"Kyllä sinä siihen pystyt!" tai "Hyvin se menee!"

Siis vittu kun mitään ei saa nykyään sanoa :D Inhottavaa kun ihmiset yrittää piristää ja tsempata kaltaisiasi heikkoitsetuntoisia ihmisiä ja siitäkin saa vastaukseksi vaan ulinaa. Muiden tehtävä ei ole korjata sun ongelmiasi, kehtaatkin kiristä.

No kun teet parhaasi asiassa kuin asiassa, niin se riittää.  Pitää jonkun verran uskoa itseensä vaikka elämässä takkiin joskus tuleekin.  Epäonnistumisesta otetaan opiksi, eikä kieritä tuhkassa maan matosena.

noin mä oon ton homman ajatellut ja sen takia mä aina sanon kaikille, joita jännittää, et "ihan sama mitä teet, perseelleen menee kuitenkin", "ei ainakaan susta ole tuohon", "ei kannata edes yrittää" tai jotain muuta rohkasevaa

Nämä ovat tällaisia vähämielisten toivotuksia. Tulee mieleen uskis, joka kuvittelee tietävänsä tulevaisuuden ilman mitään perusteita vain, koska jumalansa on sen ilmoittanut. Olen aina ihmetellyt (ja vähän kadehtinutkin) ihmisiä, jotka kykenevät uskomaan tällaisiin latteuksiin.

Tosiasiassa "se" (työhaastattelu, tentti, urheilusuoritus...) voi mennä joko hyvin tai huonosti tai jotakin siltä väliltä. Voit saada sydänkohtauksen tai päästä flow-tilaan, josssa aivan kaikki menee nappiin. Tulevaisuus on salaperäinen ja tuntematon, ja se ei latteilla toivotuksilla muuksi muutu.

Kaverini suosima "Sen näkee sitten, miten menee" on toivotuksena koominen understatement mutta myös ytimekäs ja salaviisas.

Vierailija kirjoitti:

Siis vittu kun mitään ei saa nykyään sanoa :D Inhottavaa kun ihmiset yrittää piristää ja tsempata kaltaisiasi heikkoitsetuntoisia ihmisiä ja siitäkin saa vastaukseksi vaan ulinaa. Muiden tehtävä ei ole korjata sun ongelmiasi, kehtaatkin kiristä.

Veit sanat suustani, ajattelin täsmälleen samoin ja kiukku taas nousi kun luin aloituksen, onneksi ehdit vastata!!!

Eihän se toinen tiedä, että olet sairaalloisen peloissasi. Se kuvittelee sinun hermoimevan ja jännittävän, kun sinä taas tiedät olevasi terapian tarpeessa.

Aloituksen pointti ei ollut se ettei saisi kannustaa. Pointti oli se, että kun se kannustaminen on sellaista että suljetaan täysin pois epäonnistumisen mahdollisuus, miten se vaikuttaa. Miksei suhtautuminen voisi olla realistisempaa, aitoa ihmisen kohtaamista? Tässä on pointti. Tarkoitus ei ole syyllistää, vaan herättää keskustelua ja ajatuksia, kysyä kokemuksia. Ei ole väärin kannustaa, mutta jos haluaa kannustaa niin miksei sitä voisi tehdä niin että siitä on sitten oikeasti apua toiselle, eikä vain sokeasti heittää jotain rohkaisevaa kohtaamatta sitä ihmistä aidosti. Ja ennen kuin joku taas ehtii sanomaan, niin ei, kenelläkään ei ole velvollisuutta rohkaista minua tai ylipäätään yhtään ketään, ja olen itse vastuussa omasta suoriutumisesta ja plaa plaa... tämän halusit varmaan kuulla.

Ap

Noin sanoo usein ihminen, joka haluaa vain päästä tilanteesta pois, ei jaksa oikeasti paneutua ystävän ongelmaan tai tilanteeseen. Mä sanon mielummin, että "varmaan jännittää hirveästi, ymmärrän sen. Tsemppiä hirveesti, ajattelen sua huomenna."

Sun pitäisi varmaan konkretisoida niitä epäonnistumismahdollisuuksia. Elämä nyt vaan harvoin menee käsikirjoituksen mukaan, sit luovitaan ja otetaan uusi suunta.

