Lapsi joutuu vastoin tahtoaan harrastamaan juoksemista

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä koulunkäyntiavustajana.

---

Minulla ei ole ketään, keneltä kysyä neuvoa.

Hei,

koulussasi toimii lakisääteisesti oppilashuoltoryhmä, jolta voit kysyä neuvoa.

Käytännössä paras taho lienee joko koulukuraattori tai kouluterveydenhoitaja.

Ehkä voisit samaan syssyyn kysyä esimieheltäsi opastusta työhösi, jos todella et tiedä, kenen puoleen kääntyä vastaavissa tilanteissa.

Perheet, joissa lapsi harrastaa jotakin vanhemman valitsemaa "hienoa" lajia pakosti, ovat lisääntyneet. Mullakin on yksi sukulainen, jonka lapsi harrastaa sitä, mitä äiti olisi joskus halunnut harrastaa, muttei voinut. Työkaverina taas on äiti, jonka mielestä lapsen pitää harrastaa kaikkea hienoa. Hänen lapsensa sitten soittaa huilua, ratsastaa, käy partiossa, klassisen musiikin kerhossa, baletissa yms. En edes muista kaikkea. Jotenkin inhottaa, olen kai kateellinen, kun hän aloittaa puheensa siitä kuinka  meidän X soittaa jo vaikeita sooloja, joita hänen ikäisensä ei yleensä osaa. Mua vain tympii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä koulunkäyntiavustajana.

---

Minulla ei ole ketään, keneltä kysyä neuvoa.

Hei,

koulussasi toimii lakisääteisesti oppilashuoltoryhmä, jolta voit kysyä neuvoa.

Käytännössä paras taho lienee joko koulukuraattori tai kouluterveydenhoitaja.

Ehkä voisit samaan syssyyn kysyä esimieheltäsi opastusta työhösi, jos todella et tiedä, kenen puoleen kääntyä vastaavissa tilanteissa.

Jäi mainitsematta, että tämä on pieni paikkakunta ja lapsi on ns. hyvästä perheestä. Kukaan ei tule puuttumaan asiaan, jos joku kaltaiseni hierarkian alimmalla orrella istuva on huolissaan. Apua ei tule tästä organisaatiosta.

Juokseminen väsyttää? Tuota lapsen pitäisi saadakkin liikuntaa. En osaisi olla huolissani että vanhempi harrastaa lapsensa kanssa. Saa melkoisen matkan juosta väsyäkseen siitä. Enemmän herää kysymys mitä muuta lapsi touhuaa ja kuinka myöhään valvoo.

Käsitykseni on, että useimmiten lapset itse haluavat harrastaa ja niitä heille suodaan. Kun sitten kaverit tai kavereiden vanhemmat joskus tulevat kateellisiksi näistä iloisista harrastuksista ja jopa menestyksestä, jota joskus vahingossa tulee jos pääsee kilpailuihin, kaverit saattavat alkaa puhua lapselle negatiiviseen sävyyn muiden ja omista harrastuksista. Jos lapsi on altis vaikutuksille, voi hän saada siitä mallin puhua harrastuksistaan tai jopa alkaa nolostelemaan niitä.

Kun lapsi valittaa, että "vanhemmat pakottaa", kyse voi olla siis pelkästä showsta ja tavasta valittaa kavereilta opitusti. Niin kuuluu samaan joukkoon kavereiden kanssa, samaan aatemaailmaan. Samalla lapsi kuitenkin todellisuudessa tykkää harrastaa ja on aina harrastuksissa todella tyytyväinen ja innokas.

Onhan kai niitäkin vanhempia, joille on tullut mitalin kuvat silmiin, mutta jotenkin voisi kuvitella sen olevan aika harvinaista. Jos otat asian esille koulussa muille, siitä voi nousta isoa numero ja huoli, joka voikin olla aiheeton. Se voi kuitenkin aiheuttaa niin suurta stressiä perheelle ja lapselle, että mustat silmänalukset laajenevat, eikä harrastamiseen tai kouluun riitä enää voimia. Mieti siis tarkasti, ennen kuin alat viedä asiaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Perheet, joissa lapsi harrastaa jotakin vanhemman valitsemaa "hienoa" lajia pakosti, ovat lisääntyneet. Mullakin on yksi sukulainen, jonka lapsi harrastaa sitä, mitä äiti olisi joskus halunnut harrastaa, muttei voinut. Työkaverina taas on äiti, jonka mielestä lapsen pitää harrastaa kaikkea hienoa. Hänen lapsensa sitten soittaa huilua, ratsastaa, käy partiossa, klassisen musiikin kerhossa, baletissa yms. En edes muista kaikkea. Jotenkin inhottaa, olen kai kateellinen, kun hän aloittaa puheensa siitä kuinka  meidän X soittaa jo vaikeita sooloja, joita hänen ikäisensä ei yleensä osaa. Mua vain tympii.

Kun lapsi kokeilee eri harrastuksia, voi vaikuttaa siltä, että ne kaikki ovat samaan aikaan. Ne ovat todennäköisesti kuitenkin eri aikoina, kun kokeillaan yhtä ja siirrytäänkin toiseen. Hetken voi olla samaan aikaan, kunnes edellinen kausi loppuu kokonaan.

