Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä

Edelleenkään ei makseta kortilla vaan käteisellä ja pidä loput nuorilla henkilöillä saatikka kännykkämaksaminen kuten jo täällä?

Vierailija kirjoitti:

- Nyökätään puheluissa (siis ei sanota mitään esim. lopuksi, pelkkä nyökkäys.

-Tappelukohtauksen jäljet: oli kyseessä Bond tai joku sarja, otti sankari vaikka kuinka pahasti turpaan, ikinä niiden naama ei ole turvonnut, silmä muurautunut umpeen, hampaat edestä pudonneet. Muutama sexy arpi voi olla, ja jopa "musta silmä", joka kuitenkin on vain värikäs, ei lainkaan turvonnut. Oikeasti kunnon potkut ja lyönnit hajottaa ja turvottaa.

Puhelu vanhanajan luurilla loppuu, kun päähenkilö laskee sen hitaasti alas korvaltaan ja jää suu auki tuijottamaan eteensä.

Ennen vanhaan luurista kuului "Hello?", nykyään ei mitään.

Jenkeissä nuorten humalatötöily aivan kamalaa mutta kannabista pössytellään huumorilla vapaasti mikä varmaan sitten tännekin vaikuttanut?

Vierailija kirjoitti:

Mua tympii (jenkki)elokuvien takaa-ajokohtaukset. Aina, lähes jokaikisessä leffassa on aina väh.yksi takaa-ajo/kaahailu/kolarointi kohtaus, jossa pelti kolisee ja tavaraa lentää ja takaa-ajettava osaa puikkelehtia älyttömistä väleistä ja liikenneruuhkista läpi. Ja sitten autojen ovia irtoo ja tyyppejä lentelee ja aina jostain pelmahtaa lisää poliiseja/takaa-ajajia. Ne kohtaukset on aina kaottiisia ja "toiminnantäyteisiä", mutta tosi tylsiä. Loppuu aina mielenkiinto siinä kohtaa. Hirveä meteli, kolina, ähinä ja ulina varmaan joku 10 min putkeen. Ja joka hiton leffassa, oli se sitten mikä vaan genre. Mietin vaan aina, meneekö kaikkien leffabudjeteista suurin osa näihin autonromuttamisstuntteihin.

Täsmälleen samaa mieltä! Olen usein miettinyt, onko nämä kilikalitakaa-ajot oikeasti jonkun mielestä jännittäviä ja miksi niitä pitää tunkea joka leffaan.

Aina kun joku menee omakotitalon katolle puuhastelemaan, hän putoaa.

Tärkeä puhelu voidaan katkaista tylysti, niin että päähenkilön kaveri tulee olan taakse höyryämään, ottaa luurin kädestä ja sanoo siihen "She'll Call you back." Luuri paiskataan alas, sitä pidetään alhaalla puristaen ja ph:hon luodaan tiukka tuijotus.

öhkömönkiä kirjoitti:

Aina kun joku menee omakotitalon katolle puuhastelemaan, hän putoaa.

Selkä edellä, käsiään pyörittäen.

Vierailija kirjoitti:

Juostaan helvetinpevkeleellistä vauhtia karkuun örkkiä sokkeloisessa pimeässä talossa/kylässä/suurkaupungissa/avaruusasemalla/salaisessa labrassa. Keulalla menevä mies huutaa "TÄNNE PÄIN" ikään kuin tietäisi, minne pitää mennä.

Usein sankari tietää myös paikan pohjapiirustuksen vaikka kaikki ovat paikassa ensimmäistä kertaa: ”linnan länsipuolella on ikkuna, josta pääsemme hyppäämään ulos. Meidän täytyy vaan läpäistä kaksi sähköporttia sekä neljä vartijaa joiden vahtivuoro päättyy klo 11”

Takaa-ajokohtauksessa takaa-ajettavan auton on kohdatta vähintään seuraavat esteet 1) kapea kuja, 2) ikkunalasia kantavat työmiehet, 3) hedelmäkoju, 4) pehmoleluja myyvä puoti tai vaaterekkejä. Jos takaa-ajo tapahtuu jalan, päädytään aina umpikujaan josta päästäkseen takaa-ajetun tulee kiivetä verkkoaidan yli josta pääseekin viime tingassa. Jos joudutaan hyppäämään palotikkailta alas, alla on aina putoamista helpottava roskis jossa pehmeitä jätteitä.

