Lue keskustelun säännöt.
Ulkonäkökriiseilevät aikuiset naiset aiheuttavat myötähäpeää
13.04.2016 |
Kyllä ne ulkonäköpaineet kuuluvat teini-ikään ja ehkä johonkin nuoreen aikuisuuteen jolloin itsetunto ja maailmankuva eivät vielä ole kehittyneet. Sen sijaan aikuinen nainen joka ruikuttaa ja viettää päivänsä peilin edessä ei kerää sympatioitani. Esimerkiksi Nätti nakuna -sarja on jotenkin kamalaa katsottavaa, miten voi elämää nähneen ihmisen elämä pyöriä jonkun vatsamakkaran tai raskausarpien ympärillä? Jotain todellisuudentajua ja kykyä itsenäiseen päätöksentekoon, ulkonäöllä ei tietyn pisteen jälkeen tee mitään yleisen onnen rakentajana.
Annan muutaman vinkin teille ulkonäkökriiseilijöille. Ensinnäkin jos tiedätte ahdistuvanne ja olevanne alttiita mm. median vaikutuksille - kukaan ei pakota seuraamaan photoshop -kansia, ostamaan laihdutuslehtiä tai avaamaan telkkarista "ole seksikäs ja hoikka" - syyllistysohjelmaa. Minä löysin vapauden tasan sinä päivänä, kun ymmärsin ihmisarvoni ja onneni olevan älyni kehittämisessä. Kaikki ulkonäköön liittyvät ajatukset ovat negatiivisuudessaan kaikonneet ja viihdyn kehossani todella hyvin. Peilin edessä vänkääminen ja ruikuttaminen - etenkin piirteiden kohdalla joille ei mitään voi - on täysin hyödytöntä. Käytätte turhaan aikaa.
Kukaan ei käske lopettamaan meikkaamista tai ihonhoitoa, ainoastaan hysteerisen ulkonäön palvonnan joka saa naisen muuttumaan passiiviseksi ja oman navan ympärillä kriiseilijäksi. Kauneus lisääntyy liikunnalla, psyykeen terveydellä, hyvällä ruokavaliolla ja yleisellä hyvinvoinnilla - kriiseilymädätys ja naisellisen ulkonäköaivopesun kanssa häärääminen sen sijaan ei lisää kauneutta.
En voi kuvailla sitä vapautta kun naistenlehtien ja photoshop julkkisten levittämät "paineet" ovat omissa silmissäni lähinnä olan kohautuksen aihe. Naisena tehtäväni ei ole syntyä anteeksipyytelijäksi sen takia etten ole 360 asteisten pakaroiden omistaja tai isotissinen rusketusläjä. Säälin naisia joiden elämässä on vain ulkonäkö ja sen kehittäminen - se tekee ihmisestä tyhjän ja onnettoman.
Kommentit (13)
Yksinkertaisilla ihmisillä on yksinertaisen ihmisen murheet. Lasikatto estää korkeamman ajattelun ja paha patriarkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisilla ihmisillä on yksinertaisen ihmisen murheet. Lasikatto estää korkeamman ajattelun ja paha patriarkki.
Naisvihaa. Voisitte palstaajat puuttua näkemäänne naisvihaan hanakammin kuin miesvihaan, miehiä naisviha nimittäin ei kiinnostaisi samalla tavalla.
Tämä yhteiskunta asettaa niin paljon ulkonäköpaineita, etten yhtään ihmettele jos joku kriiseilee makkaroistaan.
Ulkonäkö on.mulle tärkeää siksi, että pidän sillä mieheni ja hän tuntee halua minua kohtaan. Muiden mielipiteet eivät minua kiinnosta. Mies on pinnallinen, mutta niin seksikäs ja komea ex-naistenmies, että haluan pitää hänet silti. Shoot me.
