Apuja kaipaan kihlauksesta.
Onko uhkaus jos sanoo miehelle, että toivoo kihloihin menoa ja lupausta avioliitosta. Ja ettei pysty jäämään suhteeseen jos kihlaus ei toteudu... Mies ei halua hätäillä mutta haluaa viettää loppuelämän yhdessä silti. Onko järkeä jäädä suhteeseen jos itse haluaa edetä. Entä jos meidät omikin tarkoitettu kohtaamaan vain hetkeksi ja jatkamaan sitten eri teitä kun tarpeet eivät kohtaa... pus kiva saada kokemuksia ja pohtivia vastauksia...
Kommentit (25)
Miksi haluat naimisiin? Juhlien vai lain takia?
Ei ole uhkaus, jos se on tosiasia. Ja myöskin pitää siitä lähtemisestä kiinni. Jos avioliitto on sulle tärkeä ja miehelle ei, siitä tulee joka tapauksessa kynnyskysymys.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat naimisiin? Juhlien vai lain takia?
Oletteko miehen kanssa keskustelleet haluaako mies ylipäätään naimisiin ja mitä se miehelle merkitsee?
Kyllähän se melkoinen uhkaus on, joutua jyrän alle vapaasta tahdostaan!
Yhdessä 2v, naimisiin koska sillä syvällinen ja tärkeä merkitys.
-ap
Minusta tuo kuulostaa rehellisyydeltä, eikä uhkaukselta. Toisaalta, jos sinä kuitenkin jäät suhteeseen ja aina puolen vuoden välein ilmoitat, että "se on loppu nyt, jos kihloja ei tule", niin silloin sinä uhkailet tyhjällä. Toisin sanoen, sinun on seistävä sanojesi takana ja itse laitettava suhde poikki, jos et ilman kihloja ja naimisiinmenoa voi olla.
Ei ole ainakaan laiton uhkaus. Voit rauhallisesti sanoa miehelle, että haluat joko kihloihin ja naimisiin tai vaihtoehtoisesti lopettaa suhteen.
Tämä siis, jos kihlautuminen/avioituminen on sinulle ratkaisevan tärkeä asia. Jos taas ei ole, ei kannata miestä uhkailla.
(Ja ketään ei ole "tarkoitettu" olemaan yhdessä tai eroamaan. Ihmiset päättävät asioistaan ihan itse ilman mystisiä kohtalonvoimia, joita ei ole olemassakaan.)
Kyllä mä kokisin, että avioliitto ja lastenhankinta on molemmat sellaisia asioita, joissa olisi parisuhteen jatkon kannalta tärkeää olla yhteisymmärrys. En mä jaksaisi jäädä odottelemaan, että mies ehkä joskus mahdollisesti saattaisi ilmaista halunsa konkreettisesti.
Mun mielestä on reilua sanoa että etsii pysyvää kumppania ja sitten kun sellanen löytyy, haluaa sitoutua myöskin ITSE ja niin, että se on julkinen asia. Eli miettiä sen homman valmiiksi. Kyllä vai ei on yhtä hyviä vastauksia, mutta jompi kumpi pitää olla.
Jos toinen ei halua, sun tavottteet ei täyty, eikä ole sopiva kumppani sinulle. JOten älä jää ihmettelemään kovin pitkäksi aikaa.
Ollako vai eikö olla tilanne on kaikista rasittavin.
Kihlauksella ei ole mitään merkitystä oikeasti. Jos ei aio naimisiin oikeasti ja aika nopeasti. Se sormus on silloin kiva koriste.
Voi olla, että olet miehelle kiva panopuu ja kodinhoitaja paremman puutteessa.
Ei varsinaisesti ole uhkaus, mutta saattaa kyllä tuntua miehestäsi siltä. Itse en kyllä lopettaisi suhdetta, jos mies ei ihan heti ole valmis häitä suunnittelemaan, mutta ei myöskään sulje pois sitä mahdollisuutta. Kaksi vuotta ei ole hirveän pitkä aika seurustelua. Minkä ikäisiä olette?
Miksi kihloihin ja naimisiin ??? Puolet tulee päättymään eroon.
Kyllä kahden vuoden seurustelun jälkeen pitää olla jo naimisissa. Ei kannata jäädä odottelemaan jos se on itselle tärkeää.
Niin ja kauan olette asuneet yhdessä? Oletteko kokeneet mitään vaikeuksia suhteessanne? Toisin sanoen: pystyykö mies vielä arvioimaan, oletko sopiva hänen vaimokseen?
23 vuotta ollaan seurusteltu eikä vieläkään ole kiire naimisiin ; ) Toinen lapsi lähtee kohta maailmalle.
Jos mies haluaa viettää loppuelämänsä sinun kanssaan, niin miksei sitten halua edes jossain vaiheessa naimisiin? Naimisiin menohan on siis lakidokumentin allekirjoittaminen.
Ja jos tietää haluavansa mennä sinun kanssasi naimisiin joskus, niin etteköhän te ole silloin kihloissa. Koska kihlat ovat lupaus mennä naimisiin.
Mielestäni ei ole väärin erota, jos toinen ei halua suhteessa samoja asioita, kuin sinä. Kohtalon johdatukseen tai muuhun en elämääni luottaisi, joten tarkoituksista en tiedä, mutta jos haluat eri asioita kuin mies, niin onko suhteessa sitten paljon järkeä?
Aika tärkeä kysymys: minkä ikäisiä olette? Parikymppisenä on turha kiirehtiä.
Haluaisin kysyä tätä parin vuoden takaiselta itseltäni: jos voit edes harkita jättäväsi hänet vain siksi, ettei hän halua NYT naimisiin (vaikka on jo ilmassut olevansa tosissaan kanssasi), onko hän todella se jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi?
MInusta tuo on pelkkä tilannearvio: tässä ollaan, mihin jatketaan. Jos ei mennä naimisiin, erotaan.
Mutta pitää varautua siihen, että mies sanoo, että OK. Varataan maistraattiaika ja tehdään avioehto.
Ja kauas te olette kimpassa olleet?