Työkavereiden ärsyttävät piirteet

Työkaveri syö todella äänekkäästi. Kauhee mussutus ja maiskutus ja lotina käy.

Kiireisen esittäminen, vaikka oikeasti surffailee netissä kaikki päivät. Jos joskus erehtyy pyytämään apua niin eihän sitä ehdi kun on niin kiire. Tyyppi ei tajua että kaikki tietävät kiireen olevan vain näytelmää. Muuten ei vaikuta kovin tyhmältä, joten tämä ihmetyttää.

Juoruilu, uskokaa nyt saatana, että mua ei kiinnosta kuka teki tai tekemättä jätti tai sano sitä tätä tai tuota siitä ja siitä.

Yksi moottoriturpa, joka rakastaa omaa ääntään niin paljon ettei ole koskaan hiljaa ja puhuu kaikkien päälle.

Lomaa odotellessa.

Jatkuva soitteleminen ja mielipiteen kysyminen ihan turhiin asioihin, jotka kuuluvat kyseisen henkilön toimenkuvaan. Hitaus: tyyppi näpyttelee yhtä kahden lauseen meiliä viisitoista minuuttia ja tarvitsee monesti vielä jonkun kollegan selän taakse, jolta kysellä koko ajan mitä kirjoittaa. Purkan syöminen suu auki, maiskis maiskis vaan.

Teen töitä kahden viisikymppisen naisen kanssa ja en tiedä onko siinä sukupolvessa laajemminkin jotain pielessä vai ovatko nämä naiset vain harvinaisen tyhmiä ja epävarmoja, mutta voi *** kun meinaa mennä hermo heihin. Olen ollut talossa vuoden verran ja hallitsen heidän työtehtävänsä paremmin kuin he itse, jotka ovat olleet samassa tehtävässä viimeiset 20 v. Lisäksi joudun kuuntelemaan, kun molemmat vuoronperään valittavat minulle toisistaan. Ja ennen kuin joku ehtii kysyä, niin kyllä, työpaikkani on valtion virasto.

Etsin koko ajan uutta paikkaa, jossa toivottavasti olisi siedettävämmät työtoverit.

Saikuttelijat, milloin on lapset kipeinä, koska koira, itseltä lähtee taju, paska lentää, hiukset katkeilee ja onhan näitä kuultu! Harmillista vaan että kaikki kaatuu mun niskaan.

Sovinismi

Äidit - en saa hoitajaa, lapsi kipeänä, mies töissä, lapsella eroahdiatus jne jne jne. Ja "Voit varmaan tehdä munkin työt, nuorena jaksaa ja sulla ei oo kotona tekemistäkään, mulla alkaa uusi työpäivä kun pääsen kotiin."

Right, lapsettomalla ei ole elämää eikä kotitöitä, eikun vaan tekemään kaikkien vuorot! Ja ei, nuorikaan ei jaksa kun joutuu tehdä kaikkien mammojen työt.

Koko ajan äänessä oleminen. Ajattelee ääneen, kertoo jotain juttua, tauolla lukee lehden ääneen...paasaa,paasaa aina vaan.

Rasittavaa, vaikka kiva ihminen muuten

Toiset on niin lampaita, että mitään tunteita ei näytetä ulospäin. Vaikka ollaankin sivistyneesti toimistotyössä, niin kai nyt vähän saa kirota jos vituttaa ;)

Työkaveri kyttää vieressä kaikkea mitä teen. Ei tee sitä mitenkään pahalla saadakseen huomauttaa ja ilkeillä vaan hän on lähinnä päinvastainen, halutessaan häntä voisi käskyttää tekemään vaikka mitä eikä sanoisi mitään.

