Lue keskustelun säännöt.
Huoli miehen lapsesta - oireilee ja pahasti eikä kukaan tunnu välittävän
15.04.2016 |
Tämä on tosi arka asia, ja koen etten voi puhua täsä kenellekkään.
Miehen lapsi on meillä viikko-viikko systeemillä. Minä olen vanhempien pyynnöstä pitänyt roolini lapsen elämässä mahd. pienenä, eli isä hoitaa silloin kaikki lapseen liittyvät asiat. Toki esimerkiksi ruokaa tehdessä teen kaikille, välillä puuhaillaan yhdessä, pesen kaikkien vaatteet. Mutta en sinäänsä komenna tai kasvata niinkään, en osallistu oikeastaan koulujuttuihin äidin pyynnöstä.. En saa auttaa läksyissä jne.
Lapsi on aina ollut todella herkkä. Saanut kilareita todella helposti, on todella manipuloiva ja minuakin on yrittänyt juoksuttaa parhaansa mukaan. Isä ja äiti tekevät oikeasti ihan kaiken lapsen pillin mukaan, hänellä ei saa koskaan olla paha mieli ja näen että tämä on ollut lapsen käytökseen se syy.
Nyt olin viime viikolla käymässä siskoni luona, ja hänen lapsiaan havainnoimalla järkytyin siitä miten tasaista se heidän arki oli. Tietysti oli kiukuttelua, mutta sellaista päivittäistä vänkäämistä, elämän hankaloittamista ja sellaista huonoa käytöstä ei ollut.
Meillä on esimerkiksi ihan normaalia että lapsen vaatteet kestävät sen yhden käyttökerran. Jos lapsi ei vaikkapa ulkotakistaan, hän hukkaa sen. Viime talvena takkeja ostettiin 8kpl, koska pakkohan se takki on olla. Sama juttu kenkien kanssa. Kenkiä on löytyi lumien sulaessa koulumatkan varrelta, yksi takki oli laitettu naapurin roskikseen josta naapuri sen sitten löysi ja kertoi meille. Lapsi on jopa jäänyt äidilleen kiinni vaatteiden tuhoamisesta. He haluavat jostain syystä vähätellä ongelmaa, jopa salailevat sitä.
Tämä ei ole ainoa lapsen oireilu. Lelujen kanssa on sama - niitä tuhotaan tarkoituksella. Nukeilta lähtee päät (ja niistä tehdään pääkeittoa), ponit ja petshopit väritetään piloille, harjat leikataan. Satojen eurojen barbitalon hän rikkoi raivospäissään, ja syytti siitä minua. Lapsen äiti luonnollisesti uskoi lasta, ja vaati minua ostamaan uuden talon. Mies kyllä nähtävästi uskoo minua, mutta ei ole tehnyt elettäkään kertoakseen siitä äidille. Koko juttu on ihan älytön, ja minua on myös syytetty tuosta ensin mainitusta oireilusta. Siis että minä piilottelisin lapsen vaatteita, hävittäisin ne tahaltani.
Lapsella ilmenee myös varastelua, valehtelua. Hän kiusaa koulussa, kiusaa koiraa äidin luona. Lapsi jopa lukitsi pikkukoiran -25 asteessa pihalle, ja katsoi sen tärisemistä. Kertoi tästä itse ylpeillen, ja äiti vahvisti että on tapahtunut. Repii koiraa hännästä ja korvista, leikkii sillä, on pudotellut esineitä koiran päälle ja syöttänyt sille suklaata ja pesuainetta. On tehty eläinsuojeluilmoitus jos toinenkin, mutta eihän niitä voi todistaa vaikka äiti onkin nuo miehelle myöntänyt. Sana sanaa vastaan ja mies on tietyllä tapaa exänsä ja lapsensa puolella. Koiralla ei ole mitään arvoa.
Tässä ei ole vielä läheskään kaikki. Tuntuu, että kaikki ongelmat ulkoistetaan minuun, vaikka toimin eteenkin äidin tahdon mukaan. Nyt kun tämän kirjoitti ylös niin alkoi kyllä mietityttämään että mitä edes teen koko perheessä. Olisikohan tässä jo paikka lastensuojeluilmoitukselle?
Kommentit (57)
Ja vielä se että lelujen/vaatteiden tuhoamista ei pidä sallia. Isällä on siinä vastuu, hänen on pidettävä lapsella kuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puoletkin havainnoistasi pitävät paikkansa, niin on todella aika pyytää ammattilaiset arvioimaan.
