Mitä mielestäsi ruoanlaittoon/säilytykseen liittyvää perusasiaa puolisosi ei ymmärrä/tajua/hyväksy?

Mun mies on vähän liian herkkä päiväysten suhteen. Viimeinen käyttöpäivä on ihan mahdoton, elintarvikkeet ovat hänen mielestään pilalla jo edellisenä päivänä (siis ennen sitä viimeistä käyttöpäivää). Parasta ennen -päivä on taas se päivä, jolloin kyseisellä merkinnällä varustetut elintarvikkeet heitetään pois, oli niitä avattu tai ei. 

Mun miehen astioiden tiskaus on vaan veden alla huljauttelua. Sitten kun katsoo tiskauksen jälkiä, kipot ja vispilät on täynnä kuivaneita taikinakököjä. O_o

Huhuh, onneks asun yksin! Ei ole tällaisia ongelmia! :-D

Että kaupasta voi ostaa muutakin kuin yhden päivän ruoan ja leipää. Mies on tottunut ajattelemaan että hei, teenpäs tänään tofupyttipannua, ja ostaa kaupasta vain ne ainekset. Ehkä just leipää lisäksi, kun sitä vetää aamuin illoin. Sitten seuraavana päivänä mietitään taas että mitä syötäisikään, mitä ostetaan nyt kaupasta.

Itse shoppailen esim. kasviksia jääkaappiin niin, että niitä voi heitellä erilaisiin arkiruokiin, tai ainakin pyrin ostamaan kahteen ruokaan ainekset kerralla. Etenkin arkena meidän vegeperheessä syödään todella paljon erilaisia kastike"mössöjä" joissa on vain kasviksia ja esim. papuja, kikherneitä tms. sekaisin, ja näitä voi sitten toteutella sen mukaan, mitä kaapista löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että VIhreä leikkuulauta on VIhanneksille.

Jaa, minulla on puinen leikkuulauta, jolla pilkon vihannekset ja lihat tarpeen tullen.. en ole vielä kuollut :D

Mieluummin puinen (puu on antibakteerinen, lukekaa netistä), kuin muovinen.. muovisesta voi tulla ohuenohuita muovisuiruja/paloja ruokaan..

Puista leikkuulautaa ei oikeastaan suositella lihalle ollenkaan.

-ruuat (eteenki maitotuotteet) tulee suojata jollain eikä pistää semmosenaa jääkaappiin

-leipä ei pysy hyvänä jos pussin jättää auki

-roskia ei säilytetä lavuaarissa

-sohvakaan ei ole hyvä ruuan säilytyspaikka

-jos pilttipurkki on ollut jo pari päivää avattuna jääkaapissa, sitä ei syötetä enää vauvalle

aiemmi nalkutin näistä jokasesta mut enää sanon vaa pilttipurkeista ja onneks niistäki aletaa ny luopuu. jaksa enää koko aja motkottaa noinki yksinkertasista asioista

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on kotoaan oppinut aivan hysteerisen suhtautumisen päivämääriin! KAIKKI tuotteet kaupassa täytyy pengastaa, jotta löytää sieltä jostain takaa sen, jossa on pisin päiväys. Ja tosiaan suurin osa näistä on PARASTA ENNEN, hän ei vain sitä suostu tajuamaan, vaan noudattaa orjallisesti päiväyksiä, eikä suostu syömään enää mitään missä tämä parasta ennen- päiväys on lähellä. Jos minä olen ollut viikonlopun yksin kotona, hän katsoo melkein suurennuslasin kanssa jokaisesta tuotteesta päivämäärän jonka ottaa jääkaapista, koska minä syön "vanhaa ruokaa"...  Leivässä hänellä on joku ihme päiväraja, jonka jälkeen hän heittää vaikka kokonaisen leipäpussillisen roskiin, siitä huolimatta ettei siinä olisi vielä mitään vikaa, mutta kun tämä hänen mystinen rajansa on ylittynyt jolloin leipä kuin leipä on ehdottomasti jo saastunut!