Itseäkiä monet kerrat pahoissa stressaavissa paikoissa ärsyttänyt nuo tuommoiset "hyvin se menee, onnea yritykseen!" Toitotukset, mutta toisaalta mitä muutakaan sitä osaisi sanoa? Kuulijalla tuskin on yleensä mitään mieltä mullistavaa apua tarjota, muuta kuin tsempata jollain tuollaisella kuluneella onnen toivotuksella.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen pointti ei ollut se ettei saisi kannustaa. Pointti oli se, että kun se kannustaminen on sellaista että suljetaan täysin pois epäonnistumisen mahdollisuus, miten se vaikuttaa. Miksei suhtautuminen voisi olla realistisempaa, aitoa ihmisen kohtaamista? Tässä on pointti. Tarkoitus ei ole syyllistää, vaan herättää keskustelua ja ajatuksia, kysyä kokemuksia. Ei ole väärin kannustaa, mutta jos haluaa kannustaa niin miksei sitä voisi tehdä niin että siitä on sitten oikeasti apua toiselle, eikä vain sokeasti heittää jotain rohkaisevaa kohtaamatta sitä ihmistä aidosti. Ja ennen kuin joku taas ehtii sanomaan, niin ei, kenelläkään ei ole velvollisuutta rohkaista minua tai ylipäätään yhtään ketään, ja olen itse vastuussa omasta suoriutumisesta ja plaa plaa... tämän halusit varmaan kuulla.

Ap

Eli olisit tyytyväinen, jos kaveri sanoo sulle totuudenmukaisesti "voihan se onnistua" tai "ehkä mokaat, kuka tietää"? 

Joo... Tulee mieleen, kun avauduin opettajalleni siitä, että stressaan, eikä opinnoissa mukana pysyminen onnistu, mielessä ajatus, että opettaja osaisi ohjata oikeisiin tukitoimiin. Vastauksena oli "ihan hyvinhän sulla menee, kyl se siitä".

Alapeukuttajia saattaa kiinnostaa tieto, että tällaiset positiiviset affirmaatiot lisäävät ahdistusta ihmisisissä, joilla on jo valmiiksi heikko luotto omiin onnistumisen mahdollisuuksiinsa. Positiivinen ajattelu ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat tällaisia vähämielisten toivotuksia. Tulee mieleen uskis, joka kuvittelee tietävänsä tulevaisuuden ilman mitään perusteita vain, koska jumalansa on sen ilmoittanut. Olen aina ihmetellyt (ja vähän kadehtinutkin) ihmisiä, jotka kykenevät uskomaan tällaisiin latteuksiin.

Tosiasiassa "se" (työhaastattelu, tentti, urheilusuoritus...) voi mennä joko hyvin tai huonosti tai jotakin siltä väliltä. Voit saada sydänkohtauksen tai päästä flow-tilaan, josssa aivan kaikki menee nappiin. Tulevaisuus on salaperäinen ja tuntematon, ja se ei latteilla toivotuksilla muuksi muutu.

Kaverini suosima "Sen näkee sitten, miten menee" on toivotuksena koominen understatement mutta myös ytimekäs ja salaviisas.

Tottakai suoritus voi epäonnistua, mutta onnistumiseen uskominen on onnistumisen edellytys. Jos ei usko itseensä, ei voi onnistua. Jos esimerkiksi korkeushyppääjä ei aidosti usko voivansa tehdä uuden ennätyksen, ei hän sitä myöskään kykene tekemään. Tämä ei tarkoita, että urheilija uskoo latteuksiin. Urheilija uskoo pystyvänsä, vaikka tietää että myös epäonnistuminen on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen pointti ei ollut se ettei saisi kannustaa. Pointti oli se, että kun se kannustaminen on sellaista että suljetaan täysin pois epäonnistumisen mahdollisuus, miten se vaikuttaa. Miksei suhtautuminen voisi olla realistisempaa, aitoa ihmisen kohtaamista? Tässä on pointti. Tarkoitus ei ole syyllistää, vaan herättää keskustelua ja ajatuksia, kysyä kokemuksia. Ei ole väärin kannustaa, mutta jos haluaa kannustaa niin miksei sitä voisi tehdä niin että siitä on sitten oikeasti apua toiselle, eikä vain sokeasti heittää jotain rohkaisevaa kohtaamatta sitä ihmistä aidosti. Ja ennen kuin joku taas ehtii sanomaan, niin ei, kenelläkään ei ole velvollisuutta rohkaista minua tai ylipäätään yhtään ketään, ja olen itse vastuussa omasta suoriutumisesta ja plaa plaa... tämän halusit varmaan kuulla.