Minä olen tavallaan pinnallinen ihminen ja tarkka ulkonäöstäni muttei se ole todellakaan koko elämä. Ja mistäkö tiedän sen? Pystyn lähtemään ilman meikkiä kauppaan, salille yms.. eikä se ahdista. Tykkään vaan tosi paljon laittaa itseäni eikä siihen onneksi mene aamulla kun 5-10min. Mutta jos käyn esim aamuisin salilla ni en todellakaan meikkaa sinne, samoin jos täytyy lähtee hakee kaupasta maitoa ni joo ei tulis mieleenkää meikata sen takia. Muutoin kyllä meikkaan ja mietin mitä päälleni laitan. Mielestäni mulla on ihan terve itsetunto enkä ole onneton, elämässäni on siis paljon muutakin kun ulkonäkö. Kohtuus kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä. Ja mikäli ulkonäkökriiseily on osa jonkun elämää, niin tulisi ymmärtää, että sillekin on aikansa ja paikkansa. On todella raskasta olla ruokapöydässä ihmisen kanssa, joka hössöttää jatkuvasti, että onpa ihanan kermaista kastiketta, huomenna pitää mennä sitten jumppaan. Erityisesti vaikkapa joulupöydän juhlavan tunnelman pilaa helposti, kun yksi määkii samalla kaikkien syödessä, miten varmaan tulee taas kiloja, ja onneksi joulu ei kestä montaa päivää ettei ihan karkaa lapasesta.
Jos kahvipöydässä on pullaa tarjolla, niin joko ette ota sitä, ja olette hiljaa tyytyväisiä, tai sitten otatte sen, pistelette poskeenne ja pidätte turpanne kiinni. Niin yksinkertaista. Läskikriiseily ei kuulu sivistyneisiin ruokapöytätapoihin.
Hienoa AP. Kumpa oppisimme tämän kaikki! Harmi, että media kouluttaa meitä kokoajan ulkonäkökeskeisyyteen. Pitäisi seurata verkkomediaa vähemmän ja hoitaa vaikka puutarhaa tai tarkkailla lintuja sen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi olen niin samaa mieltä kanssasi ap. Ymmärrän jos nuorella on ulkonäköpaineita, mutta kyllä mua jotenkin säälittää 30+ ikäiset työkaverini, joitten elämä tuntuu pyörivän hiuslisäkkeissä ja pakaran muodoissa. Kyseessä vielä perheelliset ihmiset. Eikä se hieno ulkonäkö mitään onnea tunnu tuovan, päinvastoin.
Kiitos 10 vuoden koulukiusaamisen, itsetuntoni on vielä aikuisena naisena pohjalukemissa ja vaikka en ruma ja lihava olekaan, kriiseilen silti koska näen itseni sellaisena. Plus tämän päivän media ei edesauta huono itsetuntoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle taas aiheuttaa myötähäpeää sellaiset ihmiset, jotka kauhistelevat, kuinka joku ei voi mennä ilman meikkiä edes maitopurkkia hakemaan.
Katsokaa vaikka oheinen video ja miettikää sitten, miksi jollekulle voi olla vaikeaa astua ovesta ulos ilman meikkiä.
Minulle on aivan sama onko jollakulla ulkonäkökriisi vai ei. Toisille koirat on tärkeitä, toisille ulkonäkö, toisille auto,...
Siis mitä väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seuraa massamedian palvomia kauneusihanteita enkä lue muotilehtiä tai seuraa kenenkään julkkiksen Instagram-tiliä, en osallistu mihinkään noihin pinnallisiin hömpötyksiin mutta olen silti aina ollut hyvin tietoinen siitä, etten ole viehättävän näköinen ja se syö itsetuntoani valtavasti. En halua ollakaan kenenkään toisen ihmisen ihanteiden mukainen tai sulautua johonkin epärealistiseen muottiin vaan haluaisin olla onnellinen, on hirveä tunne kun ei ole tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Olen yrittänyt oppia tykkäämään itsestäni, mutta se tuntuu oleman mahdoton tehtävä, se itseinho mikä on kytenyt lapsuudesta asti sisälläni on niin voimakas että siitä on vaikea päästä eroon.
Totta. Turhauttavaa aikuisiälläkin kun naisille suunnattu viihdetarjonta on lähinnä ulkonäkömässäilyä. Toisaalta totuus myös on se, että mitä enemmän naiset tukevat rahallisesti tällaisia yrityksiä ja ohjelmia katsomalla niitä, sitä enemmän ne saavat valtaa.