Mutta niin. Kun alan tekemään mitä vaan, on tämä perskärpänen vieressä katselemassa. Teen sitten koneella jotain työjuttua, teen merkintöjä ajanvarauskalenteriin, lasken kassaa yms... En tiedä onko niin utelias, kun puhelimenkin soitua ja jonkun muun kuin hänen vastatessa kyselee aina, että mitä asiakas soitti. Joka tapauksessa ihan pirun ärsyttävää tuollainen kyttääminen! Välillä kysynkin että onks sulla jotain asiaa, vaikka tiedän ettei tasan ole.

Varmaan auttaisi, jos tekisi muutaman kerran saman tempun, ihan ystävällisen oloisena ja voisi kysyä, mitä soittaja sanoi. Eikä sullakaan mitään erityistä asiaa, kunhan seisoskelet, kun sitä ei ole säännöissä kielletty. Hänen reaktiostaan voi sitten päätellä, miten hän toivoi sinun reagoivan...

Ei tarvitse edes kysyä mitä soittaja sanoo jos hän vastasi, kun on ottanut asiakseen tulla vaikka toiseen huoneeseen perässä kertomaan mistä oli kyse... :D

mua ärsytti paljon mun entine työkaveri joka myöhemmi myönsiki olevansa ihastunu muhun. olin kai tyhmä ku en tajunnu et miks se koko aja kiusotteli ja jäi tuijottaa mua hymyillen. en tykkää yhtää siitä et mua tuijotetaa ja luulin et se pottuilee mulle.

no ei siin mitää. kerran sänkyy päädyttii ku oli lopettelemassa töitään samassa paikassa missä oltii ja sit muutti pois. ei siis koskaa tullu suhdetta

Onneksi saan työskennellä yksin, en kestäisi yhtäkään perskärpästä! Harjoittelijat ovat mulle iso painajainen, niitä on pari kertaa vuodessa. Ja joillekin joutuu vääntämään asiat ratakiskosta, silti ei tunnu menevän mikään perille! :D Prkl! :)

Noin 5-kymppiset naiset ovat työkavereina usein olleet raskaita. Juoruilua, kaksinaamaisuutta, pahansuopaisuutta, mahdollisten virheiden kyttäämistä, turhaa tiuskimista ja kiukkuamista milloin mistäkin.

Toisaalta ovat todella epävarmoja itselleen uusien työpaikan asioiden suhteen ja todella hitaita oppimaan. Vieraiden kielien puhuminen ei onnistu tarvittaessa (vaan haetaan joku muu paikalle) ja tietotekniikasta ei juuri ymmäretä mitään. Kyllä silloin "nuorempien" apu kelpaa, mutta muulloin ollaan niin ylimielistä että (koska ovathan he olleet alalla jo paljon kauemmin). Huoh.

Vääntää vuolaasti ja äänekkäästi vahvaa Savon murretta. On sellainen takertuja, ettei hänestä pääse eroon, jos hän ehtii avata suunsa. Yritän aina liueta nopeasti paikalta, kun hän tulee lähettyville.

Se kun työt tehdään miten tehdään, vastuuta ei oteta mutta selitellä osataan ja aina ollaan syyttelemässä muita. Mitään uutta ei haluta tai uskalleta oppia. Epämieluisat tehtävät sysätään työkaverille ja sitten hätävalheena vedotaan kiireeseen. Niiin ja auta armias, kun rohkenet huomauttaa jostakin (ihan sama miten rakentavasti sanookin), niin sitten pidetään mykkäkoulua ja pillitetään selän takana miten toi toinen kiusaa. 

Mun työtoveri on tosi rikas, sillä on hieno auto ja luxus asunto. Ärsyttää kun mä en omista mitään.

Pöntön reunoille pissijä. Osin myös lattialle. Miten keski-ikäinen mies ei tajua, että seuraavan on mukava mennä istunnolle kun se nostamaton reunus on täynnä kusta. Istuisi edes kun tähtääminen on tuota luokkaa, mutta eija kuka tuosta sitten uskaltaisi sanoa.

Mä ja mun työkaveri ollaan noita huutonaurajia. Yritetään käydä toimistolla eri aikoihin, kun on aina vaan liian hauskaa yhdessä.