Lue keskustelun säännöt.
Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6827)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveriporukkaan kuuluu erilaisia tyyppejä, esim. taiteilija, tiedemies, insinööri ja tanssija. Kaikki eri elämänaloilta ja erilaiset tulot, silti tehdään samoja asioita. Oikeassa elämässä ihmiset ovat tekemisissä lähinnä sellaisten kanssa, joilla on sama elämäntilanne ja tulotaso. Esim. pienituloinen tanssija ei voi käydä samoissa ravintoloissa kuin suurta palkkaa saava insinööri.
Miksi ei? Minun lähiravintolassani käyviin tuttaviini kuuluu muiden ohella sairaanhoitajia, taksikuskeja, IT-alan porukkaa, lääkäreitä, insinöörejä, arkkitehteja, kirjailijoita, kaupan myyjiä, muusikoita, ekonomeja, maahanmuuttajakotirouvia ja teatterialan väkeä, toimittajia ja eläkeläisiä. Ja ikäjakauma n. 25-75v. Tavallinen kantakaupungin olutravintola. Osa on kavereita keskenään, mutta tässä nämä jotka tunnen nimeltä. Samoin kuin henkilökunnan.
Syötkö kaikki ateriasi siellä lähiravintolassa? Tuo kuulostaa siltä että vietät kaiken aikasi siellä. Tai sitten liioittelet suhdettasi noihin ihmisiin. Kyllähän siellä varmaan käy vaikka ketä syömässä, mutta ovatko kaikki oikeasti ystäviäsi? TV-sarjoissahan ystäväporukat ovat kuin paita ja peppu, aina yhdessä.
Suurin osa ihmisistä on kavereita sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat esim. samassa työpaikassa, käyneet samaa yliopistoa/amk:ta, asuvat samalla paikkakunnalla, ollaan naapureita, lapset samassa koulussa... Eli omasta esimerkistäni insinöörit ovat ystäviä toisten insinöörien kanssa, tanssijat toisten tanssijoiden kanssa.
No, kyllä siellä sen verran usein tulee käytyä, että kanta-asiakkaat ja henkilökunnan tunnen. Ehkä olen sen verran sosiaalinen, että tutustun erilaisiin ihmisiin. En ole insinööri enkä tanssija, mutta tunnen molempia.
Voihan se olla, että kaikkialla Suomessa ei ravintolat ole samanlaisia ihmisten kohtaamispaikkoja kuin täällä kotikaupunginosassani. Ja toisaalta, en täällä tiedä yhtään sellaista aamusta asti auki olevaa deli- tyypistä ravintolaa, joita löytyy vaikkapa Italian tai Ranskan kaupungeista tai New Yorkista melkein joka korttelista. Joku PicNic on ideana vähän sinne päin, mutta ilmapiirinä aika tylsä ketjuravintola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveriporukkaan kuuluu erilaisia tyyppejä, esim. taiteilija, tiedemies, insinööri ja tanssija. Kaikki eri elämänaloilta ja erilaiset tulot, silti tehdään samoja asioita. Oikeassa elämässä ihmiset ovat tekemisissä lähinnä sellaisten kanssa, joilla on sama elämäntilanne ja tulotaso. Esim. pienituloinen tanssija ei voi käydä samoissa ravintoloissa kuin suurta palkkaa saava insinööri.
Miksi ei? Minun lähiravintolassani käyviin tuttaviini kuuluu muiden ohella sairaanhoitajia, taksikuskeja, IT-alan porukkaa, lääkäreitä, insinöörejä, arkkitehteja, kirjailijoita, kaupan myyjiä, muusikoita, ekonomeja, maahanmuuttajakotirouvia ja teatterialan väkeä, toimittajia ja eläkeläisiä. Ja ikäjakauma n. 25-75v. Tavallinen kantakaupungin olutravintola. Osa on kavereita keskenään, mutta tässä nämä jotka tunnen nimeltä. Samoin kuin henkilökunnan.
