Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä

Poliiseilla on vahva oikeudentaju ja he välittävät aidosti kaikista kansalaisista.

Kun oikein Amerikan poliisien toilaluista lukee,  niin eipä tuo kuvaus taida kovin moneen sopia.

Musta ori, Lassie, Skippy, Flipper, ja mitä kaikkea supereläimiä niitä olikaan.

Näissähän kävi aina lopulta niin että että jalka oli kiven kolossa jumissa, vesi oli jo kaulan kohdalla, tulilanka paloi, kivi keikkui jyrkänteellä, köysi katkeamaisillaan terävässä kiven särmässä. Ja eläinsankari selvitti koko sotkun viime tingassa.

Sivullisilla uhreilla ei ole ikinä mitään merkitystä. Pääasia vaan, että päähenkilö(t) pääsee pakoon.

Liikenteessä ajellaan punasia päin, eikä mitään väliä, vaikka siinä sivussa kolarois kymmeniä autoja.

Loppu on onnellinen, kun päähenkilöt on selvinny kaikista koettelemuksista, eikä heille näytä ikinä jääneen mitään traumoja kaikista kamalista kokemuksista.

Kun joku ajaa autoa ja laulaa radion mukana, hän osaa kaikki sanat täsmälleen oikein, vaikka kyseessä olisi tosi vaativa laulu kuten Bohemian Rhapsody.

Kauhuleffoissa esim. Äiti ei ikinä kysele lapseltaan kerralla perusteellisesti, että mikä vaivaa. Kysästään vaan "are you okay? “, ja jos lapsi vastaa "yes", niin kaikki on ok, vaikka se lapsi kattelis silmät pyöreinä jonnekin nurkkaan kauhuissaan ja tärisis pelosta.

Kauhuleffat ovat kyllä kaikkein kliseisimpejä leffoja. Juonen kulun on hyvin ennalta-arvattavaa. Pahaenteinen musiikki/ääniefektit tarkoittaa joka kerta sitä, että jossain luuraa jokin pelottava juttu, vaikka aave tai demoni. Kun henkilö lähtee selvittää mistä ääni kuuluu ja kun hän katsoo ensin eteen ja sitten taakse niin yleensä pelottava homma löytyy hänen takanaan esim.demoni. Jos ei edestä, niin aina takana. Ja tottakai jos tapahtuma on talossa on täysin pimeää eikä henkilö tietenkään sytytä valoja päälle. Muutenkin kauhuleffoissa henkilön talon tm valaistukset ovat aina hämyisiä, verhot ovat usein kiinni. Talot ovat aina synkkiä.

Olisi kiva, jos ei löytyisi mitää kun kuuluu pahaenteistä ääntä.

Ja demoni tms esiintyisi päivällä tms sen ajankohta olisi sellainen, ettei sitä osaisi arvata. Voisi säikähtää paremmin.

Lähes poikkeuksetta leffoissa, jossa henkilö murtautuu tai menee salaa toisen huoneeseen tai toimistoon etsimään jotain juttua, niin aina silloin joku on tulossa huoneeseen ja henkilön täytyy äkkiä piiloutua, jotta ei jää kiinni. Aina ei kuitenkaan tämä onnistu ja usein jäädään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Yrmyillä miehillä on salassa hyvä sydän, ja heidät saa heltymään kun vain sanoo oikeat sanat. He eivät vain halua näyttää että välittävät muista.

Näin. Yrmyys kätkee aitouden, maalaisympäristössä liikkuu ne hiomattomat mutta rehdit miehet ja temperamenttiset mutta luotettavat ja kivat naiset. Kaupunkilaistyyppi jää aina kakkoseksi tässä mittelössä, osoittautuu epäluotettavaksi nilkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään näyttää olevan jo kliseemäisyyksistä aikakauteen ja paikkaan kuulumattomien etnisten ihmisten esiintyminen luonnollisena osan yhteisöä. Nämä ihmiset olisivat oikeasti olleet aikanaan olleet joko orjina, sirkuksessa ihmisten töllisteltävänä tai kuninkaiden hovinarreja. Nykyelokuvissa he ovat kartanoissa ja hoveissa ja ihan tavallisissa kyläyhteisöissä.

Britannia oli monikansallinen yhteisö jo ajat sitten. Tämä on selvinnyt esim. hukkuneen laivan merimiesten luita tutkiessa.

Eihän sen ollut ihme sen kokoisessa imperiumissa.

Orjuudesta myös noustiin tavallisen kansan pariin.

