Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huoli miehen lapsesta - oireilee ja pahasti eikä kukaan tunnu välittävän
15.04.2016 |
Tämä on tosi arka asia, ja koen etten voi puhua täsä kenellekkään.
Miehen lapsi on meillä viikko-viikko systeemillä. Minä olen vanhempien pyynnöstä pitänyt roolini lapsen elämässä mahd. pienenä, eli isä hoitaa silloin kaikki lapseen liittyvät asiat. Toki esimerkiksi ruokaa tehdessä teen kaikille, välillä puuhaillaan yhdessä, pesen kaikkien vaatteet. Mutta en sinäänsä komenna tai kasvata niinkään, en osallistu oikeastaan koulujuttuihin äidin pyynnöstä.. En saa auttaa läksyissä jne.
Lapsi on aina ollut todella herkkä. Saanut kilareita todella helposti, on todella manipuloiva ja minuakin on yrittänyt juoksuttaa parhaansa mukaan. Isä ja äiti tekevät oikeasti ihan kaiken lapsen pillin mukaan, hänellä ei saa koskaan olla paha mieli ja näen että tämä on ollut lapsen käytökseen se syy.
Nyt olin viime viikolla käymässä siskoni luona, ja hänen lapsiaan havainnoimalla järkytyin siitä miten tasaista se heidän arki oli. Tietysti oli kiukuttelua, mutta sellaista päivittäistä vänkäämistä, elämän hankaloittamista ja sellaista huonoa käytöstä ei ollut.
Meillä on esimerkiksi ihan normaalia että lapsen vaatteet kestävät sen yhden käyttökerran. Jos lapsi ei vaikkapa ulkotakistaan, hän hukkaa sen. Viime talvena takkeja ostettiin 8kpl, koska pakkohan se takki on olla. Sama juttu kenkien kanssa. Kenkiä on löytyi lumien sulaessa koulumatkan varrelta, yksi takki oli laitettu naapurin roskikseen josta naapuri sen sitten löysi ja kertoi meille. Lapsi on jopa jäänyt äidilleen kiinni vaatteiden tuhoamisesta. He haluavat jostain syystä vähätellä ongelmaa, jopa salailevat sitä.
Tämä ei ole ainoa lapsen oireilu. Lelujen kanssa on sama - niitä tuhotaan tarkoituksella. Nukeilta lähtee päät (ja niistä tehdään pääkeittoa), ponit ja petshopit väritetään piloille, harjat leikataan. Satojen eurojen barbitalon hän rikkoi raivospäissään, ja syytti siitä minua. Lapsen äiti luonnollisesti uskoi lasta, ja vaati minua ostamaan uuden talon. Mies kyllä nähtävästi uskoo minua, mutta ei ole tehnyt elettäkään kertoakseen siitä äidille. Koko juttu on ihan älytön, ja minua on myös syytetty tuosta ensin mainitusta oireilusta. Siis että minä piilottelisin lapsen vaatteita, hävittäisin ne tahaltani.
Lapsella ilmenee myös varastelua, valehtelua. Hän kiusaa koulussa, kiusaa koiraa äidin luona. Lapsi jopa lukitsi pikkukoiran -25 asteessa pihalle, ja katsoi sen tärisemistä. Kertoi tästä itse ylpeillen, ja äiti vahvisti että on tapahtunut. Repii koiraa hännästä ja korvista, leikkii sillä, on pudotellut esineitä koiran päälle ja syöttänyt sille suklaata ja pesuainetta. On tehty eläinsuojeluilmoitus jos toinenkin, mutta eihän niitä voi todistaa vaikka äiti onkin nuo miehelle myöntänyt. Sana sanaa vastaan ja mies on tietyllä tapaa exänsä ja lapsensa puolella. Koiralla ei ole mitään arvoa.