Syötkö kaikki ateriasi siellä lähiravintolassa? Tuo kuulostaa siltä että vietät kaiken aikasi siellä. Tai sitten liioittelet suhdettasi noihin ihmisiin. Kyllähän siellä varmaan käy vaikka ketä syömässä, mutta ovatko kaikki oikeasti ystäviäsi? TV-sarjoissahan ystäväporukat ovat kuin paita ja peppu, aina yhdessä.
Suurin osa ihmisistä on kavereita sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat esim. samassa työpaikassa, käyneet samaa yliopistoa/amk:ta, asuvat samalla paikkakunnalla, ollaan naapureita, lapset samassa koulussa... Eli omasta esimerkistäni insinöörit ovat ystäviä toisten insinöörien kanssa, tanssijat toisten tanssijoiden kanssa.
No, kyllä siellä sen verran usein tulee käytyä, että kanta-asiakkaat ja henkilökunnan tunnen. Ehkä olen sen verran sosiaalinen, että tutustun erilaisiin ihmisiin. En ole insinööri enkä tanssija, mutta tunnen molempia.
Voihan se olla, että kaikkialla Suomessa ei ravintolat ole samanlaisia ihmisten kohtaamispaikkoja kuin täällä kotikaupunginosassani. Ja toisaalta, en täällä tiedä yhtään sellaista aamusta asti auki olevaa deli- tyypistä ravintolaa, joita löytyy vaikkapa Italian tai Ranskan kaupungeista tai New Yorkista melkein joka korttelista. Joku PicNic on ideana vähän sinne päin, mutta ilmapiirinä aika tylsä ketjuravintola.
Nyt korjaan. Töölöntorin itäpäädyssä on yksi jo vuosikymmeniä toiminut, jossa on hyvin samanlainen tunnelma kuin jossain ranskalaisessa tai newyorkilaisessa bistrossa. Ja sen asiakaskunta on myös niin heterogeenista, että sinne voisi hyvin sijoittua joku erilaisia ihmisiä yhdistävä sitcom tai vastaava elokuva. Ei ole ihan minun kantapaikkani, joten en heti muistanut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Laihat naiset syövät pepperonipizzaa, suklaata ja donitseja.
Lihaksikkaat ihmiset eivät näytä koskaan käyvän salilla, mutta pysyvät silti huippukunnossa.
Ehkä salilla käyminen ei kuulu sen elokuvan juoneen. Käy ne varmaan kampaajallakin, vaikkei sitä näytettäisi. Ja vessassa.
Minä kiljun hiirille tms. vaikka pidänkin niitä sinällään söpöinä, paitsi ehkä en niin söpöinä omassa kämpässäni, jossa niitä on useinkin.
En vaan voi sille mitään että jos yllättävät niin kiljaisu pääsee. Samoin joku sammakko loikkaa jalkojen juuressa, käärme suhahtaa menemään...
Ja laihanakin olen aina syönyt pizzaa, hamppareita, pullaa ja suklaata todella paljon.
Enkä ole puunannut erityisesti juuri ennen tai jälkeen seksin.
Jos joku on lääkäri, kaikki sanovat häntä tohtoriksi tai "Doc"iksi. Myös vaimo ja muut perheenjäsenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietokoneiden kanssa tekemisissä olevat naiset ovat aina persoonallisen näköisiä, esim goottityyli.
Bonuksena naista kutsutaan lempinimeltä tyyliin "Sam" ja kun sankari tapaa hänet hän on ihan äimänä, että sähän olet tyttö?! Ja nörttineito vastaa jotain nasevaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietokoneiden kanssa tekemisissä olevat naiset ovat aina persoonallisen näköisiä, esim goottityyli.
Bonuksena naista kutsutaan lempinimeltä tyyliin "Sam" ja kun sankari tapaa hänet hän on ihan äimänä, että sähän olet tyttö?! Ja nörttineito vastaa jotain nasevaa.