Puhelinnumero alkaa aina numeroilla 555. Puhelinkopista soitettaessa luuria ei saada takaisin paikoilleen vaan se jää roikkumaan.

P.S. Tuo puhelimeen vastaaminen vain sanalla 'hello' ei muuten ole klisee vaan ihan normaalia monissa maissa. Koitapa vastata omalla nimelläsi niin alkaa se hellon kysyminen eikä ymmärretä kun puhelimeen on vastattu ns. "väärin".

Hyvin usein jenkkileffoissa ja sarjoissa suunnilleen jokaisella on rautainen itseluottamus ja ovat niin olevinaan että. Lopetan nykyään leffan/sarjan hyvin nopeasti kesken, mikäli havaitsen, että kaikki henkilöt ovat teräshermoja, jotka viljelevät pikkunäppäriä viisasteluitaan.

Sydänsuruinen nainen lähtee reissuun. Hotellissa hän miettii entistä rakastettuaan ja kyynelehtii. Jonkun ajan päästä oveen koputetaan, oven takana on kaivattu rakas, joka kertoo katuvansa eroa ja haluavansa sittenkin olla naisen kanssa.

Kuumaa keitosta maistetaan suoraan kauhasta eikä suu pala. Yleensä työnnetään se kauha jonkun toisenkin suun eteen maisteltavaksi.

Eipä noilla tyypeillä sormetkaan pala vaikka eivät omista patalappuja.

Saksalaisissa koko perheen poliisisarjoissa päähenkilöllä on aina joku mukahauska eläinkumppani. Jos eläin on jokin oikeasti hyödyllinen pari kuten poliisikoira, tämä koira pelastaa isäntänsä joka jaksossa. Jos kyseessä on jokin muu eläin vaikkapa apina, niin otus pelastaa isäntänsä vähän niinkuin vahingossa. Vaikka pelastamista ei tapahtuisikaan, niin jakso päättyy aina siihen kun eläin on tehnyt jotain kaikkien mielestä hassunhauskaa kuten paskantanut kahvipöytään ja vienyt sivuhenkilön hatun. Tämä paljastuu loppukohtauksessa kun kaikki jakson päähenkilöt yllättävät eläimen itse teossa ja alkavat kovaan ääneen nauramaan samalla kun poliisipäähenkilö leikkisästi toruu lemmikkiään. "Charlie!"/"Max!")

Lapset ovat kuin pikkuaikuisia, analysoivat ja havainnoivat kuin aikuiset, mutta sitten saattavat parkua lempinallen perään.

Paras oli Aina vierelläsi -leffassa kun about viisivuotias poika sanoo äidilleen isän uudesta naisystävästä: ”hän on kiva mutta voin vihata häntä jos haluat”. Ei juma tuon ikäiset lapset puhu noin!

Jos tavallinen mies lähestyy naista ja tekee tuttavuutta, nainen kiinnostuu ja haluaa miehen seuraan.

Oikeassa elämässä usein ylimielisesti haistatellaan tai ainakin naureskellan kaverille mikä törppö tuli juttelemaan.

Toki oikeassa elämässä nainen voi vastata kiinnostuneesti ja käytös olla asiallisen kunnioittavaa miestä kohtaan - jos mies on poikkeuksellisen hyvännäköinen.

Näin ei koskaan käy meidän tavallisten, perusrumien miesten kohdalla :)

Vierailija kirjoitti:

Saksalaisissa koko perheen poliisisarjoissa päähenkilöllä on aina joku mukahauska eläinkumppani. Jos eläin on jokin oikeasti hyödyllinen pari kuten poliisikoira, tämä koira pelastaa isäntänsä joka jaksossa. Jos kyseessä on jokin muu eläin vaikkapa apina, niin otus pelastaa isäntänsä vähän niinkuin vahingossa. Vaikka pelastamista ei tapahtuisikaan, niin jakso päättyy aina siihen kun eläin on tehnyt jotain kaikkien mielestä hassunhauskaa kuten paskantanut kahvipöytään ja vienyt sivuhenkilön hatun. Tämä paljastuu loppukohtauksessa kun kaikki jakson päähenkilöt yllättävät eläimen itse teossa ja alkavat kovaan ääneen nauramaan samalla kun poliisipäähenkilö leikkisästi toruu lemmikkiään. "Charlie!"/"Max!")

