jossa on eri kanavia. Jos huomaan että salaa on räpsähtänyt päälle kanava jossa kaiken maailman ihmisperseet elämöivät, räpsäytän äkkiä toisen kanavan.

Joudun päivittän muutaman kerran vaihtamaan kanavaa.

Olen myös antanut itselleni luvan ajatella pahaa toisista. Jos mieleeni muistuu joku tilanne jossa joku kohteli minua väärin, ajattelen sen ihmisen vaikka hukkumaan jokeen visualisoin hänen turvonneen ruhonsa kellumaan veteen. Ajatukseen menee muutama sekunti, ja sitten se menee ohi ja voin ajatella jotain mukavempaa. Katsella vaikka pilviä taivaalla ja haaveilla unelma matkasta tai kodista.

Hymyilen hyväksyvästi sun ajatuksille, tulin hyvälle tuulelle 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi päästä eroon? Jatkossa petyt vähemmän ja jos yllätyt niin vain positiivisesti.

Katkeruus on kuin henkinen syöpä, joka leviää ajatusmaailmassa ja pilaa elämän. Ajattelee muista negatiivisesti, ei näe missään mitään järkeä tai hyviä puolia, miettii muiden tekemää vääryyttä itseä kohtaan ja jättää tarttumatta tilaisuuksiin. En ymmärrä miten joku haluaisi valita antavansa katkeruudelle voiton, tuloksena on elämätön elämä ja menetetyt mahdollisuudet. Ja ei, en puhu nyt masennuksesta vaan juurikin katkeruudesta ja kyynisyydestä.

Hyviä pointteja mutta katkeruutta voi myös aiheuttaa jos joutuu olemaan tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa josta ei aiheudu kuin itselle huono olo. Joskus on parempi irrottautua näisyä väärintekijöistä ettei katkeroidu, se voi näytyää ulkopuolisille katkeruutena kun se itselle on pelastus.

Väärin. Muut ihmiset eivät tee katkeraksi. Vain itse voi katkeroitua, jos antaa niin tapahtua. Katkeroituminen tapahtuu vain omassa pääkopassa, se ei ole mitään ainetta, jonka toinen kaataa kurkkuun väkisin.

Mutta jos itse katkeroituu sellaisesta ihmisesta josta ei pidä niin katkeroitumisen välttämiseksi voi katkoa kys. hlöön välit. Jokaisella on omat fiiliksensä eikä me ihmiset olla jeesuksia jotka hyväksytään kaiken.

En ymmärrä miten se voisi parantaa sun fiiliksiä, jos katkot välit johonkin ihmiseen, ja aiheutat näin hänelle pahaa mieltä? Ja toistuuko tämä sama aina vähänkin ikäviä fiiliksiä aiheuttavan ihmisen kohdalla, kunnes olet jättänyt jälkeesi oikein vanan hylättyjä ihmisiä?

Eikö parempi reitti olisi kohdata se oma katkeruus itse, syyttämättä siitä muita? Sen jälkeen osaa suhtautua siihen toiseenkin ihmiseen ymmärtäväisemmin, ja kenties auttaa myös häntä elämässään.

Joskus on tehty niin pahoja tekoja ettei voi muuta. Pikkuasioista tuskin kukaan katkoo välejä.

Olen kova, katkera ja kyyninen, mutta en ilkeä. Olin maailman suloisin, ihanin ja kiltein ihminen. Minut syötiin töistä pois valheilla, juoruilla ja mustamaalaamalla. Ex mieheni jätti minut, koska en polta, juo ja valvo illalla myöhään ja olen kiltti. Ystävyyssuhteissa on aina haukuttu. Olin aivan liian kiltti tähän pahaan maailmaan. Tunnollinen, kunnollinen, ahkera, kiltti, ystävällinen, auttavainen. Töissä pilkattiin, kun tein töitä iloisena. Ex mies pilkkasi, kun elän säästeliäästi ja teen paljon töitä, että saa oman asunnon, enkä ryyppää ja rällää. Ystävät ovat haukkuneet lapselliseksi, kun hymyilen ja nautin pienistä asioista. Olen niin täynnä vihaa, että on ihan vaikea elää. Haluan vaan erakoitua. En saa ihmisiltä mitään muuta kuin paskaa niskaan. En uskalla kohdata ketään. Minulla on kova suojamuuri ympärillä.