Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6832)
Kaksi lausetta jotka kuullaan jokaisessa vähänkään seikkailullisemmassa leffassa:
Are you okay?
Let's get out of here!
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muinaiset kirjoitukset, profetiat ja muut ennustukset ovat 100% tosia. Kaikki muinaisesineet ovat edelleen olemassa, hyväkuntoisia ja täynnä mystistä voimaa. Ne löydetään amerikkalaisista pikkukaupungeista. Jotkut monta kertaa.
Ufot hyökkäävät pääasiassa Amerikkaan, hätätilassa myös Venäjälle tms.
Sankari ottaa turpaansa oikealta, vasemmalta, edestä ja takaa tasan niin kauan, että ammukset on kaikki kulutettu, haarniska hajotettu, koira on kuollut, nainen jättänyt, silmät on puhki ja jalat poikki. Tässä vaiheessa löytyy se hämmentävä godmode, jonka turvin sankari on pysäyttämätön.
Tietty määrä altavastaajaa elokuvassa kuin elokuvassa on ihan kiva mauste, mutta kun kokonaiset elokuvat alkavat jo rakentumaan sille ajatukselle, että ylös ei voi päästä ennen kuin on pudottu läpi kellarinkin lattiasta, ollaan jo liian pitkällä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua joten voi olla mainittu mutta se että ammutaan kymmeniä laukauksia ja yksikään niistä ei osu kohteeseen. Tai roistot ei osu, päähenkilö saattaa osua.
Rikki ammuttu neonvalo lähettää kipinöitä.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lausetta jotka kuullaan jokaisessa vähänkään seikkailullisemmassa leffassa:
Are you okay?
Let's get out of here!
Ja "it's all right, everything is all right," vaikka olisi perhe tapettu ja maailma tuhoutunut, eikä kaikki tosiaankaan ole all right.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvan lopussa, kun pahis on jo voitolla ja uhkaa aseella uhriaan, hän alkaa selostaa,miten hän on rikoksensa tenyt ja sitten kohta tilanne kääntyykin päinvastoin!
Joka ikinen kerta kun Voldemort yrittää tappaa Harryn! Vaikka toki Harryn puolella olenkin, niin kyllä tuli monta kertaa ajateltua, että tapa nyt herranjumala se jo, äläkä hölise. On se kumma että maailman mahtavin velho ei opi virheistään sitten millään.
Mitä realistisemmaksi tietokoneavusteiset erikoisefektit ja toimintakohtaukset saadaan, sitä epäselvemmin ne pitää kuvata. Kameran pitää täristä, käännähdellä äkillisesti, zoomata, ottaa osumaa ja likaantua. Leikkaukset ovat sekunnin mittaisia ja siinäkin on keskellä muutama turha hyppäys. Ruudulla pitää olla välkettä ja heijastuksia niin penteleesti. Koska se on hienoa.
- Kaikilla kidnapatuilla lapsilla on diebetes tai astma, johon he tarvitsevat lääkkeen kello xx.xx mennessä
Poliisisarjoissa aina se sankaripoliisi, nainen tai mies, lähtee aina lopussa yksin roiston/roistojen perään.
Yleensä saa tietää, että roisto on jossain autiossa tehtaassa, hylätyssä mökissä jossain korvessa tai ylipäätään niin, että sankari ei saa apua mistään jos käy huonosti.
Korkeintaan sankari ilmoittaa puhelimella, että olen nyt menossa sinne tai sinne. Mutta yksin täytyy silti mennä.
Tai sitten perillä akku on aina loppu puhelin hukassa tai putoaa metsään kun pitäisi soittaa lisäapua.
Ei ole elokuva, mutta poliisisarja, jossa kymmeniä jaksoja ja aina se naispoliiisi lopussa tekee näin. Vaikka on monta kertaa jo ollut henkihieverissä tai melkein jo kuollut sentähden, mutta ei vaan usko.
- Päänsärky tarkoittaa aina aivokasvainta (jos se ei johdu krapulasta)
- Yskiminen tarkoittaa aina keuhkosyöpää
'Let' s get hell out of here!' Ja sitten räjähtää.
Yhteen aikaan joka penteleen sarjassa/leffassa se lohdutus, oli sitten kivi kengässä tai perhe räjäytetty ' Everything's gonna be allright'....
