Huoli miehen lapsesta - oireilee ja pahasti eikä kukaan tunnu välittävän
Tämä on tosi arka asia, ja koen etten voi puhua täsä kenellekkään.
Miehen lapsi on meillä viikko-viikko systeemillä. Minä olen vanhempien pyynnöstä pitänyt roolini lapsen elämässä mahd. pienenä, eli isä hoitaa silloin kaikki lapseen liittyvät asiat. Toki esimerkiksi ruokaa tehdessä teen kaikille, välillä puuhaillaan yhdessä, pesen kaikkien vaatteet. Mutta en sinäänsä komenna tai kasvata niinkään, en osallistu oikeastaan koulujuttuihin äidin pyynnöstä.. En saa auttaa läksyissä jne.
Lapsi on aina ollut todella herkkä. Saanut kilareita todella helposti, on todella manipuloiva ja minuakin on yrittänyt juoksuttaa parhaansa mukaan. Isä ja äiti tekevät oikeasti ihan kaiken lapsen pillin mukaan, hänellä ei saa koskaan olla paha mieli ja näen että tämä on ollut lapsen käytökseen se syy.
Nyt olin viime viikolla käymässä siskoni luona, ja hänen lapsiaan havainnoimalla järkytyin siitä miten tasaista se heidän arki oli. Tietysti oli kiukuttelua, mutta sellaista päivittäistä vänkäämistä, elämän hankaloittamista ja sellaista huonoa käytöstä ei ollut.
Meillä on esimerkiksi ihan normaalia että lapsen vaatteet kestävät sen yhden käyttökerran. Jos lapsi ei vaikkapa ulkotakistaan, hän hukkaa sen. Viime talvena takkeja ostettiin 8kpl, koska pakkohan se takki on olla. Sama juttu kenkien kanssa. Kenkiä on löytyi lumien sulaessa koulumatkan varrelta, yksi takki oli laitettu naapurin roskikseen josta naapuri sen sitten löysi ja kertoi meille. Lapsi on jopa jäänyt äidilleen kiinni vaatteiden tuhoamisesta. He haluavat jostain syystä vähätellä ongelmaa, jopa salailevat sitä.
Tämä ei ole ainoa lapsen oireilu. Lelujen kanssa on sama - niitä tuhotaan tarkoituksella. Nukeilta lähtee päät (ja niistä tehdään pääkeittoa), ponit ja petshopit väritetään piloille, harjat leikataan. Satojen eurojen barbitalon hän rikkoi raivospäissään, ja syytti siitä minua. Lapsen äiti luonnollisesti uskoi lasta, ja vaati minua ostamaan uuden talon. Mies kyllä nähtävästi uskoo minua, mutta ei ole tehnyt elettäkään kertoakseen siitä äidille. Koko juttu on ihan älytön, ja minua on myös syytetty tuosta ensin mainitusta oireilusta. Siis että minä piilottelisin lapsen vaatteita, hävittäisin ne tahaltani.
Lapsella ilmenee myös varastelua, valehtelua. Hän kiusaa koulussa, kiusaa koiraa äidin luona. Lapsi jopa lukitsi pikkukoiran -25 asteessa pihalle, ja katsoi sen tärisemistä. Kertoi tästä itse ylpeillen, ja äiti vahvisti että on tapahtunut. Repii koiraa hännästä ja korvista, leikkii sillä, on pudotellut esineitä koiran päälle ja syöttänyt sille suklaata ja pesuainetta. On tehty eläinsuojeluilmoitus jos toinenkin, mutta eihän niitä voi todistaa vaikka äiti onkin nuo miehelle myöntänyt. Sana sanaa vastaan ja mies on tietyllä tapaa exänsä ja lapsensa puolella. Koiralla ei ole mitään arvoa.
Tässä ei ole vielä läheskään kaikki. Tuntuu, että kaikki ongelmat ulkoistetaan minuun, vaikka toimin eteenkin äidin tahdon mukaan. Nyt kun tämän kirjoitti ylös niin alkoi kyllä mietityttämään että mitä edes teen koko perheessä. Olisikohan tässä jo paikka lastensuojeluilmoitukselle?
Kommentit (57)
Tulee mieleen ettei tämä isä kunnoita sinua ollenkaan. Jos lapsi on teillä yhteisessä kodissa, sinulla on oikeus sanoa ja komentaa siellä.