On hyvä tutustua eri lajeihin ja harrastuksiin, jos lapsi haluaa. Lapsi itse valitsee ja päättää, haluaako jatkaa vai onko jokin muu mieleisempää.

Vierailija kirjoitti:

Juokseminen väsyttää? Tuota lapsen pitäisi saadakkin liikuntaa. En osaisi olla huolissani että vanhempi harrastaa lapsensa kanssa. Saa melkoisen matkan juosta väsyäkseen siitä. Enemmän herää kysymys mitä muuta lapsi touhuaa ja kuinka myöhään valvoo.

Kilpaurheillessa kisoihin valmentautuessa juostaankin "melkoisia matkoja". Luuletko että äiti ja lapsi lönkyttelevät jonkun hikisen 2 km?

Olin itse lapsena siinä lahjattomien penskojen kakkosjoukkueessa, mutta meillä oli pelkkänä alkuverryttelynä ennen varsinaisia treenejä 5 km. Kyllä se varmasti väsyttää kun joutuu esimerkiksi viitenä kertana viikossa treenaamaan lajia josta ei pidä.

Jos lapsella on joitakin kehitysongelmia tai sairautta, saattaa urheilu olla todella tehokas keino saada tilanne ja olo kohenemaan. Esim. jos lapselle on adhd tai mitä tahansa muuta. Jos lapsella jää liikunta vähemmälle, oireet pahenevat ja lapsi alkaa ahdistua.

Juokseminen voi olla siten hyvin perusteltua eri syistä muutenkin, paitsi perusterveydellisistä ja yhdessäolosyistä. Jos ei ole kyse sellaisesta, mitä pelkäät.

Hulluja sekomutseja ja isiä urheilun parissa tässäkin maassa riittää, karjuvat tuolla kentän laidalla suu vaahdossa. Surullista katseltavaa toisinaan.

-Ex valmentajamies

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni on, että useimmiten lapset itse haluavat harrastaa ja niitä heille suodaan. Kun sitten kaverit tai kavereiden vanhemmat joskus tulevat kateellisiksi näistä iloisista harrastuksista ja jopa menestyksestä, jota joskus vahingossa tulee jos pääsee kilpailuihin, kaverit saattavat alkaa puhua lapselle negatiiviseen sävyyn muiden ja omista harrastuksista. Jos lapsi on altis vaikutuksille, voi hän saada siitä mallin puhua harrastuksistaan tai jopa alkaa nolostelemaan niitä.

Kun lapsi valittaa, että "vanhemmat pakottaa", kyse voi olla siis pelkästä showsta ja tavasta valittaa kavereilta opitusti. Niin kuuluu samaan joukkoon kavereiden kanssa, samaan aatemaailmaan. Samalla lapsi kuitenkin todellisuudessa tykkää harrastaa ja on aina harrastuksissa todella tyytyväinen ja innokas.

Onhan kai niitäkin vanhempia, joille on tullut mitalin kuvat silmiin, mutta jotenkin voisi kuvitella sen olevan aika harvinaista. Jos otat asian esille koulussa muille, siitä voi nousta isoa numero ja huoli, joka voikin olla aiheeton. Se voi kuitenkin aiheuttaa niin suurta stressiä perheelle ja lapselle, että mustat silmänalukset laajenevat, eikä harrastamiseen tai kouluun riitä enää voimia. Mieti siis tarkasti, ennen kuin alat viedä asiaa eteenpäin.

Juu, ei kannata puuttua epäilyihin, ettei tule vanhemmille stressiä. Mihin muuhun kannattaa jättää puuttumatta siinä pelossa että vanhemmat stressaantuvat ja purkavat stressinsä lapseen?

Lapsen väsymys tulee aina ottaa vakavasti. Ei tässä ensimmäisenä varmaan olla lastensuojeluilmoitusta tekemässä. Koulukuraattorilta tai terveydenhoitajalta on hyvä kysyä neuvoa, jompi kumpi voi keskustella lapsen kanssa aihetta sivuavasti. Heillä on koulutus ja kokemusta hieman tutkia asiaa ja päättää sitten, kannattaako asiasta olla yhteyksissä kotiin päin.

Vierailija kirjoitti:

Hulluja sekomutseja ja isiä urheilun parissa tässäkin maassa riittää, karjuvat tuolla kentän laidalla suu vaahdossa. Surullista katseltavaa toisinaan.

-Ex valmentajamies

Joo liikunta on tosi pahasta, lopetetaan kaikki liikkuminen heti.

Vitsi pistäkää ne vanhemmat mäkeen sieltä kentän laidalta harrastuksen ajaksi.

Eipähän ainakaan pääse lihomaan se lapsi, heh heh.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on joitakin kehitysongelmia tai sairautta, saattaa urheilu olla todella tehokas keino saada tilanne ja olo kohenemaan. Esim. jos lapselle on adhd tai mitä tahansa muuta. Jos lapsella jää liikunta vähemmälle, oireet pahenevat ja lapsi alkaa ahdistua.

