Tuttavani työkaveri tappoi itsensä, kun joutui irtisanotuksi

Vierailija kirjoitti:

Aika pienestä syystä. Mulla olis sata kertaa pahemmat syyt enkä aio tappaa itseäni.

No itse aika paljon vastoinkäymisiä kokeneenan pystyn ymmärtämään. Jos niitä ei ole ollut, niitä ei osaa kohdata.

Itseltäni on mennyt työpaikka alta kaksi kertaa. Olen rajusti koulukiusattu. Minulla on mbd-diagnoosin saanut -veli, joka vei kaiken huomion, niin että me muut vain kasvoimme siinä sivussa (tämä yksi syy kiusaamiseen myös, veljeni omalaatuisuus, yksi monesta.) Minulla on itsellänikin erityislapsi, joka todennäköisesti sai vammansa veljeni tavoin vaikeassa synnytyksessä. Sekä monia muita pikkujuttuja, sairastuinkin tässä taannoin ym. 

Mutta kaikista näistä vastoinkäymisistä, työttömyys on ollut minulle henkisesti rankin. Nyt en onneksi ole työtön. Pelkään vain, että sairastumiseni takia minulta saatetaan nykyinen, paljon reissua vaativa työ kieltää. En silti aio tappaa itseäni. 

Meillä yhden jampan sopimusta ei jatkettu, niin uhkasi tulla toimistolle ja tappaa kaikki ja lopuksi itsensä. Poliisioperaatiohan siitä seurasi ja tyyppi taitaa nyt olla hyvässä tallessa.

Suomessa ihmisten palkkaamisesta ja samalla myös irtisanomisesta on tehty yrittäjille niin vaikeita, että ovat aina väkisinkin isoja asioita. Täällä jos kerran saat fudut jostain, niin se leima kantaa sinussa vuosien päästäkin kun työnantajat kyselevät haastatteluissa, miksi työsuhde loppui. Samoin kun palkkaamisesta on tehty niin kallista, niin jo muutenkin vaikeasti saatavat työpaikat jäävät sen takia saamatta. Yhdysvalloissa, jossa työvoima on paljon liikkuvampaa, on niin väen palkkaaminen kuin potkujen saaminenkin arkipäivää, eikä ole mikään iso asia jos joku on irtisanottu, sillä noita tilanteita tulee varmasti eteen jokaiselle työuran aikana.

Toista se on täällä Suomessa. Irtisanominen on leima.

Kaikkien kannattaisi käydä silloin tällöin mielikuvissaan läpi tilanne, mitä ajattelevat, mitä tekevä ja miten toimivat, jos irtisanominen tulisi omalle kohdalle. Ehkä jonkinlainen rokotusvaikutus helpottaisi, jos joutuu kohtaamaan tällaisen tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ihmisten palkkaamisesta ja samalla myös irtisanomisesta on tehty yrittäjille niin vaikeita, että ovat aina väkisinkin isoja asioita. Täällä jos kerran saat fudut jostain, niin se leima kantaa sinussa vuosien päästäkin kun työnantajat kyselevät haastatteluissa, miksi työsuhde loppui. Samoin kun palkkaamisesta on tehty niin kallista, niin jo muutenkin vaikeasti saatavat työpaikat jäävät sen takia saamatta. Yhdysvalloissa, jossa työvoima on paljon liikkuvampaa, on niin väen palkkaaminen kuin potkujen saaminenkin arkipäivää, eikä ole mikään iso asia jos joku on irtisanottu, sillä noita tilanteita tulee varmasti eteen jokaiselle työuran aikana.

Toista se on täällä Suomessa. Irtisanominen on leima.

Ihminen alkaa helposti häpeämään itseään syyttä suotta. Meidät on kasvatettu että ns. epäonnistuminen on häpeä, eikä ihan normaaliin elämään kuuluva ilmiö. Viime kädessä ihminen pelkää kunniansa menettämistä ja mitä itse mahtaa itsestään ajatella. Todella amerikkalaiset suhtautuvat eri tavalla tällaisiin asioihin. Jopa Ausseissa irtisanotaan helposti, mutta sitten vaan kävellään työtä kysymään seuraavaan firmaan. Näin teki tuttavani.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava oli samassa firmassa töissä yli 30 vuotta, yhtenä päivänä tuli kirje kotiin että teidät on irtisanottu. Ei uskaltanut pomo tulla henkilökohtaisesti kertomaan. Tällainen "kiitos" kaikista työvuosista.

Eihän siinä ollut uskalluksesta kyse vaan siitä että asia hoidettiin virallisia kanavia pitkin kirjallisena. Näin asia juuri pitää hoitaakkin. Ei mitään olkaa vasten nyyhkimisia ja asioiden kertaamisia ja vatvomisia.