Elokuvissa ja tv-sarjoissa varsinkin poliisit työskentelevät tosi hämärissä työtiloissa. Työhuoneet ovat isoja ja avaria, mutta työpisteitä valaistaan pienellä työvalolla. Sama pätee monia asuntoja, varsinkin kauhuelokuvissa. Huoneissa on paljon pieniä ja heikkotehoisia lamppuja, mutta aina jää hämäriä nurkkia.
Jos toimintaelokuvissa käytetään käsikranaatteja, tykistön kranaatteja tai muita pommeja, niin niistä ei lähde minkäänlaisia sirpaleita. Vain sellainen kirkas räjähdys, joka on vaaraton parin metrin päässä seisoskelevalle sankarille. Vaikka lentäisi räjähdyksen voimasta ilmaan, niin mitään palo- tai sirpalevammoja ei synny.
Vierailija kirjoitti:
Jos toimintaelokuvissa käytetään käsikranaatteja, tykistön kranaatteja tai muita pommeja, niin niistä ei lähde minkäänlaisia sirpaleita. Vain sellainen kirkas räjähdys, joka on vaaraton parin metrin päässä seisoskelevalle sankarille. Vaikka lentäisi räjähdyksen voimasta ilmaan, niin mitään palo- tai sirpalevammoja ei synny.
Räjähteiden painevaikutusta ei myöskään sitä ilmalentoa lukuunottamatta ole.
Monen metrin pudotus on helppo pysäyttää jos saa kiinni jostain reunasta, lipputangosta tai kaverin kädestä. Käsivoimat riittävät ja nivelet eivät mene sijoiltaan. Jos ote dramaattisista syistä lipsuu, aina on aikaa viimeisille sanoille.
Muinaisuuteen sijoittuvan elokuvan tai sarjan naisilla on aina tuotannon tekoaikakauden meikit ja hiukset. Esim. 60-luvulla tehdyissä luolaihmisjutuissa pöyhkeät peruukit, tekoripset ja paksut silmärajaukset. Game Of Thronesissa blondeillakin ylipaksut microblading-kulmakarvat.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muinaiset kirjoitukset, profetiat ja muut ennustukset ovat 100% tosia. Kaikki muinaisesineet ovat edelleen olemassa, hyväkuntoisia ja täynnä mystistä voimaa. Ne löydetään amerikkalaisista pikkukaupungeista. Jotkut monta kertaa.
Niin totta! Mutta kaikkein kauheinta on, että tätä harrastetaan myös Amerikkalaisissa dokumenteissa. Katselin kerran yhtä, jossa arkeologi (taisi olla vaan juontaja) työsi kätensä egyptiläiseen hiekkaan ja nosti sieltä täydellisesti kiiltävän minkä lue faaraon aikaisen metalliastian. Ou-mai-gaad!
Kun henkilö herää kesken painajaisunen, henkilö ponnahtaa sängyssä istumaan.
Rikolliset jotka eivät osaa valehdella: Edellä on jo mainittu se kun suurrikollinen saa päähenkilön kiinni ja voisi tappaa hänet, niin ei tapakaan, vaan alkaa luennoida rikoksistaan ja maailmanvalloituksesta. Pikkurikolliset taas toimivat niin, että kun poliisilaitoksen kuulusteluhuoneessa etsivä kysyy mitä tahansa, pikkurikollinen vastaa ja tunnustaa aina kaiken rehellisesti.
Poikkeuksia ovat vain "nerot suoraan pahuuden ytimestä" kuten esim. Hannibal Lecter. Neron tunnistaa siitä ettei hän kerro heti kaikkea, vaan käkättää ilkeästi, "enpäs kerrokaan".
Mies stalkkaa ja ahdistelee vastahakoista naista, johon on pakkomielteisen ihastunut pelkän ulkonäön perusteella. Nainen lopulta rakastuu mieheen ja happy end.
Todellisuudessa nainen hakisi lähestymiskieltoa tai jos jostain syystä alistuisi suhteeseen, se olisi täysi katastrofi, jossa mies olisi omistushaluinen sekopää, joka ei välitä muusta kuin naisen ulkonäöstä, ja nainen on niin epätoivoinen, että huolii kenet tahansa stalkkerin, joka vaan on tarpeeksi sinnikäs.