Vai... Onko ap itse asiassa Vilja Eerikan äiti? Kuulostaa uutisesta tutulta nuo vaatteiden leikkelyt ym...
Vierailija kirjoitti:
Minä en saa ottaa näihin asioihin kantaa. Miehen kanssa olen yrittänyt puhua, mutta hän käskee pysymöön erossa asioista jotka eivät kuulu mulle. Tavallaan totta, mutta tuntuu että laiminlyön lasta jos annan olla. Hänellä on selvästi paha olla jostain, ja koen että hän tarvitsee kipeästi apua ja hänellä on siihen oikeus.
Äiti ja isä kumpikin hehkuttavat lasta toisilleen vuorotellen, ja tämä käytös paljastuu aina lapsen omista puheista - joista sitten kysytään toiselta vanhemmalta, joka myöntää että joo, kyllähän se tais noin tehdä.. Mutta siitä on jo viikko!
Äidillä on ihan kokonaan uusi perhe, ja uusi lapsi menee ihan selkeästi kaikessa edelle. Isäpuoli käsittääkseni ok, saa osallistua minua enemmän. Taisiis, vastuuta on enemmän, oikeuksia ei.
Ap
Eli lapsi itse kertoo huonosta käytöksestään! Eikä edes sitä huomioida. Lapsihan vaikuttaa ihan kerjäävän huomiota, sitten huonon käytöksen kautta jos ei muuten saa. Eikä edes se toimi vanhempien suuntaan. Voi raukkaa.
Lasta ja hänen tilannettaan pitäisi kyllä ehdottomasti auttaa. Ap on vaikeassa tilanteessa, mutta jos hän vaikuttaa olevan ainoa aikuinen joka oikeasti välittää lapsen hyvinvoinnista niin on velvollisuus tehdä kaikkensa tuon vanhempiensa laiminlyömän lapsen eteen.
Aluksi ap:nä hankkisin ihan itse neuvoja ammattilaisilta sen suhteen, miten tilanteessa kannattaisi toimia,vetämättä vielä muita siihen mukaan. Sitten yrittää vielä puhua lapsen isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Syy siis taitaakin olla isässäään. Lapsi voi oireilla ja ihmetellä mikset sinä -äitipuoli- välitä hänestä etkä yhtään komenna tai vedä rajoja. Isä tekee nyt todella väärin. Jos olette tasavertaisia suhteessa, sinulla on oikeus puhua asiasta hänelle. Jos isä ei kuuntele, puhu äidille. Vaikuttaa fiksummalta.
No en kyllä tiedä tuosta äidin fiksuudesta kerrotun perusteella. Jos uusi perhe ja lapsi menevät selkeästi edelle ja on kieltänyt ap :ta osallistumasta lapsen elämään.
No mutta hei, onneksi vanhemmat ovat nyt onnellisia. Paskat lapsesta ja hänen tarpeistaan. Parempi lapsellekin, kun vanhemmilla on asiat hyvin. Sitähän kaikki eronneet vakuuttelevat. Tässäkin hyvä osoitus, että kyllä he tietää miten lapsi on nyt onnellinen myös.
Psykopaattilapsi. Pikkukoira pakkaseen, ja katsoo tyytyväisenä kun se palelee. Harjoittelee mitä voisi tehdä ihmisillä.
Juokse.
Hiukan ohis mutta en katselisi tuollaista lapatossumiestä päivääkään.
Äiti sekä isä jollakin pahalla tavalla henkisesti nyrjähtäneitä. Millaiset taustat heillä mahtaa olla? Ovatko koskaan esim. saaneet mallia asialliseen keskusteluun, siis myös vaikeista asioista keskusteluun. Jotenkin kuvauksesta saa sellaisen kuva, että he käyttäytyvät aika lapsellisesti, kun eivät osaa / halua puuttua lapsensa selviin ongelmiin tai hakemaan niihin apua. Kummalliselta tuntuu myös, että sinulla ei ole oikeutta puuttua lapsen kasvatukseen, vaikka sinä ja lapsen isä muodostatte nykyään perheen. Jossain on suuren suuri mätäpaise, joka pitäisi puhkaista mitä pikimmin, ihan sen lapsen oman kehityksen ja mielenterveyden pelastamiseksi. Onko koulussa terveydenhoitajaa tai kuraattoria, jonka kautta lapsen ongelmiin voisi puuttua? Tai jos olisi mahdollista saada äiti, isä ja lapsi, mahdollisesti välillä sinutkin, perheneuvolaan psykologin puheille. Jos mikään ei onnistu, tekisi mieli sanoa: Lähde kiitään nyt eikä huomenna. Kohta sullakin mielenterveys tuossa rumbassa prakaa.