Ap

Eli olisit tyytyväinen, jos kaveri sanoo sulle totuudenmukaisesti "voihan se onnistua" tai "ehkä mokaat, kuka tietää"? 

Itse ainakin olisin erittäin tyytyväinen. Kun ei ole itsepetokseen taipuvainen, totuuden ja älyllisen rehellisyyden kunioittaminen virkistää. -4

Vierailija kirjoitti:

. Mä sanon mielummin, että "varmaan jännittää hirveästi, ymmärrän sen. Tsemppiä hirveesti, ajattelen sua huomenna."

Mun mielestä tämä on paljon parempi tapa, koska se ei tartu ollenkaan onnistumis-epäonnistumisasetelmaan, vaan sen tapahtuman jännittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat tällaisia vähämielisten toivotuksia. Tulee mieleen uskis, joka kuvittelee tietävänsä tulevaisuuden ilman mitään perusteita vain, koska jumalansa on sen ilmoittanut. Olen aina ihmetellyt (ja vähän kadehtinutkin) ihmisiä, jotka kykenevät uskomaan tällaisiin latteuksiin.

Tosiasiassa "se" (työhaastattelu, tentti, urheilusuoritus...) voi mennä joko hyvin tai huonosti tai jotakin siltä väliltä. Voit saada sydänkohtauksen tai päästä flow-tilaan, josssa aivan kaikki menee nappiin. Tulevaisuus on salaperäinen ja tuntematon, ja se ei latteilla toivotuksilla muuksi muutu.

Kaverini suosima "Sen näkee sitten, miten menee" on toivotuksena koominen understatement mutta myös ytimekäs ja salaviisas.

Tottakai suoritus voi epäonnistua, mutta onnistumiseen uskominen on onnistumisen edellytys. Jos ei usko itseensä, ei voi onnistua. Jos esimerkiksi korkeushyppääjä ei aidosti usko voivansa tehdä uuden ennätyksen, ei hän sitä myöskään kykene tekemään. Tämä ei tarkoita, että urheilija uskoo latteuksiin. Urheilija uskoo pystyvänsä, vaikka tietää että myös epäonnistuminen on mahdollista.

Se, että arvioi kykenevänsä suoritukseen, on kuitenkin aivan eri asia kuin tuollainen perusteeton väite, että tentti tulee menemään hyvin. Vaikka kykenisikin suoritukseen, epäonnistuminen on silti mahdollista. Ei kukaan voi etukäteen tietää, mitä tapahtuu, ja jos lopputuloksesta on epävarmuutta, positiiviset affirmaatiot eivät tosiaan auta. -4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Mä sanon mielummin, että "varmaan jännittää hirveästi, ymmärrän sen. Tsemppiä hirveesti, ajattelen sua huomenna."

Mun mielestä tämä on paljon parempi tapa, koska se ei tartu ollenkaan onnistumis-epäonnistumisasetelmaan, vaan sen tapahtuman jännittämiseen.

Ehdottomasti näin. Oikeastaan koko jako onnistumiseen ja epäonnistumiseen on usein keinotekoinen eikä yleensä kovin hyödyllinen. Useimmat tilanteet, joita arjessa jännitämme, eivät ole urheilukilpailuja. -4

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajia saattaa kiinnostaa tieto, että tällaiset positiiviset affirmaatiot lisäävät ahdistusta ihmisisissä, joilla on jo valmiiksi heikko luotto omiin onnistumisen mahdollisuuksiinsa. Positiivinen ajattelu ei toimi.

Mitä pitäisi sanoa? Turhaan yrität, kun et onnistu kuitenkaan?

Tilanteessa, jossa joku sanoo, että nyt jännittää kovasti ja sitten siihen vastataan: "älä stressaa, hyvin se menee", ikäänkuin kielletään se toisen tunne koko tilanteesta, eikä osata olla empaattisesti läsnä. Ehkä parempi keino toisen kannalta olisi vastata: "jännittääkö sinua siksi, että pelkäät epäonnistuvasi? Pelkäätkö tulevasi torjutuksi? " Sitten keskustellaan yhdessä, että mikä siinä tilanteessa toista pelottaa ja koitetaan yhdessä miettiä keinoja, millä tilannetta voisi ajatella positiivisen kautta. Ei torpata toisen pelkoa, vaan ymmäretään sitä. Yleensä jo pelkkä empaattinen ymmärrys riittää luomaan toiselle tunteen siitä, että joku välittää, eikä tuleva pelottava tilanne välttämättä sen jälkeen enää tunnukaan niin pelottavalta.