Sama agenttileffoissa. Joku saapuu moottoripyörällä, saa kaikki rosvot pakenemaan. Sitten hän ottaa kypärän päästä ja onkin... kaunis blondi nainen?!!! Mikä yllätys, joka kerta. Katsoja osaa jo odottaa tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikostutkijoiden haku piippaa matchia ja sieltä lävähtää epäillyn tiedot näytölle. Kas kummaa kun se sattuu aina kuvassa olemaan juuri samannäköinen kuin sillä hetkellä livenäkin vaikka kuva olisi miten vanha.
Saaristoon tai meren rannalle sijoittuneissa sarjoissa meri on aina tyyni tai vain kevyesti aaltoileva. Veneen voi ajaa täysillä laituriin ja sipaista nopeasti kiinni parilla solmulla.
Kun sankari tarvitsee veneen, hän hyppää muutaman vuoden käyttämättömänä olleeseen moottoriveneeseen, joka käynnistyy vaivatta ja tankkikin on täysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveriporukkaan kuuluu erilaisia tyyppejä, esim. taiteilija, tiedemies, insinööri ja tanssija. Kaikki eri elämänaloilta ja erilaiset tulot, silti tehdään samoja asioita. Oikeassa elämässä ihmiset ovat tekemisissä lähinnä sellaisten kanssa, joilla on sama elämäntilanne ja tulotaso. Esim. pienituloinen tanssija ei voi käydä samoissa ravintoloissa kuin suurta palkkaa saava insinööri.
Miksi ei? Minun lähiravintolassani käyviin tuttaviini kuuluu muiden ohella sairaanhoitajia, taksikuskeja, IT-alan porukkaa, lääkäreitä, insinöörejä, arkkitehteja, kirjailijoita, kaupan myyjiä, muusikoita, ekonomeja, maahanmuuttajakotirouvia ja teatterialan väkeä, toimittajia ja eläkeläisiä. Ja ikäjakauma n. 25-75v. Tavallinen kantakaupungin olutravintola. Osa on kavereita keskenään, mutta tässä nämä jotka tunnen nimeltä. Samoin kuin henkilökunnan.
Syötkö kaikki ateriasi siellä lähiravintolassa? Tuo kuulostaa siltä että vietät kaiken aikasi siellä. Tai sitten liioittelet suhdettasi noihin ihmisiin. Kyllähän siellä varmaan käy vaikka ketä syömässä, mutta ovatko kaikki oikeasti ystäviäsi? TV-sarjoissahan ystäväporukat ovat kuin paita ja peppu, aina yhdessä.
Suurin osa ihmisistä on kavereita sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat esim. samassa työpaikassa, käyneet samaa yliopistoa/amk:ta, asuvat samalla paikkakunnalla, ollaan naapureita, lapset samassa koulussa... Eli omasta esimerkistäni insinöörit ovat ystäviä toisten insinöörien kanssa, tanssijat toisten tanssijoiden kanssa.
No, kyllä siellä sen verran usein tulee käytyä, että kanta-asiakkaat ja henkilökunnan tunnen. Ehkä olen sen verran sosiaalinen, että tutustun erilaisiin ihmisiin. En ole insinööri enkä tanssija, mutta tunnen molempia.
Voihan se olla, että kaikkialla Suomessa ei ravintolat ole samanlaisia ihmisten kohtaamispaikkoja kuin täällä kotikaupunginosassani. Ja toisaalta, en täällä tiedä yhtään sellaista aamusta asti auki olevaa deli- tyypistä ravintolaa, joita löytyy vaikkapa Italian tai Ranskan kaupungeista tai New Yorkista melkein joka korttelista. Joku PicNic on ideana vähän sinne päin, mutta ilmapiirinä aika tylsä ketjuravintola.