MUTTA, itäneitä perunoita tämä hysteerisyys ei koske, tämäkin on kotoa opittua, että itäneitä perunoita voidaan kyllä syödä.

Kaikki tuotteet täytyy olla "nimetty" käyttötakoituksen mukaan, muuta ei voi käyttää. Esim. ruokakerman on pakko olla sitä RUOKAkermaksi nimettyä, ei tajua että kerma on kermaa, voi käyttää muutakin kuin sitä ruoka-sanalla varustettua. Leivonnassa väänsimme kättä, kun hän ei millään suostunut käyttämään ihan tavallista rasvaa, kun sen olisi pitänyt olla LEIVONTAmargariinia, kun "äitikin tekee aina niin" ja muutahan vaihtoehtoa ei ole.. jne.

Myös jos jotain on uusi ja vanha, hän katsoo oikeudekseen ottaa siitä uudesta, eikä käytä vanhaa ensin loppuun. Ihan sama mistä on kyse. Jos kaapissa on esim. pala juustoa, mutta olen ostanut jo valmiiksi uuden, hän ihan muitta mutkitta vain avaa sen uuden juuston ja ottaa siitä. Ruokaa menisi varmasti aivan valtavat määrät hukkaan, jos hän asuisi yksin.

Hän on aikuiseksi ihmiseksi aivan helvetin nirso ruoan suhteen, en ole ikinä käsittänyt. Hänellä on ne tietyt, kotoa opitut muutamat ruoat, joita hän syö, kaikkeen muuhun suhtaudutaan helvetin epäluuloisesti. Hän hyvä ettei juokse karkuun ja hyppää ikkunasta, jos jotain uutta pitäisi maistaa. Eikä edes tajua miten epäkypsää on käyttätyä kuin 3-vuotias nyrpistellen ja yökkien. Helvetin rasittavaa olla tuollaisen vauvan kanssa.

JOKA KERTA kun juo jotain, ottaa uuden lasin. Tiskimäärä nykyään, verrattuna siihen kun asuin yksin, on oikeasti kymmenkertaistunut, vaikka ihmismäärä on vain tuplaantunut. Itse pidän samaa lasia yhden päivän, huuhtelen sen ruokailujen välissä.

 

Tästä tuli vähän sellainen fiilis, että miksi olette yhdessä :D

Vierailija kirjoitti:

Huhuh, onneks asun yksin! Ei ole tällaisia ongelmia! :-D

No no, ei asiat ole koskaan mustavalkoisia :) Kerkesin olla 4-vuotta sinkkuna ja monia asioita joita osaan nyt arvostaa tässä yhdessä olossa ja avioliitossa. En nyt sano että sinkkuus oli tuskaa mutta kyllä sitä kaipasi hellyyttä niin antavana kuin saavana osapuolena, sitä että on juttukaveri, joku kenen kanssa analysoida juuri katsottua Wallander- jaksoa. Ja muistan kerran sinkkuna kun jouduin lähtemään kauppaan 38,5 asteen kuumeessa. Ei paljoa naurattanut :'( Viime vkl.na olin kipeänä ja mies kävi vähän väliä peittelemässä ja paijaamassa minua. Koko ajan oli kuumaa roibos-hunajateetä yöpöydällä ja toi jätskiä lohdutukseksi kaupasta ilman että olin pyytänyt ♡ Eilen illalla sain taas huolellisen jalkahieronnan öljyllä niin että oli pää aivan endorfiinipöllyissä. Eli ei asiat ole niin mustavalkoisia :) oli yksin asumisessakin puolensa mutta tämä nykyinen elämän tilanne voittaa sen mennen tullen vaikka ukko onkin sottapytty keittiössä. En minäkään täydellinen ole. Kaukana siitä :)

T: 37