Voi kun ihmiset tajuaisi taloudelliset realiteetit niin olisi vähemmän pulinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ihmisten palkkaamisesta ja samalla myös irtisanomisesta on tehty yrittäjille niin vaikeita, että ovat aina väkisinkin isoja asioita. Täällä jos kerran saat fudut jostain, niin se leima kantaa sinussa vuosien päästäkin kun työnantajat kyselevät haastatteluissa, miksi työsuhde loppui. Samoin kun palkkaamisesta on tehty niin kallista, niin jo muutenkin vaikeasti saatavat työpaikat jäävät sen takia saamatta. Yhdysvalloissa, jossa työvoima on paljon liikkuvampaa, on niin väen palkkaaminen kuin potkujen saaminenkin arkipäivää, eikä ole mikään iso asia jos joku on irtisanottu, sillä noita tilanteita tulee varmasti eteen jokaiselle työuran aikana.

Toista se on täällä Suomessa. Irtisanominen on leima.

Ihminen alkaa helposti häpeämään itseään syyttä suotta. Meidät on kasvatettu että ns. epäonnistuminen on häpeä, eikä ihan normaaliin elämään kuuluva ilmiö. Viime kädessä ihminen pelkää kunniansa menettämistä ja mitä itse mahtaa itsestään ajatella. Todella amerikkalaiset suhtautuvat eri tavalla tällaisiin asioihin. Jopa Ausseissa irtisanotaan helposti, mutta sitten vaan kävellään työtä kysymään seuraavaan firmaan. Näin teki tuttavani.

Niin ja kukas sen kasvatuksen pääasiassa hoitaa.

Pari on tältäkin kadulta tappanut itsensä saatuaan kenkää. Toinen veti viinaa niin paljon, että henki lähti, toinen ampui aivonsa pellolle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta jotain mätää on siinä, että työ on koko elämä eikä ilman työtä ole enää mitään syytä elää. Tähän olisi pitänyt puuttua jo paljon aikaisemmin eikä vasta irtisanomishetkellä.

Jää ilman naista jos ei ole menestyvä mies. Työttömästä puhumattakaan :( 

Pitää olla komea ja pitkä ja hyvä asema ja työ. Eikä kaikille riitä tämmöisiä asemia että naiset tykkäisi :(

.....luuseri...luuseri....kaikuu jo alasteen ekaluokilla ....luuseri ......luuseri.

Mut on sanottu irti  koeajalla. Asiassa ei ollut mitään outoa, sain paikan, jota hain huvikseni vähän vitsillä, pätevien hakijoiden puutteessa. En ikimaailmassa uskonut sitä saavani, mutta niin vain tulin valituksi.

Pelkäsin kyllä, etten osaa, koska en ollut pätevä, mutta ajattelin, että kai työnantaja tietää, mitä tekee, kun palkkasi. Itse asiassa ei se mennytkään huonosti, mutta muutamaa työkaveria korpesi epäpätevyyteni ja se, että asiakkaat pitivät minusta. Näin sain potkut epäpätevyyden perusteella. Työyhteisö ei kyllä ollut kovin hyvähenkinen ja yhdelläkin oli kiire, ettei joutanut perehdyttämään. Kun menin kysymään jotain asiaa, hän oli polttamassa muusiikkiCD-levyistä kopioita, eli niin oli kova kiire. Terkkuja vain M sinulle. 

Tämä vaikeutti aika paljon työnsaantia jatkossa. Yhdessä haasattelussa olin rehellinen ja sanoin saaneeni potkut koeajalla, koska en osannut tarpeeksi. Yllättäen haastattelija sanoi, no hän ei sille paikalle anna kyllä erityisemmin arvoa, sieltä on ennenkin irtisanottu hyviä tyyppejä ja otti minut töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta jotain mätää on siinä, että työ on koko elämä eikä ilman työtä ole enää mitään syytä elää. Tähän olisi pitänyt puuttua jo paljon aikaisemmin eikä vasta irtisanomishetkellä.

Jää ilman naista jos ei ole menestyvä mies. Työttömästä puhumattakaan :( 

Pitää olla komea ja pitkä ja hyvä asema ja työ. Eikä kaikille riitä tämmöisiä asemia että naiset tykkäisi :(

.....luuseri...luuseri....kaikuu jo alasteen ekaluokilla ....luuseri ......luuseri.

Jaa. No miksi tuolla katukuvassa yli 90% vastaantulevista miehistä ei ole pitkiä ja komeita vaan ihan tavallisia? Miksi he eivät ole tappaneet itseään?

Yleensä taloudellisista tai tuotannollisista syistä irtisanottaviksi valitaan kaikki sairaslomia pitäneet ja raskaana olevat yms. vähemmän hyvät työntekijät. Työnantajalle riittää, että on laillinen syy ja työnantaja sitten päättää ketkä tällä syyllä irtisanotaan. Näin toimivat ainakin pienet yritykset. Isoissahan on yt-neuvottelut.