Jenkkikomedioissa aika samanlainen asetelma kuten Turner ja täystuho tai Beethoven. Poliisi saa koiran työparikseen tai perheeseen otetaan lemmikiksi. Aluksi esim. perheenisä ei siedä koiraa kun esim. sotkee paikat ja järsii huonekalut tai vastaavaa. Mutta yleensä viimeistään sitten kun koira pelastaa isäntänsä ikävästä tilanteesta niin ovatkin erottamattomat kaverukset. Toisessa noista elokuvista päädytäänkin koiran kuolemaan. 

Jos nainen on sinkku ja yksinäinen, hän harrastaa usein uintia. Elokuvan alussa kuvataan pitkään kuinka nainen ui uimahallissa.

Esimerkiksi ravintolassa käydyssä tappelussa, missä rikkoontuu paljon irtaimistoa, kukaan ei koskaa joudu korvaamaan niitä. 

Vierailija kirjoitti:

öhkömönkiä kirjoitti:

Aina kun joku menee omakotitalon katolle puuhastelemaan, hän putoaa.

Selkä edellä, käsiään pyörittäen.

Huutaen ”woah-woah-aaaaaah!”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä katoin taannoin The Revenant elokuvan ja ei sösses! Siis se koko elokuvahan on alusta loppuun ihan älyttömiä kliseitä, lopulta jo nauratti.

- Karhu raatelee sen ukon ja kamut lopulta jättää sen ihan kuolemankielissä lumeen, märkyyteen ja pakkaseen. Sitä ennen hätinä on toista silmää saanut auki, mutta kas, tapahtuu ihmevoimaantuminen ja se lähtee raahautumaan eteenpäin puoli kehoa puhkaistuna.

- Erämaan ilmasto on ihmeellistä, muutamassa päivässä ne kammottavat aukot kehossa umpeutuu ja ukko jatkaa konttaamistaan. Saa se puolikuolleena jonkun kalankin kouraistua käsiinsä ja narskuttaa sen raakana. Muuten se muistaakseni syö kun ei oo syötävää.

-Karvavetimet on jatkuvasti märkänä mutta ei sitä palele, kova jätkä. Ja hyvin saa nukuttua taivasalla kosteissa kamppeissa.

-Hyppää se vuolaaseen virtaankin pakkasella kun karkaa inkkareita. Siellä se kosken kuohuissa raadeltuna poukkoilee kilometrikaupalla yltsi hyisessä vedessä, mutta koska se on hiivatin kova jäbä niin ei se pienistä kuole. Rannalla se tekee muistaakseni nuotskan, läpimärkänä pakkasessa eikä hytise tippaakaan!! Paleltumista nyt puhumattakaan. Sitte se nukahtaa siihen kynttilän kokoisen valakian ääreen ja herää kuivana. Hengissä, talvella, pakkasessa ja kylmyydessä.

- Sitte se varastaa hevosen, tipahtaa sen kanssa rotkoo mutta vautsi tsäkä kun mäjähtävät kuuseen. Koni kuolee mutta ukkopa saa korkeintaan mustelman kyynärvarteen. Tässä vaiheessa se tais hokata jotta hei, mun on vähän vilu ja vetää jollain moralla hevosen mahan auki ja ottaa sisuskalut veke. Eikä verta, sisälmyksiä eikä sotkua missään! Jukelittoman taitava äijä. Sitten se riisuu ittensä alasti ja painuu sinne kaakin sisään nukkumaan. Ja herää aamulla virkeenä eikä vieläkää palele, ja ihan keppeesti vetää ne kosteet kuteet yllensä jotka on koko yön mojuneet siinä märässä maassa.

On siinä tsiljoona muutakin kohelia kohtausta, mutta tässä nyt muutama. Anteeksi pitkä sepustus.

Kuulostaa harvinaisen pask*lta leffalta.

Perustuu kuitenkin tositapahtumiin.

Tuskin kuitenkaan nuo mainitut ”paskakohtaukset”