Voi apua. Syyttävä sormi osoittaa kyllä vanhempien suuntaan... Ihme, että olet jaksanut ja todella hyvä, että olet itse ilmeisesti kohdellut lasta hyvin ja miettinyt ylipäätään hänen ongelmiaan. Miten ihmeessä vanhempia ei kiinnosta hankkia apua lapselle?! Alkaa olla jo aika kiire, jos lapsi on jo kouluikäinen! Itse tekisin ehdottomasti lastensuojeluilmoituksen. Voisit tehdä sen nimettömänä, jos et uskalla itsenäsi. Eivät voi epäillä suoraan sinua, jos muutkin ihmiset ovat huomanneet outoa käytöstä, kuten esim. naapuri. Lapsi tarvitsee heti apua ja ilmeisen kykenemättömät vanhemmat opastusta lasten kanssa olemiseen. Tulee mieleen, että onko vanhemmilla jotakin suurempaa salattavaa, jonka paljastumisen pelossa eivät voi hakea apua tilanteeseen. Esim. päihdeongelmia, lapseen kohdistuvaa fyysistä-, henkistä-, tai seksuaalista hyväksikäyttöä?
Pistää vihaksi lukea tuollaista.
Kuin omalta näppikseltäni. Miehen tytär aikanaan leikkasi vaatteita rikki, tahallaan hajotti useita puhelimia, varasteli tavaroitani ja antoi kavereilleen, varasti aikuisilta rahaa, otti lääkekaapista reseptilääkkeitä (minulla vahvoja kipulääkkeitä) ja yritti niiden avulla vetää överit...
Mies ja lapsen äiti vaan hyssyttelivät, että sillä on niin vaikeaa. Asioista puhuminen loppui aina siihen, kun tyttö selitti jonkun hyvän valheen. Minä en saanut puuttua.
No, ei liene yllätys, että tyttö karkasi kotoa 15-vuotiaana parikymppisen poikaystävänsä luo asumaan ja sille tielle jäi. Koulut jätti kesken. Nyt on 18-vuotias, 1 lapsi ja toinen tulossa. Siinä vaiheessa olin jo eronnut isästään. Isä oli/on ihan normaali keskiluokkainen työssäkäyvä ja kunnollinen, ei vaan halunnut puuttua tyttären ongelmakäytökseen. Äitikin kulisseiltaan ihan tavallinen, mutta ymmärtääkseni ainakin alko-ongelmaa ja jotain mielenterveyden juttuja hänellä oli/on.
Minä en saa ottaa näihin asioihin kantaa. Miehen kanssa olen yrittänyt puhua, mutta hän käskee pysymöön erossa asioista jotka eivät kuulu mulle. Tavallaan totta, mutta tuntuu että laiminlyön lasta jos annan olla. Hänellä on selvästi paha olla jostain, ja koen että hän tarvitsee kipeästi apua ja hänellä on siihen oikeus.
Äiti ja isä kumpikin hehkuttavat lasta toisilleen vuorotellen, ja tämä käytös paljastuu aina lapsen omista puheista - joista sitten kysytään toiselta vanhemmalta, joka myöntää että joo, kyllähän se tais noin tehdä.. Mutta siitä on jo viikko!
Äidillä on ihan kokonaan uusi perhe, ja uusi lapsi menee ihan selkeästi kaikessa edelle. Isäpuoli käsittääkseni ok, saa osallistua minua enemmän. Taisiis, vastuuta on enemmän, oikeuksia ei.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuin omalta näppikseltäni. Miehen tytär aikanaan leikkasi vaatteita rikki, tahallaan hajotti useita puhelimia, varasteli tavaroitani ja antoi kavereilleen, varasti aikuisilta rahaa, otti lääkekaapista reseptilääkkeitä (minulla vahvoja kipulääkkeitä) ja yritti niiden avulla vetää överit...
Mies ja lapsen äiti vaan hyssyttelivät, että sillä on niin vaikeaa. Asioista puhuminen loppui aina siihen, kun tyttö selitti jonkun hyvän valheen. Minä en saanut puuttua.
No, ei liene yllätys, että tyttö karkasi kotoa 15-vuotiaana parikymppisen poikaystävänsä luo asumaan ja sille tielle jäi. Koulut jätti kesken. Nyt on 18-vuotias, 1 lapsi ja toinen tulossa. Siinä vaiheessa olin jo eronnut isästään. Isä oli/on ihan normaali keskiluokkainen työssäkäyvä ja kunnollinen, ei vaan halunnut puuttua tyttären ongelmakäytökseen. Äitikin kulisseiltaan ihan tavallinen, mutta ymmärtääkseni ainakin alko-ongelmaa ja jotain mielenterveyden juttuja hänellä oli/on.
Tätä pelkään minäkin, eihän kukaan halua läheiselleen huonoa tulevaisuutta. Meillä ei vielä ole lapselle omaa puhelinta. Minulla on tabletti, jota annan lapsen käyttää silloin tällöin, siihen on vanhempien lupa. Lapsen on jotenkin hankala kuitenkin hahmottaa että tabletti on minun, ja sitä ei saa viedä äidin luo tai kouluun. Moneen kertaan olen sen kaivanut lapsen repusta kun on ollut menossa johonkin.