Mutta olisiko otettu 1820-luvulla pikimusta tyttö seurapiireihin, joissa myös aateliset parveilivat? Eilen loppuneessa Jane Austenin tekstiin hatarasti pohjautuneessa Sanditon-sarjassa näin kävi. Olkoonkin, että tytöllä ilmeisesti oli rahaa kuin roskaa, epäilen kuitenkin vahvasti, että kyseinen skenario oli 2010-luvun lopulla kirjoittaneen televisiokäsikirjoittajan omaa käsitystä siitä, mitä nyky-tv-sarjoissa tulee olla, jotta kuuluisalta somemyrskyltä vältytään, vaikka se sitten sotisikin rankasti kuvatun aikakauden tapa- ja ajatuskulttuuria vastaan. Sarjassa oli paljon muitakin puutteita ja nykyajan suhdekiemuroita kahdensadan vuoden takaisiin vaatteisiin puettuna, mutta ei siitä nyt sen enempää. Kahlasin sarjan läpi, mutta en jää sitä kaipaamaan. Enkä osta DVD:nä ja katso sitä vähintään kerran vuodessa, kuten saman käsikirjoittajan 90-luvun sarjaa Ylpeys ja ennakkoluulo.

Eniten harmitti että siinä ratsastettiin Austenin nimellä ja maineella. Olisivat sitten luoneet tuon fiktion itse. Ja siirtäneet tarinan vaikka Arubaan tai Martiniquelle tai mistä tyttö nyt olikin.

Ja kun elokuviin laitetaan näitä aikaan ja paikkaan kuulumattomia hahmoja Ja jopa ihan väärää tietoa, niin jotkut historiaa tuntemattomat, jopa arvostelijat väittävät asian olleen näin. Esimerkkinä elokuva Castrato, joskus viime vuosituhannen puolella. Arvostelija kirjoitti kastraatin, vastoin yleisiä luuloja, voivan vehkeellään tyydyttää naisen. Millä vehkeellä? Juuri nämä kirjoitukset esim. Britannian kansainvälisyydestä ja rotujen moninaisuudesta esim. hovissa, täyttä puppua.

Britannian laivastossa todella palveli monikansallisia merimiehiä, se on kiistaton fakta.

Aina sillon tällöin joku sai ulkomailla palvellessa lapsia paikallisten kanssa. Myöhemmin jälkeläiset muuttivat emämaahan. Tiesitkö, että mm. 1887 syntynyt Boris Karloff oli anglointialainen?

Aiemmin tällaiset lapset tietysti joutuivat palvelijoiksi tms, mutta aina joku myös adoptoi jonkun ja saattoi näin nostaa heidän statustaan.

Ajan kuluessa eksoottiset piirteet myös vaalenivat, ja ihmiset sulautuivat muun väestön joukkoon.

Merimiehiä kyllä, mutta ei hoveissa eikä kartanoissa. On toki poikkeuksiakin, esim. Aleksandr Pushkinin isä Venäjällä ja Aleksander Dumasin isä Ranskassa.

Katso nyt vaikka haulla Black servants in Britain. Aiheesta löytyy asiallisia artikkeleita, joissa kerrotaan täysin päinvastaista. Mustat palvelijat olivat statusesineitä jo 1600-1700-lukujen kartanoissa.

Tarkoitin, että servantteina saattoi ollakin, mutta ei hoveissa ja kartanoissa seurapiirien tasaveroisina jäseninä.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ajaa autoa ja laulaa radion mukana, hän osaa kaikki sanat täsmälleen oikein, vaikka kyseessä olisi tosi vaativa laulu kuten Bohemian Rhapsody.

Häh, kuka muka EI osaa Bohemian Rhapsodyn sanoja?

Kun lyö päänsä, menee muisti.

Kun lyö sen uudestaan, musti palautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ajaa autoa ja laulaa radion mukana, hän osaa kaikki sanat täsmälleen oikein, vaikka kyseessä olisi tosi vaativa laulu kuten Bohemian Rhapsody.

Häh, kuka muka EI osaa Bohemian Rhapsodyn sanoja?

No en minä ainakaan osaa. Ei niistä oopperakohtauksista saa mitään selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrmyillä miehillä on salassa hyvä sydän, ja heidät saa heltymään kun vain sanoo oikeat sanat. He eivät vain halua näyttää että välittävät muista.

Näin. Yrmyys kätkee aitouden, maalaisympäristössä liikkuu ne hiomattomat mutta rehdit miehet ja temperamenttiset mutta luotettavat ja kivat naiset. Kaupunkilaistyyppi jää aina kakkoseksi tässä mittelössä, osoittautuu epäluotettavaksi nilkiksi.

Kaupunkilaisilla on aina kiire ja he välittävät vain rahasta.

Kun esim. mainostoimistossa työskentelevä kiireinen nainen joutuu jostain syystä muuttamaan maalle, hän löytää todellisen itsensä, rakastuu ja menee naimisiin, saa lapsia. Eikä hän enää kaipaa vanhaa elämäänsä koskaan. 