Juokseminen voi olla siten hyvin perusteltua eri syistä muutenkin, paitsi perusterveydellisistä ja yhdessäolosyistä. Jos ei ole kyse sellaisesta, mitä pelkäät.

Aika tyhmää pakottaa lapsi vasten tahtoaan kilpailemaan asti lajissa josta ei pidä. Kyllä sitä yhdessäoloa ja liikuntaa saa muillakin lajivalinnoilla kuin lenkkeilemällä, joka on aika tylsä laji lapselle jos ei juoksemisesta nauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä koulunkäyntiavustajana.

---

Minulla ei ole ketään, keneltä kysyä neuvoa.

Hei,

koulussasi toimii lakisääteisesti oppilashuoltoryhmä, jolta voit kysyä neuvoa.

Käytännössä paras taho lienee joko koulukuraattori tai kouluterveydenhoitaja.

Ehkä voisit samaan syssyyn kysyä esimieheltäsi opastusta työhösi, jos todella et tiedä, kenen puoleen kääntyä vastaavissa tilanteissa.

Ei koulunkäyntiavustajan kuulu puhua oppilaan asioista suoraan koulukuraattorille tai kouluterveydenhoitajalle. 

Kerro huomioistasi oppilaan omalle opettajalle ja jätä tilanteen arviointi hänen vastuulleen.

Täälläkin ala-asteen oppilaista varmaan 20% "harrastaa" lajia, josta eivät pidä yhtään. Mutta kun isistä ei tullut Selänteen Teemua ja äitiltäkin jäi pääosa saamatta kansallisbaletissa, niin on lasten vuoro tehdä se, mitä suku odottaa.

Eskariope

Jaha ja kuinkahan koulunkäyntiavustaja selvittelee oppilaiden asioita täällä? Eiköhän se opettajan huone tai kuraattori olisi parempi paikka? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä koulunkäyntiavustajana.

---

Minulla ei ole ketään, keneltä kysyä neuvoa.

Hei,

koulussasi toimii lakisääteisesti oppilashuoltoryhmä, jolta voit kysyä neuvoa.

Käytännössä paras taho lienee joko koulukuraattori tai kouluterveydenhoitaja.

Ehkä voisit samaan syssyyn kysyä esimieheltäsi opastusta työhösi, jos todella et tiedä, kenen puoleen kääntyä vastaavissa tilanteissa.

Jäi mainitsematta, että tämä on pieni paikkakunta ja lapsi on ns. hyvästä perheestä. Kukaan ei tule puuttumaan asiaan, jos joku kaltaiseni hierarkian alimmalla orrella istuva on huolissaan. Apua ei tule tästä organisaatiosta.

No mistä sitten? Haloo! Voit viedä asian eteenpäin kertomalla siitä luokanopelle/luokanvalvojalle tai terveydenhoitajalle rehtorille yms. Se on sitten heidän tehtävänsä tehdä asialle jotain tai ei.

Mutta ettet vain olisi virkaintoinen ja kateellinen?

Kerro vanhemmille asia, heidän vastuulla on päättää miten toimivat tai arvioida tilanne. Toki voit kertoa pojalle olevasi yhteydessä vanhempiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä koulunkäyntiavustajana.

---

Minulla ei ole ketään, keneltä kysyä neuvoa.

Hei,

koulussasi toimii lakisääteisesti oppilashuoltoryhmä, jolta voit kysyä neuvoa.

Käytännössä paras taho lienee joko koulukuraattori tai kouluterveydenhoitaja.

Ehkä voisit samaan syssyyn kysyä esimieheltäsi opastusta työhösi, jos todella et tiedä, kenen puoleen kääntyä vastaavissa tilanteissa.

Ei koulunkäyntiavustajan kuulu puhua oppilaan asioista suoraan koulukuraattorille tai kouluterveydenhoitajalle. 

Kerro huomioistasi oppilaan omalle opettajalle ja jätä tilanteen arviointi hänen vastuulleen.

Mihin tätä välikäteä tarvitaan?

Asiantuntija kuten kouluterveydenhoitaja pystyy tarvittaessa lähestymään tällaista treeniasiaa ottamalla näkökulmaksi esim. lapselle koituvat fyysiset vauriot. Tiedän pari tapausta, joissa lahjakas nuori jalkapallonpelaaja joutui liian kovaan rääkkiin kasvuiässä. Nyt sitten ura on katkolla alle 20-vuotiaana.

Lapsen kova treenauttaminen tulisi aina tapahtua ammatti-ihmisten ohjauksessa. Ja siihen pitää sisällyttää hauskuutta mukaan.

Henkisen puolen asiat ovat sitten asia erikseen. Pitkäkestoinen urheiluun pakottaminen kyllä kostautuu viimeistään murrosiässä.   Liian kova harjoittelu saattaa tuottaa aikuisena sitten kulumia ja ura tyssähtää siihen.

Mutta jos muuten perheen asiat ovat kunnossa ja lapsi saa rakkautta ja huolenpitoa, ei tilanne välttämättä ole kovin traaginen.