Edelleenkin puhuin YSTÄVISTÄ, eli TV-sarjassa/leffassa ystävyys tarkoittaa sitä, että ollaan jatkuvasti yhdessä, tavataan jonkun kodissa ja ravintoloissa, jaetaan kaikki asiat yhdessä jne. En usko että olet oikeasti ystävä noiden kaikkien ihmisten kanssa, ainakaan niin tiiviisti kuin leffoissa.
Tässä ketjussa ei ole mitään järkeä, jos täällä kaikki alkavat vastailla että kyllä MINÄ vaan... Tarkoitus oli puhua leffojen kliseistä, eikä todistella omaa sosiaalisuuttaan ja erikoisuuttaan.
Kaikki haluavat olla töissä ilkeän, myrtsin neron kanssa. Nerous korvaa kaiken, koska on vaan niin kiehtovaa nähdä miten hänen aivonsa raksuttavat ja ratkaisevat vaikeimmatkin rikokset/sairaudet/mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastavaiset riitelee tulisesti raivoten -hetken tauko ja hengästynyt tuijotus toisiinsa, jonka jälkeen hyökätään toistensa kimppuun halailemaan - ja se siitä riidasta.
sarjasta oikeasti pois haluava näyttelijä "sairastuu" aina aivokasvaimeen ja kuolee siihen, yleensä hahmon läheiset yrittävät etsiä huippulääkäriä. Oikeastihan syöpä voi olla oireeton vuosikausia tai myös lievä, sarjoista saa sellaisen käsityksen että kuolema tulee heti jos on syöpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalla on ikkunassa lappu, että työntekijöitä tarvitaan. Hahmo menee sinne ja sanoo, että tulisin teille töihin. Onko koulutusta tai kokemusta? Ei, mutta opin nopeasti. Ette varmasti kadu, jos palkkaatte juuri minut.
Pomo sanoo että ei käy. Hahmo istuu tuoliin ja ilmoittaa, ettei lähde ennen kuin saa paikan. Parhaassa tapauksessa istuu pari päivää siinä ja saa lopulta paikan, kun on niin sinnikäs.
En tiedä miten USA:ssa, mutta ainakaan Suomessa ei varmasti toimisi.
En muista miten tätä on leffoissa käytetty mutta rupesi huvittamaan yksi peliklisee.
Eli jossain pelin puolivälissä the big bad tyyppi kohtaa sankarin jossain yllättäen, julistaa jotain mahtipontista siitä miten sankarin häiritsevä toiminta loppuu nyt ja sitten jättää pari alaistaan mätkimään sankarin hengiltä samalla kun itse poistuu muualle paikalta varmistamatta että alaiset onnistuu.
Kauhuleffoissa.
Jos lapsella on mielikuvituskaveri, se on haamu tai demoni. Joka tapauksessa se on aina todellinen.
Jos näkee kuolleen omaisensa, se on oikeasti haamu tai demoni, joka vain esittää sitä omaista.
"En anna sinun kuolla" "En anna hänen satuttaa sinua" jne. lauseet kun halutaan suojella jotakuta. Ja sitten se henkilö kuolee tai tulee ero, koska mitäs helvettiä se sankari näille mahtaa?
Kaapin alta vilistävä hiiri pitää kimeää vikinää. Meillä ne on aina olleet hiljaista porukkaa.
Kissat myös hyökkäävät sähisten silmille jostain kaappien päältä ja ovien takaa.
Vierailija kirjoitti:
Rakkauselokuvassa: kun rakastavaisille on tullut riita ja toinen heistä kävelee yksin ja murheissaan kadulla, aina sataa.
Aika hyvin se kuvaa sitä tunnetilaa parhaimmillaan, on meinaan pari kertaa kirkkaana kuumana kesäpäivänä tuntunut sisäisesti, kuin astelisi marraskuun sateessa.
Joo, ihan kuin se olisi jotain käsikirjoitettua näytelmää.