Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6827)
Joku sanoo: "Onneksi ei käynyt pahemmin." ja sitten käy pahemmin.
Tai jotain vastaavanlailla tapahtuu, kuin tuo esimerkkini.
Naiset herää aamulla sängystä kiihkeän yön jälkeen, mutta meikit ovat kuin juuri laitetut, eikä tukka sekaisin.
Elokuvassa kymmenittäin ihmisiä sadistisilla tavoilla ja vailla tunnontuskia surmannut sankari on viimeistään lopputekstien aikana hellä isä ja aviomies, ei suinkaan tunteeton psykopaatti.
Bond tai joku muu ajaa kaupungilla ja löytää heti pysäköintipaikan.
Näin 22 Jump Street elokuvan ja ihan täysin kokonaan vaikutti kliseeltä. Siis ei mitään realistisuuksia ollut elokuvassa.
En edes tiedä miten kuvailla sellaista toimintaa mitä elokuvassa oli.
Kumma kun jonkun leffan päähenkilö on mukamas joku tavis työssäkäyvä perheenisä, mutta sitten kun jotain kamalaa tapahtuu, niin hän muuttuu yhdessä yössä tottuneeksi yliälykkääksi vakoilijaksi tai taistelijaksi. Sankariksi.
Päähenkilö on kostoreissulla ja lahtaa matkan varrella tusinoittain koviksia, sitten lopussa seisoo joku korruptoitunut kaikkea johtava poliitikko joka onkin näitä kaikkia aiempi kovempi pala tappelussa ja päähenkilö on hetken hätää kärsimässä, kunnes jollain tempulla ottaa poliitikolta hengen.
...NAisten autot! Joko semmoisia superurheiluautoja, punaisia joissa laskettava katto ja naiset paahtavat tuhatta ja sataa...Tai sitten semmonen romujeeppi joka just leviää käsiin eikä saa varaosia mistään!
No se jenkkileffojen jatkuva "Bye I love you honey" - lässytys, kun mies/vaimo/kakara lähtee jonnekin hitto vie yhden illan tapahtumaan! Ja tää jatkuu ja jatkuu ja jatkuu --- auton ikkunasta vielä vilkutellaan ja huudellaan "I love you mommy" --- "I love you too baby, have a great day". Joo, varmaan kulttuurikohtaista mutta itselläni meinaa hermo pettää, kun tätä toistetaan joka helvetin viidestoista minuutti. Erikoismaininta toimintaelokuville, joissa just ennen jotain pommin räjähtämistä tai vastaavaa, pääosan näyttelijä tuhlaa noin minuutin siihen, että halailee ja lässyttää tyttöystävälle/vaimolle/miehelle, että joo rakastan ja odota tässä, tuun hakeen sut kohta / whatever.
Myös se, että leffan sankari tappelee henkitoreisiin asti konnien tai avaruusolioiden kanssa ja sitten pääsee taas jonnekin hotelliin tai muuhun "turvapaikkaan", ja se kärsivällisesti odotteleva tyttöystävä paikkaa sankarin haavat. Ja tämä iso mahtava sankari ähkii ja pärskii, kun antiseptinen vähän polttaa? Ja nainen siihen että "I'm sorry, this is gonna sting." Sellainen sankari, selektiivinen kivunsietokyky. Ärsyttää niin helvetisti....
Kaulaketjujen lukot on helpot laittaa kiinni tai avata. Sujuu hyvin miehiltäkin kun laittavat vaimolleen ketjun kaulaan ja lukon kiinni edes katsomatta ihan näppituntumalla.
Takaa-ajokohtauksissa jostain syystä vaikka täydellä tankkirekalla (tai bussilla, nosturiautolla, betoniautolla, etc) pysyy hyvin henkilöauton perässä takaa-ajettaessa. Lisäksi noilla rekoilla onnistuu hypyt ja tiukat käännökset ahtaissa kadunkulmissa vaikka perävaunun kanssa.
Toisaalta takaa-ajossa sankari onnistuu usein ajamaan vaikka takaperin karkuun samaa vauhtia kuin takaa-ajajansa etuperin ja täähän ei normaaliautolla onnistu mitenkään.
Ison firman pomo/muu merkittävä henkilö tuijottelee mietteliäänä ulos ison työhuoneensa isosta ikkunasta alhaalla levittäytyvään kaupunkiin, yleensä kädet taskussa tai puuskassa. Vaikka joku toinen olisi huoneessa, he keskustelevat niin, että pomo jatkaa ainakin tovin ikkunasta tuijottelua selkä toiseen henkilöön päin. Usein hänellä on jokin viisas monologi ja toinen kuuntelee hiljaa. Työpöytä on näillä aina ihan tyhjä ja sisustus moderni ja minimalistinen.
Usein on myös kohtauksia, joissa ei ole mitenkään mahdollista että toinen oikeasti kuulisi toista. Puhutaan tavallisella puheäänellä ison tilan toiselta laidalta selkä kuulijaan päin, ja toinen muka kuulee kaiken täydellisesti.
Kauhuleffoissa asunnoissa on usein järkyttävän huono valaistus. Yksi jalkalamppu valaisee hikiseen yhden nurkan huoneesta. Käytävät ovat pimeitä. Miten siellä näkee tehdä mitään ja eikö näkö heikkene jos vaikka lukevat iltaisin lähes pimeässä? Samoin poliisien kuulusteluhuoneet on usein hämäriä.
