Erosin, ystävät eivät pitäneet lupauksiaan

Ai etkö olisi eronnut ilman lupauksia? No voi voi.

Joo no se on kyllä totta että seurustelevia kavereita näen sinkkuna paljon harvemmin kuin mitä näin ollessani parisuhteessa. En kyllä tiedä mistä se edes voi johtua. Ja joo baariin niitä on ihan turha edes pyytää.

Omituinen aloitus. Jos olet itse yhtä omituinen, en ihmettele olemattomia yhteydenottoja.

Jos ette sinun suhteesi aikana viettäneet aikaa, niin miksi yhtäkkiä sen jälkeenkään?

Ohoh mitä vastauksia! Siis olisin eronnut kyllä joka tapauksessa! Ja olemme viettäneet aikaa yhdessä mutta jäi kirjoittamatta että nämä ystävät ovat sellaisia joiden kanssa on tullut oltua yhdessä perheinä jne. Mutta pointti oli se että olisin ehkä kuvitellut että ystävät olisivat enemmän kyselleet miten mulla menee eron jälkeen ja olleet oikeasti halukkaita tekemään mun kanssa jotain ilman että mies ja lapset ovat mukana. Yksinäisyys syö välillä eikä uutta kaveripiiriä nelikymppisenä enää tuosta vain rakenneta...

Mulla kävi vähän samoin. Tottakai yksinäisyys kalvaa - etenkin iltaisin. Mä olen aloittanut uuden liikuntaharrastuksen, joka täyttää noita tyhjiä hetkiä. Siivoominen on kanssa kiva henkireikä. Kivaa musiikkia päälle ja lapset vaan auttamaan. Baariin mua ei edes huvittaisikaan mennä.

PS. Uuden harrastuksen myötä voi löytyä uusia kaverisuhteita.

Tuon takia pitäisi ymmärtää että tuossa elämänvaiheessa puoliso ja parisuhde ovat ykkösiä, ei vain sulle vaan myös niille kavereillesi. Exäni jätti mut samasta syystä, kavereidensa yllyttämänä, ja kesän jälkeen ruikuttikin jo takaisin kun kaverinsa olivat löytäneet kesän menoista itselleen kumppanit ja viimeinen sinkku jätettiin yksin arjen koitettua.

Ei niiden ystävien velvollisuus ole toimia sun hoitajina. Ystävyys perustuu hyötyyn, kummankin osapuolen pitää hyötyä jotenkin toisistaan. Nyt sinusta ei ole mitään hyötyä, pelkkää haittaa.

minkä takia erositte?

Vierailija kirjoitti:

Ohoh mitä vastauksia! Siis olisin eronnut kyllä joka tapauksessa! Ja olemme viettäneet aikaa yhdessä mutta jäi kirjoittamatta että nämä ystävät ovat sellaisia joiden kanssa on tullut oltua yhdessä perheinä jne. Mutta pointti oli se että olisin ehkä kuvitellut että ystävät olisivat enemmän kyselleet miten mulla menee eron jälkeen ja olleet oikeasti halukkaita tekemään mun kanssa jotain ilman että mies ja lapset ovat mukana. Yksinäisyys syö välillä eikä uutta kaveripiiriä nelikymppisenä enää tuosta vain rakenneta...

Saman kokenut.

Mistäpäin olet?