Tässä ei ole vielä läheskään kaikki. Tuntuu, että kaikki ongelmat ulkoistetaan minuun, vaikka toimin eteenkin äidin tahdon mukaan. Nyt kun tämän kirjoitti ylös niin alkoi kyllä mietityttämään että mitä edes teen koko perheessä. Olisikohan tässä jo paikka lastensuojeluilmoitukselle?
Kommentit (57)
Psykopatia on luonnehäiriö, joka syntyy lapsen varhaisen vuorovaikutussuhteiden ongelmista. Lievempi ilmiö on narsistinen persoonallisuus. Onnea lapselle, kun häntä menestyksellä luonnevikaiseksi kasvatetaan..,
Ap, etkö sä voi suoraan sanoa miehelle, että heidän kasvatuksensa sairastuttaa lapsen ja etsiä vaikka kasvatusoppaita miehellesi luettavaksi. Ja tee myös se anonyymi lasu äläkä koskaan tunnusta tehneesi sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina nämä kauhukakarat vaan "oireilee" jotakin ulkosyntyistä. Uskokaa vaan, on ilkeitä ja julmia lapsia. Ja ap on nyt ikävä kyllä sellaisen äitipuoli.
Eihän tuossa voi muuta tehdä kuin pakata laukkunsa. Kasvattakoon lapasisä itse paholaisitiönsä.
Kyllä oireilevat, 99 % tapauksissa kyse on sivan muusta kuin "ilkeistä ja julmista lapsista". Toki lapsesta voi tulla julma, jos häntä kohdellaan sairaalla tavalla joidenkin sadistivanhempien toimesta, tai vaikka perheen ulkopuolisen henkilön. Taidat olla itse joku sadisti lastenvihaaja? Psykologiasta et ainakaan mitään ymmärrä. Hyvinkohdeltu, normaalien vanhempien lapsi ei yleensä oireile vakavasti. Ellei sitten omaa jotain neurologista diagnoosia.
Lapsi on puolet ajasta teillä, etkä saa auttaa edes läksyissä! Pieleen menee jo tuossa. Miten lapsi voisi tuntea kuuluvansa perheeseenne, kun sinulta viedään kaikki aikuisen oikeudet. Samassa tilanteessa kävisin kyllä juttelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa. Esim. koulupsykologiin kannattaa olla yhteydessä.
Mun vanhemmat meinas erota kun olin joku 10-vuotias. Musta olis oikeesti kuoriutunut ihan kauhee hirviö, jos niin olisi käynyt ja ymmärrän tosi hyvin näitä herkkiä lapsia, joilla tunne-elämä sekoaa, kun yhtäkkiä kaikki hajoaa ja onkin joku uusi isä- tai äitipuoli!
Äitini ja isäni ovat vieläkin yhdessä, vaikka ikää jo about 70. Ero ei olisi ollut ratkaisu heidän ruuhkavuosiongelmaansa ja stressiin! N47
Mä en suostuisi asumaan lapsen kanssa, laittamaan sille ruokaa ja pesemään vaatteita, jos minulta samalla odotettaisiin "mahdollisimman pientä roolia" lapsen elämässä. En suostuisi elämään ulkopuolisena toisten perheessä, kodinjoitajana ja ruuanlaittajana. Ihan järjetön kuvio! Saisi mies pitää huolen, että lapsen rooli mun elämässä on tasan niin pieni kuin minun roolini lapsen elämässä halutaan olevan.