Tilatut juomat ja ruoat jätetään juomatta ja syömättä riidan tullen. Tyyliin tyypit istuvat kahvilla, tilaavat hienot erikoiskahvit, sit heille tulee riita juuri kuin juomat tuodaan pöytään, jolloin toinen poistuu suureleisesti. Kyl mä mun tsufen sentään joisin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrmyillä miehillä on salassa hyvä sydän, ja heidät saa heltymään kun vain sanoo oikeat sanat. He eivät vain halua näyttää että välittävät muista.

Näin. Yrmyys kätkee aitouden, maalaisympäristössä liikkuu ne hiomattomat mutta rehdit miehet ja temperamenttiset mutta luotettavat ja kivat naiset. Kaupunkilaistyyppi jää aina kakkoseksi tässä mittelössä, osoittautuu epäluotettavaksi nilkiksi.

Kaupunkilaisilla on aina kiire ja he välittävät vain rahasta.

Kun esim. mainostoimistossa työskentelevä kiireinen nainen joutuu jostain syystä muuttamaan maalle, hän löytää todellisen itsensä, rakastuu ja menee naimisiin, saa lapsia. Eikä hän enää kaipaa vanhaa elämäänsä koskaan. 

Ylipäätään naisen suurin kutsumus pitäisi olla koti ja lapset. Jos nainen on liian kunnianhimoinen, hän on myös yksinäinen.

Liian menestyvä nainen on usein tunnekylmä hirviö, joka kohtelee muita naisia tylysti.

Isukki antaa pojalle/tytölle luottokorttinsa mukaan kauppareissulle, kun ei itse ehdi ostoksille. Luonnollisesti tuotteiden maksamista ei edes näytetä.

Vierailija kirjoitti:

Kauhuleffat ovat kyllä kaikkein kliseisimpejä leffoja. Juonen kulun on hyvin ennalta-arvattavaa. Pahaenteinen musiikki/ääniefektit tarkoittaa joka kerta sitä, että jossain luuraa jokin pelottava juttu, vaikka aave tai demoni. Kun henkilö lähtee selvittää mistä ääni kuuluu ja kun hän katsoo ensin eteen ja sitten taakse niin yleensä pelottava homma löytyy hänen takanaan esim.demoni. Jos ei edestä, niin aina takana. Ja tottakai jos tapahtuma on talossa on täysin pimeää eikä henkilö tietenkään sytytä valoja päälle. Muutenkin kauhuleffoissa henkilön talon tm valaistukset ovat aina hämyisiä, verhot ovat usein kiinni. Talot ovat aina synkkiä.

Olisi kiva, jos ei löytyisi mitää kun kuuluu pahaenteistä ääntä.

Ja demoni tms esiintyisi päivällä tms sen ajankohta olisi sellainen, ettei sitä osaisi arvata. Voisi säikähtää paremmin.

Kannattaa katsoa It Follows, siinä demoni ilmestyy monta kertaa keskellä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ajaa autoa ja laulaa radion mukana, hän osaa kaikki sanat täsmälleen oikein, vaikka kyseessä olisi tosi vaativa laulu kuten Bohemian Rhapsody.

Häh, kuka muka EI osaa Bohemian Rhapsodyn sanoja?

No en minä ainakaan osaa. Ei niistä oopperakohtauksista saa mitään selvää.

jotkut sentään osaa

Supertähden ja legendan ero on siinä että kun keräät supertähtenä konserttiisi 65 000 yleisön niin bändi joka lopetti 30 vuotta aiemmin varastaa yleisön ja shown. 

Yksi klisee on silmälasit ja likinäköisyys. Likinäköisillä on elokuvissa usein pullonpohjapluslasit ja vielä lasit päähän laitettuaan he siristelevät silmiään. Usein on myös niin, ettei koominen henkilö näe lasit päässäkään juuri mitään. Asiaa juuri korostetaan silmälaseilla.

Vierailija kirjoitti:

Yksi klisee on silmälasit ja likinäköisyys. Likinäköisillä on elokuvissa usein pullonpohjapluslasit ja vielä lasit päähän laitettuaan he siristelevät silmiään. Usein on myös niin, ettei koominen henkilö näe lasit päässäkään juuri mitään. Asiaa juuri korostetaan silmälaseilla.

Tämä, ja vaikka lasit näyttäisi ns. ikkunalaseilta, että vahvuuksia olisi hyvin vähän tai miltei yhtään, niin he ovat silti olevinaan täysin sokeita, kun ottavat ne pois

Ei ole juurikaan leffoissa pariskuntia, missä jompi kumpi olis näkyvästi toista ylipainoisempi. Tai nainen olisi miestä pitempi.