Tuohon sinun tilanteeseen - Oletko tyttöön enää tätä nykyä yhteydessä? Millaiset välinne ovat?
Tämä ko. lapsi on minulle todella rakas vaikka aika kauhealtahan tämä käytös kuulostaa. En usko että lapsi tekee tätä ilman syytä. Meillä on oikeasti välillä todella hauskaa, lapsi on fiksu, ahkera ja nautimme kummatkin monista samoista asioista kuten uimisesta, jota harrastetaan yhdessä viikoittain.
Ap
No voihan sitä vaikka tehdä nimettömän lasun. Kerrot pahimmat ylilyönnit ja alkavat sitten selvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin omalta näppikseltäni. Miehen tytär aikanaan leikkasi vaatteita rikki, tahallaan hajotti useita puhelimia, varasteli tavaroitani ja antoi kavereilleen, varasti aikuisilta rahaa, otti lääkekaapista reseptilääkkeitä (minulla vahvoja kipulääkkeitä) ja yritti niiden avulla vetää överit...
Mies ja lapsen äiti vaan hyssyttelivät, että sillä on niin vaikeaa. Asioista puhuminen loppui aina siihen, kun tyttö selitti jonkun hyvän valheen. Minä en saanut puuttua.
No, ei liene yllätys, että tyttö karkasi kotoa 15-vuotiaana parikymppisen poikaystävänsä luo asumaan ja sille tielle jäi. Koulut jätti kesken. Nyt on 18-vuotias, 1 lapsi ja toinen tulossa. Siinä vaiheessa olin jo eronnut isästään. Isä oli/on ihan normaali keskiluokkainen työssäkäyvä ja kunnollinen, ei vaan halunnut puuttua tyttären ongelmakäytökseen. Äitikin kulisseiltaan ihan tavallinen, mutta ymmärtääkseni ainakin alko-ongelmaa ja jotain mielenterveyden juttuja hänellä oli/on.
Tätä pelkään minäkin, eihän kukaan halua läheiselleen huonoa tulevaisuutta. Meillä ei vielä ole lapselle omaa puhelinta. Minulla on tabletti, jota annan lapsen käyttää silloin tällöin, siihen on vanhempien lupa. Lapsen on jotenkin hankala kuitenkin hahmottaa että tabletti on minun, ja sitä ei saa viedä äidin luo tai kouluun. Moneen kertaan olen sen kaivanut lapsen repusta kun on ollut menossa johonkin.
Tuohon sinun tilanteeseen - Oletko tyttöön enää tätä nykyä yhteydessä? Millaiset välinne ovat?
Tämä ko. lapsi on minulle todella rakas vaikka aika kauhealtahan tämä käytös kuulostaa. En usko että lapsi tekee tätä ilman syytä. Meillä on oikeasti välillä todella hauskaa, lapsi on fiksu, ahkera ja nautimme kummatkin monista samoista asioista kuten uimisesta, jota harrastetaan yhdessä viikoittain.
Ap
Välimme olivat aina ihan hyvät, ennenkuin nämä pahimmat varastelut yms. alkoivat. Sen jälkeen jouduin ottamaan etäisyyttä, kun isänsä kielsi tiukasti, etten saa olla tytölle vihainen.
Emme ole missään yhteyksissä, mutta kuulen hänen kuulumisiaan siskoni pojan kautta, olivat samalla luokalla yläasteella ja he pitävät satunnaisia yhteyksiä somen kautta.
Ihan hirveä tilanne ja kyllä minuakin surettaa, kuitenkin fiksu ja lahjakas tyttö kyseessä.
Miksi noin surkeita ja välinpitämättömiä vanhempia täytyy olla olemassa?
Tuo on myös typerää, että normaali ja järkevä uusi kumppani ikään kuin suljetaan kaiken ulkopuolelle: "Et saa puuttua lapsemme asioihin". Kokevat sinut jotenkin uhkana, kun tunnut ymmärtävän ja välittävän enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin surkeita ja välinpitämättömiä vanhempia täytyy olla olemassa?
Tuo on myös typerää, että normaali ja järkevä uusi kumppani ikään kuin suljetaan kaiken ulkopuolelle: "Et saa puuttua lapsemme asioihin". Kokevat sinut jotenkin uhkana, kun tunnut ymmärtävän ja välittävän enemmän?
Ne hyvittelevät eroa lapselle sallimalla kaiken.
t. se jonka miehen tytär karkasi
Sinuna sanoisin isälle, ettet halua olla syy sinunlapsesi pahoinvoinnille. Että näet asian paremmin kun minälähden, good-bye.