Tee ihmeessä lastensuojeluilmoitus. Me ei voida tietää, mitä syitä käytöksen taustalla on, mutta tarvitsee ammattilaista ehdottomasti selvittämään sen ja auttamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuohan on aivan normaalia! Joku täällä ehdotti että ammattilaisen puolen kääntyä. Juu heidänkin mielestä tuo on aivan normaalia! (Koettu on)
Ennemmin tai myöhemmin tuolla menolla vain lapsi todennäköisesti otetaan huostaan. Ja sitä kai ne ammattulaisetkin haluavat, siihen asti aivan normaalia kunnes teini alkaa jaloittelemaan ja käyttämään huumeita
Alapeukkuja? Ihan tosi elämää! Lastensuojelu oli sitä mieltä että aivan normaalia ja lapsi saa tehdä mitä tahtoo. (Vastaavanlainen tapaus)
Kunnes viimein lasu sitten päätti että lapsi laitokseen kun meno oli jo vähän hurjempaa. Eli tuskinpa lastensuojelu mitään pystyy auttamaan, eivätkä haluakaan. Vaan lisää asiakkaita lastensuojelulaitoksiin jossa viimeistään nuorista tulee hulttioita. Paitsi jos nuori ITSE tekee täyskäännöksen
Tee lasu! Aivan käsittämättömät vanhemmat! Eivät anna sinun osallistua! Vaikka lapsi näkee sinua joka toinen viikko joka päivä. Huomioiko isä lasta halaa, auttaa ja muuten? Lapsella ei ole kaikki hyvin. Ja se on tässä vanhempien vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon tosiaan, ap, että uskallat ja viitsit puuttua tilanteeseen.
Lasu ei välttämättä ole paras ratkaisu, sillä mitä he loppujen lopuksi voivat tehdä sellaista joka konkreettisesti auttaisi? Eivätkä todennäköisesti ota asiaa kovin vakavasti koska ovat ylikuormitettuja (traagista kyllä) vakavampienkin asioiden kanssa. Lasu myös todennäköisesti vain pahentaisi välejäsi lapsen vanhempiin, sillä saattavat hyvinkin epäillä sinun olevan sen takana.
Sinuna kokeilisin kyllä ensin "pehmeämmät" keinot, eli esimerkiksi yksityisen puolen lastenpsykologin. Hän kyllä ottaa tuollaisen tilanteen vakavasti ja osaa neuvoa, miten tilanteessa olisi viisasta edetä.
Voi hyvinkin olla, että jos saat esimerkiksi lapsen isän mukaasi juttelemaan psykologille, hän ymmärtää tilanteen vakavuuden ja voitte yhdessä ratkaista sen. Kyllähän tilanteessa vaikuttaa olevan paljon hyvääkin, kun välität lapsesta ja viihdyt hänen kanssaan. Voitte kenties ammattilaisen opastuksella sovittua uudenlaiset säännöt joissa sinä saat osallistua lapsen elämään enemmän. Olet kuitenkin lapselle varmasti tärkeä ihminen, varsinkin jos hän kokee tulleensa oman äitinsä hylkäämäksi uuden perheen tieltä.
Noin pieni lapsi on kuitenkin vielä viaton ja avuton. Hänestä saattaa kasvaa kauhea ihminen ilman kunnollista, rakastavaa, huolehtivaa ja turvallista aikuisten huolenpitoa joka saa hänet tuntemaan itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi. Mutta hänellä on kaikki mahdollisuudet kasvaa hyväksi ja hienoksi ihmiseksi jos hänellä on hyviä aikuisia ympärillä. Sinä voit keskeisesti olla tuollainen aikuinen.
Mutta itse tosiaan lähtisin tuolle yksityisen psykologin avun tielle. Kävisin ap:na ensin yksin juttelemassa tilanteesta ja pyytämässä neuvoja. Sitten yrittäisin saada lapsen isän mukaan. Jos hyvin käy, vyyhti alkaisi tuosta purkautumaan.
Toivottavasti et ap sinäkin hylkää lasta. Hän ei ole tilannettaan valinnut ja on siinä se kaikkein heikoin, avuttomin ja tarvitsevin henkilö.
Hei kaikki.
Meillä oli tänään keskustelu miehen kanssa. Olin tehnyt listan lapsen oirehdinbasta, jossa oli kaikki viimeisen puolen vuoden ajalta. Annoin sen miehelle, ja sanoin että nyt on aika puuttua, sillä lapsella on paha olla, ja jos ei puututa nyt niin se tilee kostautumaan lapselle tulevaisuudessa.
