Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minne te yksinäiset ihmiset menette ulkona?
16.04.2016 |
En tiedä onko taas vaan masentuneempi vaihe menossa, mutta tuntuu kuin kaverittomilla sinkuilla ei olisi mitään asiaakaan ulos. Syömään meneminen, leffassa ja kahvilassa käynti yms. tuntuu vain niin surkealta ja säälittävältä täysin yksin ja mieli on entistä huonompi, eikä olostaan nauti. Mutta kotona neljän seinän sisällä olokin tuntuu pidemmän päälle pahalta...
Kommentit (53)
Käyn museoissa, kiertelen vieraammissa kaupunginosissa, käyn taidenäyttelyissä jne.
Viihdyn yksin.
Olen tyytyväinen siitä, että asun pääkaupunkiseudulla, joten aina löytyy jotain mielenkiintoista, mihin voi tutustua. Suosittelen Museokortin hankkimista museoista kiinnostuneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käynyt missään sen jälkeen, kun viimeinenkin kaveri pariutui ja katosi. Olikohan tuo vuoden 2002 tienoilla. Tykkään kyllä olla kotona, joten en kärsi tästä tilanteesta ollenkaan. Joskus on kyllä vähän omituinen tunne, kun ajelen hyvin poikkeuksellisesti kotiin joskus iltakuuden jälkeen sukulaisten luota ja näen ihmisiä kävelemässä sinne tänne ja istumassa terasseilla; ennen pitkää sitä unohtaa, että ihmiset tosiaan viettävät aikaansa keskenään tuolla ulkona. Minä en kuulu siihen joukkoon, jota siellä kuitenkaan kaivattaisi.
En käy ulkona yksin. Lenkillä juu ja kaupassa, siihen se sitten jääkin. Tulee vaan paha mieli, jos yksin menisin elokuviin tai kahvilaan.
No, kahvilat, ulkona syöminen (ajoittain haen noutoruokaa) ja yöelämä eivät ole osa elämääni. Tuntuu hassulta käydä yksin. Sen sijaan leffoissa käyn yksin, kuten lenkillä ja oikeastaan muissakin paikoissa. Keikoillakin voin käydä yksin, koska en itse pidä sitä niin sosiaalisena tapahtumana että tuntisin oloni epämukavaksi yksinään.
Käyn kahvilla kirjan tai tabletin kanssa. Tai sitten leffassa arkisin, kun yleisössä on muitakin kuin deitti-iltaa viettäviä.
Välillä kyllä silti tulee se surkea olo, että ei voi tehdä "mitään", kun ei ole kavereita tai parisuhdetta. Mutta siitä on vain pakko mennä yli ja päättää, että teen asioita, jotka tuntuvat kivoilta tai kiinnostavat minua. Jos haluan juoda hyvää lattea, niin juon hyvää lattea ja keskityn nauttimaan siitä. Tietysti olisi kiva, jos näitä kivoja asioita voisi jakaa jonkun kanssa, mutta parempi on kokea ne edes yksin kuin jättää kokonaan välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aattelin mennä tänään vaan keskustaan kiertelemään. Ehkä käyn jossain kaupassa tai otan lasin viiniä! Sellasia juttuja, joita ystävyksetkin kai tekee? Teen vaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Käyn kahvilla kirjan tai tabletin kanssa. Tai sitten leffassa arkisin, kun yleisössä on muitakin kuin deitti-iltaa viettäviä.
Välillä kyllä silti tulee se surkea olo, että ei voi tehdä "mitään", kun ei ole kavereita tai parisuhdetta. Mutta siitä on vain pakko mennä yli ja päättää, että teen asioita, jotka tuntuvat kivoilta tai kiinnostavat minua. Jos haluan juoda hyvää lattea, niin juon hyvää lattea ja keskityn nauttimaan siitä. Tietysti olisi kiva, jos näitä kivoja asioita voisi jakaa jonkun kanssa, mutta parempi on kokea ne edes yksin kuin jättää kokonaan välistä.
Ehkä voisin itsekkin ottaa kirjan tai kutimen mukaan ja koittaa sen kanssa käydä kahvilassa. Tulisi ainakin keskityttyä siihen eikä muiden ihmisten ryhmiin, saati sitten siihen kuinka surulliselta näyttää muiden silmissä (tiedän kyllä että tähän tuskin kukaan pahemmin kiinnittää huomiota, mutta jotenkin sitä tuntee toisinaan olevansa oikein näyttämöllä).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin tulee vaan surullisempi olo katsella kun muut ihmiset viettävät aikaa ystäviensä kanssa, ja itse joudun olemaan aikalailla yksin aina :(
Harvoin edes käyn missään ulkona syömässä. Haen grilliltä tai tilaan kotiin.. Leffat katselen kotona yksin jne. Aika surkeaa välillä.