Jos ihmistä jahdataan tiellä esimerkiksi autolla, henkilö ei poikkea tiestä sivuun, vaan koittaa paeta juoksemalla vain tietä pitkin eteenpäin, vaikka se on toivotonta.
Ihmisten sormi-ja käsivoimat, kun roikkuvat esim. kuilun reunalla.
Kun aiemmin sileäposkiselle miehelle kasvaa sänki, niin se on varma merkki siitä, että kaverilla menee nyt huonosti. Avioero vähintäänkin, todennäköisesti myös potkut. Lisäpisteita jos istuu vähän kauhtuneen näköisellä sohvalla. Lottovoitto, jos on kädessä olut tai viskipaukku. Sehän on päivänselvää, että miesjoka jätti yhden parranajelukerran väliin, istuu sohvalla ja nauttii yhden alkoholiannoksen on elämässään epäonnistunut reppana. Totta kai.
AAAARGH!
Jos katsellaan jotain esim. taivaalla olevaa kohdetta, ja näytetään ryhmää ihmisiä, jokainen katsoo eri suuntaan. Jopa uusimmassa Thor-leffassa sama juttu.
Miten vaikeaa on ripustaa ilmaan vaikka pyykkipoika, ja pistää väki tuijottamaan sitä? Näköjään vaikeaa.
"Katsokaa, planeetta!" Ja sitten jokainen tuijottaa ilmeisesti eri planeettaa.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää sarjoissa se, kun yhtäkkiä monen tuotantokauden jälkeen yritetään keksiä uutta ominaisuutta jollekin hahmolle. Esimerkiksi Frendeissä oli jakso jossa Rachel muka itki aina herkästi. Se koko jakso oli sitä kuinka itkuherkkä Rachel on ja kuinka se on vähän nolo ja ärsyttävä piirre muista hahmoista. Sitä ennen ja ei enää koskaan sen jakson jälkeen tule yhtäkään kohtausta jossa Rachel itkisi turhista ja usein. Mutta sen yhden jakson ajan keksitään kaikkea mukahauskaa missä tämä ilmiö sitten ah niin yllättäen toistuu. Sama juttu How i met your motherissa. Siinä oli kokonainen jakso kaikkien päähahmojen ärsyttävistä piirteistä. Mitään näistä piirteistä ei kellään ollut ollut sitä jaksoa ennen eikä sen jälkeenkään.
Tässä kysyttiin elokuvakliseitä ja nuo on tv-sarjoja.
Vierailija kirjoitti:
Näin 22 Jump Street elokuvan ja ihan täysin kokonaan vaikutti kliseeltä. Siis ei mitään realistisuuksia ollut elokuvassa.
En edes tiedä miten kuvailla sellaista toimintaa mitä elokuvassa oli.
Yhtään esimerkkiä et kuitenkaan maininnut.
Kiireinen poliisi on juuri haukkaamassa pikaruoka-annostaan kun hän saa soiton että jotain on tapahtunut ja häntä tarvitaan.
"I´ am on my way. " Poliisi sanoo ja kaasuttaa paikalta ja hylkää syömättömän annoksensa roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 22 Jump Street elokuvan ja ihan täysin kokonaan vaikutti kliseeltä. Siis ei mitään realistisuuksia ollut elokuvassa.
En edes tiedä miten kuvailla sellaista toimintaa mitä elokuvassa oli.
Yhtään esimerkkiä et kuitenkaan maininnut.
Tarvinneeko noita kun koko leffan idea oli irvailla tietynlaisten elokuvien kliseille. Lisäksi saman elokuvasarjan ykkösosalle. Eli joko kommentti oli itsessään vitsi tai sitten katsoja ei ollut oikein ymmärtänyt minkälaista leffaa oli katsomassa.
-eri
Kaikki karkuun juoksevat roistot on nykyään parkour mestareita jotka juoksee yhtä lujaa kerrostalon seinää ylös kuin alaspäinkin.
Poliisit ammuskelee karkuun ajavaa roistoa liikenteen keskellä tai ruuhkaisen kadun keskellä välittämättä suuremmin siitä mihin se luoti mahdollisesti osuu jos se ei satu osumaan siihen roistoon tai sen autoon.
Ärsyttää sarjoissa se, kun yhtäkkiä monen tuotantokauden jälkeen yritetään keksiä uutta ominaisuutta jollekin hahmolle. Esimerkiksi Frendeissä oli jakso jossa Rachel muka itki aina herkästi. Se koko jakso oli sitä kuinka itkuherkkä Rachel on ja kuinka se on vähän nolo ja ärsyttävä piirre muista hahmoista. Sitä ennen ja ei enää koskaan sen jakson jälkeen tule yhtäkään kohtausta jossa Rachel itkisi turhista ja usein. Mutta sen yhden jakson ajan keksitään kaikkea mukahauskaa missä tämä ilmiö sitten ah niin yllättäen toistuu. Sama juttu How i met your motherissa. Siinä oli kokonainen jakso kaikkien päähahmojen ärsyttävistä piirteistä. Mitään näistä piirteistä ei kellään ollut ollut sitä jaksoa ennen eikä sen jälkeenkään.