Metsään meni.
Mies suuttui minulle, sillä hän näki vain minut osoittamassa mitä vikaa hänen lapsessaan on. Vaikka kuinka yritin sanoa vastaan, hän ei kyennyt sitä sisäistämään. Lopulta jo huusin hänelle että vika on hänessä ja lapsen äidissä, ja heidän kyvyttömyydessään asettaa rajoja. Ei lapsessa, lapsi ei voi tietää oikean ja väärän eroa jos sitä ei hänelle kukaan kerro. Ja mies huusi takaisin että olen psykopaatti kun haukun viatonta lasta. Ja että puutun taas asiaan joka minulle ei kuulu, pitäisi antaa olla.
Mä lähdin. Oli ihan pakko. Me ei olla koskaan ennen tapeltu näin. Olen hotellissa, ja tuntuu etä tää oli nyt tässä. Teen lastensuojeluilmoituksen ja toivon että asiaan puututaan. Selvää on nyt tässä vaiheessa se että minä en tähän perheeseen kuulu.
Mokasinko?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo isä ei kyllä nyt ymmärrä ollenkaan tilannetta, sen kertoo hyvin ap:n uusin päivitys. Eihän tarkoitus ollut haukkua lasta hänen ongelmistaan, jotka ovat aikuisten syytä, vaan saada mies ymmärtämään, että kaikki ei ole kuten pitää? Kuulostaa todella lapselliselta käytökseltä. Toivottavasti teet sen ilmoituksen ja siitä on jotakin hyötyä. Tsemppiä ap, sait ikävää kohtelua :( Käy niin sääliksi tuota lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hurjalle pojan käytös.
Ihme mielipiteitä täällä,että lapsi on julma ja sadisti ja mitälie.Lapsi ihan selkeästi oireilee jostain ja tarvitsee apua!
Niin, oireilee eroa ja sitä, että on ei-kenenkään-maalla. Kotia ei ole missään, vaan heittopussin elämää joutuu elämään. Miten jos vanhemmat yrittäisivät vaihtaa elinolojaan joka toinen viikko. Ai, se ei sovi? Kummallista. Lapselle kuitenkin kaikki käy, vanhempien pakottamana, kunnes elämä on lopullisesti pilalla. Sääliksi käy näitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä ei ole provo niin johan jo aloitusteksti kertoo sen lapsi oireilee todella pahasti ja syykin on selvä. Todellakin lastensuojelun paikka, että lapsi saa tukea sekä vanhemmat! Tuossa kuviossahan kaikki voi huonosti, nyt rehellisyyttä ja avoimmuutta peliin!
Vanhemmat taitavat kantaa syyllisyyttä eroamisesta tms, että nyt lapselle ei saa tuottaa pahaa mieltä. Haloo vanhempienhan tehtävä on rajoja asettamalla tuottaa lapselle pettymyksiä, sen kautta hän oppii sietämään pettymyksiä ja kasvaessaan oppii myös hallitsemaan tunteitaan paremmin. Selvennän heti, ei vanhemmat tietenkään tahallaan yritä pahaa mieltä toiselle, vaan luovat rajat lapsen parhaaksi. Ovat aikuisia, jotka ottavat vastuun lapsen elämästä. Vanhempien on kestettävä lapsen pahamieli ja sallia negatiivisten tunteiden ilmaiseminen silloin lapsella on turvallinen ympäristö harjoitella tunnetaitoja.
Selvästikään kummassakaan kotona ei hyväksytä negatiivisten tunteiden ilmaisua vaan kaikki pitäisi olla hyvin ja sen vuoksi lapsi hakee yhä voimakkaampia ilmaisuja saadakseen vastareaktion aikaan. Vanhempien oma käytös saa lapsen oireilemaan. Ja sitten vielä hyssytellään toiselle vanhemmalle, että on kipeä yhtälö.
