Voi ITKU, kaiket päivät

Ajattelin tällä kertaa olla vahva ja kestää vaikka mitä, mutta eih... en kestäkään.



Esikoinen oli jo varsin vaativat vauveli ja karvaasti olemme saaneet kokea että nämä suuritöiset vauvat taitavat syntyä samaan perheeseen.



Vähän alle kuukauden ikäinen vauvamme on päivä päivältä tulossa itkuisammaksi. Tänään on itkenyt käytännössä kaiken hereillä olo aikansa. Tissittelyn jälkeen alkaa itku, joka jossain vaiheessa muuttuu uni itkuksi mutta uni ei tule kuin korkeintaan jos kantaa ja hytkyttää sylissä koko ajan. Tätä on jatkettava pitkään ennen kuin uskaltaa siirtää rattaisiin tai sänkyyn. Ja sieltäkin on tänään herätty pienen tovin jälkeen.



Mihinkään ei voi sylistä laskea tai itku yltyy hysteeriseksi. Sitterit voisin vissiin kaupata pois ; ) Ja seuraavaksi kai vaunutkin.



Kaikki tipat on jo käytössä ja kantoliina ja vyöhyketerapia (auttaa pieneksi hetkeksi). Nyt kai pitäisi vaan äidin jaksaa... Tässä kohtaa olen tyytyväinen siitä että esikoisella säilyi osittainen päiväkoti paikka.



Onko kohtalotovereita?! Itsestä tuntuu taas ettei tälläisiä vauvoja voi olla... Tuntuu epänormaalilta ettei vauva ole koskaan tyytyväinen.