Mutta joskus kyllä piristääkin käydä jossain. Esim. pieni hymy joltain tuntemattomalta saa vähän paremman mielen edes hetkeksi. Sekin on kyllä aika harvinaista
Muutin yksin keskikokoiseen kaupunkiin töihin 25-vuotiaana, ja olisin tullut hulluksi jos olisin ollut vain neljän seinän sisällä. Ihan hyvin voi käydä leffassa ja syömässä yksin, mutta lauantaina voi tuntua hieman yksinäiseltä kun kaikki muut ovat kaveriporukalla liikkeellä. Myös esim. Olutravintoloissa ja hotellien ravintoloissa on tosi helppo istuskella itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kun näyttää olevan useampiakin seuraa vailla niin olisiko mahdoton ajatus vaikka sopia tapaamisia? Jos siis välimatkaa ei ole liikaa.
Tuttu tunne! Mä käyn lähinnä kuntosalilla ja lenkillä. Keskustaan en hirveästi jaksa mennä, koska tosiaan hieman ahdistun siellä vain. Baariin tekisi mieli kanssa lähteä ja se on ainoa paikka, johon voin mennä ehkä yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostoksilla on kiva käydä yksin kun ei tarvitse välittää toisen menemisistä, ei tarvitse odotella kun toinen haluaa kolmatta tuntia sovittaa jotain. Leffassa on parasta käydä yksin, saa itse päättää mitä elokuvaa haluaa katsoa, eikä siellä leffassa muutenkaan oikein voi seurustella kun pitää istua hiljaa. Kirjastossa on kiva käydä yksin, sielläkin pitää olla hiljaa ja antaa muille rauha.
Tai sitten menen metsään kuuntelemaan luonnon ääniä, joskus pyssy olalle ja metsästämään tai virveli mukaan ja kaloja narraamaan. Näissäkin hiljaisuus on valttia, toisen kanssa keskustelu karkottaa saaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa omituista lukea tällaista mitä edellä. Mä en ole koskaan ajatellutkaan, että yksin menemisessä olisi jotain outoa, saati surullista. Käyn joka paikassa enimmäkseen yksin, ihan vain koska en tykkää että kukaan on pilaamassa mun kokemusta esim. näyttelyissä tai museoissa höpöttämällä jotain turhaa. Leffassa, teatterissa, konserteissa, tanssiesityksissä tms. ei seuraa tarvitse mihinkään, eihän siellä edes jutella. Syömässä on ihanaa istua yksin, nauttia ruuasta joko lueskellen tai katsellen elämää ympärillä. Matkustan aina yksin, käyn kulttuuritapahtumissa, urheilemassa, keikoilla, retkillä, piknikillä. Ihan joka paikkaan voi mennä yksin.
Rannalle tai puistoon, lukemaan tai piirtämään tai vaan nauttimaan keleistä. Teen pitkiä kävelyretkitkiä kaupungissa ja metsässä jne. Otan valokuvia. Tykkään kyllä olla yksin. Museot ja kirjastot on kivoja myös.
Silloin kun olin yksinäinen, niin kävin shoppailemassa, syömässä ja leffassa. Ei se tuntunut surkealta. Mutta leffassa pidin päivänäytöksistä enemmän.
Miksi olette yksin? Siis ei parisuhdetta tietenkään löydä vain tahtomalla, mutta miksi teillä ei ole yhtään kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette yksin? Siis ei parisuhdetta tietenkään löydä vain tahtomalla, mutta miksi teillä ei ole yhtään kavereita?
Pää ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Ostoksilla on kiva käydä yksin kun ei tarvitse välittää toisen menemisistä, ei tarvitse odotella kun toinen haluaa kolmatta tuntia sovittaa jotain. Leffassa on parasta käydä yksin, saa itse päättää mitä elokuvaa haluaa katsoa, eikä siellä leffassa muutenkaan oikein voi seurustella kun pitää istua hiljaa. Kirjastossa on kiva käydä yksin, sielläkin pitää olla hiljaa ja antaa muille rauha.
Tai sitten menen metsään kuuntelemaan luonnon ääniä, joskus pyssy olalle ja metsästämään tai virveli mukaan ja kaloja narraamaan. Näissäkin hiljaisuus on valttia, toisen kanssa keskustelu karkottaa saaliin.
Juuri näin! Sitten jos tarvitsen juttuseuraa, alan vain puhua jollekin. Aina joku juttelee takaisin. Keskustastakin kävelen aina jonkun tuntemattoman kanssa rupatellen.
Yksin puuhastelussa ja tekemisessä on paljon etuja ja iloa, kun vaan oppii sen näkemään.
Alue: Aihe vapaa
En käy yksin ulkona. No, elokuvissa joskus.