Äkkiä apua koko perheelle, vaikka vanhemmat asuisivat erillään niin voi lapsi voida hyvin, mutta vaatii avoimmuutta ja yhdenmukaiset säännöt ja vanhempien yhteistyötä.
Ajatelkaa nyt kuinka paha olo lapsella oikeasti sisällään on jos se purkautuu noin ulos, nyt aikuisten herättävä!!
Anteeksi paasaus, kyllä menee tunteisiin :)
Ap, tässä mitä teet:
1) Lasu, kerrot lapsen oireilusta. Se voi johtua vain siitä että on nk heittopussi, mutta voi olla myös persoonalisuushäiriö (ja tuo yksi joka sanoi, että psykopatia kehittyy varhaislapsuudessa, älä valehtele! Psykopatia on synnynnäinen (eroja aivoissa) ja lapsuuden kokemukset ja kasvatus vaikuttavat vain siihen tuleeko lapsesta menestyvä toimitusjohtaja vai päätyykö vankilaan murhasta, näin kertoo Lauerma, joka tietää mistä puhuu). Kummasta tämän lapsen kohdalla on kyse, ammattilaiset osaavat selvittää.
2. Hankit asunnon (tai pyydät lupaa päästä sukulaisen tai ystävän luokse asumaan, kunnes saat hankittua oman) ja pakkaat laukkusi ja häivyt.
Voi että :-( Toisaalta miehen reaktio on ymmärrettävä, vaikka ei ehkä järkevä.
Kenties mies rauhoituttuaan kykenee puhumaan asiasta rakentavammin.
Jos ap aidosti ja oikeasti välität lapsesta ja haluat hyvää, etkä ole mikään Vilja Eerika -raukan tyyppinen miehen naisystävä, niin kenties voit vielä yrittää keskustella.
Kenties voisit antaa miehen rauhoittua vähän aikaa, tehdä sen lasun, mutta esimerkiksi vielä yrittää selittää että pidät lapsesta, kertoen nuo hyvät asiat jotka tännekin kerroit, ja että olet huolissasi etkä yritä syytellä lasta vaan auttaa. Että olet huolissasi ja haluat yrittää (vaikkapa ammattilaisten avulla) löytää ratkaisuja joilla lapsella olisi parempi olla. Tämä tietysti toimii vain, jos olet aidosti lapsen hyvän kannalla.
Voi olla, että mies ei tätäkään hyväksy. Onhan se vaikeaa antaa toisen ihmisen puuttua oman lapsen tilanteeseen. Varmasti hän samalla puolustaa itseään, sillä kyllähän se, jos hänen lapsellaan on paha olla (paljolti ilmeisesti avioerosta johtuen) aiheuttaa hänessä varmasti paljon syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.
Vaikea tilanne.
Alue: Aihe vapaa
Isä on ainakin siinä väärässä, kun sanoo, että sinun ei pidä puuttua asiaan, joka ei sinulle kuulu. Sillä kyllähän asia sinulle kuuluu, kun sinä kerran noita asioita olet todistamassa. Asia ei kuuluisi sinulle, jos et niistä tietäisi. Mutta sinä tiedät.
Jos isä haluaa, että nuo asiat eivät sinulle kuulu, niin hoitakoon asiat niin, että sinä et ole niistä tietoinen. Mutta niin kauan kuin olet tietoinen, niin kuten sanoit, on sinun velvollisuutesi lapsen lähimmäisenä välittää hänestä ja auttaa häntä. Se velvollisuushan on muillakin kuin läheisillä. Jos lapsen opettajat tai hoitajat huomaavat lapsen laiminlyöntiä, niin heidänkin velvollisuutensa on auttaa lasta. Tarvittaessa yhteistyössä lastensuojelun kanssa. Ei sinun velvollisuutesi perheenjäsenenä ole ainakaan sen vähäisempi!