Aina nämä kauhukakarat vaan "oireilee" jotakin ulkosyntyistä. Uskokaa vaan, on ilkeitä ja julmia lapsia. Ja ap on nyt ikävä kyllä sellaisen äitipuoli.
Eihän tuossa voi muuta tehdä kuin pakata laukkunsa. Kasvattakoon lapasisä itse paholaisitiönsä.
Vaikuttaa oikeasti pahalta ihmiseltä se lapsi. Joillakin ei vaan ole mitään omaatuntoa.
Sadisti.
Olet ap. totaalisen idiootti jos et lähde tuosta tilanteesta äkkiä pois ja tee lasua.
Lapsi- ja koiraparka. Äitinsä kuulostaa todella inhottavalta ihmiseltä. Vanhemmat haluavat selkeästi sulkea silmänsä tilanteelta. Voisit tehdä sekä lastensuojelu- että eläinsuojeluilmoituksen. Koiralle nyt ainakin käy ennen pitkää huonosti, jos lapsi palelluttaa sen tahallaan ulkona tai syöttää pesuainetta. Toivottavasti tilanne paranee!
Lapsesta kasvaa sadistinen psykopaatti.
Minulla aperger-poikapuoli, joka manipuloi, valehtelee, sotkee tarkoituksellisesti muiden välejä jne. Isälle kova pala nähdä, kuinka sekaisin oma lapsi on ja siksi asiaa hyssytellään. Vanhempi suojaa sillä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla aperger-poikapuoli, joka manipuloi, valehtelee, sotkee tarkoituksellisesti muiden välejä jne. Isälle kova pala nähdä, kuinka sekaisin oma lapsi on ja siksi asiaa hyssytellään. Vanhempi suojaa sillä itseään.
Tyypillinen eroperheen lapsi.
No tuohan on aivan normaalia! Joku täällä ehdotti että ammattilaisen puolen kääntyä. Juu heidänkin mielestä tuo on aivan normaalia! (Koettu on)
Ennemmin tai myöhemmin tuolla menolla vain lapsi todennäköisesti otetaan huostaan. Ja sitä kai ne ammattulaisetkin haluavat, siihen asti aivan normaalia kunnes teini alkaa jaloittelemaan ja käyttämään huumeita
Vierailija kirjoitti:
No tuohan on aivan normaalia! Joku täällä ehdotti että ammattilaisen puolen kääntyä. Juu heidänkin mielestä tuo on aivan normaalia! (Koettu on)
Ennemmin tai myöhemmin tuolla menolla vain lapsi todennäköisesti otetaan huostaan. Ja sitä kai ne ammattulaisetkin haluavat, siihen asti aivan normaalia kunnes teini alkaa jaloittelemaan ja käyttämään huumeita
Siis juopottelemaan
Niin ja pikku vinkki ap:lle. Sinuna eroaisin miehestä mitä pikimmiten. Ennen kuin menetät järkesi tuon lapsen takia. Onko teillä yhteisiä lapsia? Tai sinulla omia? Jos on niin sitä suuremmalla syyllä! Itse tein sen virheen että en aikoinani tajunnut lähteä ajoissa
Kuulostaa hurjalle pojan käytös.
Ihme mielipiteitä täällä,että lapsi on julma ja sadisti ja mitälie.Lapsi ihan selkeästi oireilee jostain ja tarvitsee apua!
Syy siis taitaakin olla isässäään. Lapsi voi oireilla ja ihmetellä mikset sinä -äitipuoli- välitä hänestä etkä yhtään komenna tai vedä rajoja. Isä tekee nyt todella väärin. Jos olette tasavertaisia suhteessa, sinulla on oikeus puhua asiasta hänelle. Jos isä ei kuuntele, puhu äidille. Vaikuttaa fiksummalta.