Ethän sä vio auttaa kun et saa puuttua. Isä ei selvästikään halua nähdä miten asita ovat. Sinä olet kaikille se helppo ratkaisu. syytetään sinua niin asia tulee hoidetuksi. Eihän se ole totta. Jotta näkevät totuuden ja lapsi saa tarvitsemansa avun, niin häivy. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole miehesi mielestä täysivaltainen perheen jäsen, hänen lapsensa sen sijaan on. Minä vetäisin tuosta kyllä johtopäätökset. Kyllä perheen molemmilla aikuisilla on oikeus vaatia lapsilta asiallista käytöstä, oli uusioperhe tai ei.
Kamalaa. Tekisin ehkäpä nimettömän lasun, ei tässä oikein muuta voi, jos AP ei saa asioihin puuttua edes juttelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittää se lapsi. Hakee huomiota noin, turvaa ja kokemusta että hänet nähdään ja huomataan. Tekisin ilmoituksen ja seuraisin että se johtaa toimenpiteisiin. Vanhemmat tarvitsevat herätyksen. Lapsi ei koskaan ole julma tai kiusaa pahuuttaan tai julmuuttaan (psykopaatteja on oikeasti vain pieni osa) käytökseen on syy. Lapsi joka ei ole saanut hellyyttä ja empatiaa pienenä oireilee noin, on kuin tyhjä kaivo joka janoaa vettä. Lapsella on tarve näyttää paha olonsa, ihan evoluution mukaista näyttää se jotenkin muuten ei olisi ennen jäänyt henkiin.
Näettekö mitään hyvää lapsessa? Näkeekö isä tai äiti? Jos lasta ei näe hyvänä ja rakkaana,ei hän myöskään niin käyttäydy. Hyvään lapsessa täytyy aina uskoa,jos ei itse pysty tarvitsee siihen apua.
Lapsella on liikaa valtaa ja valintoja, joka aiheuttaa stressiä! Lapsella kuuluu olla rajat ja lapsen tulee voida luottaa siihen, että vanhemmat tekevät suuret päätökset. Juuri tuolla tavalla muiden yli nostamalla kasvatetaan narsisti!
Lapsihan suorastaan huutaa, että laittakaa nyt joku ne rajat ja välittäkää minusta. Voi hyvää päivää.. Jotkut vaan eivät tajua, että rajat kertovat lapselle välittämisestä, vaikka ne yksittäistapauksina voivat harmittaa joskus. Ihan perusasioita. Tekevät lapselle karhunpalveluksen, tuota menoa hän kusee kaikki tulevaisuuden hankkeensa ja ihmissuhteensa.
Hei,
sinun kannattaa tehdä nimetön lastensuojeluilmoitus, niin olet velvollisuutesi täyttänyt. Ei kannata yrittää keskustella lapsen vanhempien kanssa, kun tilanne on noin paha. Tulet helposti sotketuksi asiaan mukaan, vaikka eihän sinulla ole tilanteessa oikeastaan mitään osuutta. Lasu sitten hoitaa asiat perheen kanssa, joilla vastuu asiassa on. Mutta joka tapauksessa kannattaa ilmoittaa, sellainen oikeus/velvollisuus on kaikilla lähipiirin ihmisillä.
Tässä tulos kahden "kodin" välillä retuuttamisesta. Miettikää nyt vähän. Nämä tapaukset tulevat räjähdysmäisesti lisääntymään tulevaisuudessa.
Voisitko yksinäsi käydä juttelemassa vaikkapa lapsiin erikoistuneen psykologin kanssa ja kysellä ammattilaisen neuvoja, miten voisit auttaa lasta?
Lasta tässä käy sääliksi, selvästi oireilee pahaa oloaan ja yrittää hakea turvallisuudentunnetta etsimällä rajojaan sekä sitä kautta kokemusta siitä, että on tärkeä ja että hänestä välitetään.
Olet tosiaan hankalassa välikädessä, mutta ehkä ammattilaisella (jollaiselle voit mennä juttelemaan yksityiselle puolelle kertomatta siitä kenellekään) voisi olla neuvoja, miten toimia tilanteessa lapsen parhaaksi.
Jostain lapsi selvästi oireilee. Olisi hyvä jutella asiasta äidin kanssa ennen mitään lasuja. Niinkuin aikuiset tekevät. Jos äiti ei siihen suostu, voisi vähän miettiä onko äidin käytöksessä tai kasvatuksessa tai kotona jokin hullusti. Esim. Onko äidillä uusi miesystävä joka stressaa lasta tai jopa pahoinpitelee? Syitä voi olla tosi paljon mutta pitää tuolle jotakin tehdä. Onko lapsille psykologia? En tiedä mutta voisi ehkä käydä juttusilla.