Epävakaa persoonallisuushäiriö

Vierailija kirjoitti:

Onko muita joille epävakaus puhjennut vasta kolmikymppisenä lasten saamisen jälkeen? Mulla rakkaudeton lapsuus, voiko se pelkästään olla syynä?

Minulla ei ole lapsia, mutta uskoisin, että rakkaudeton lapsuus voi hyvinkin riittää "syyksi" ja epävakaus puhkeaa siinä vaiheessa, kun tajuaa, miten paljon omaa lastaan voi (ja pitää?!) rakastaa. Onko tässä mitään järkeä? Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi

p.s. Vertaistukea löytyy osoitteesta epavakaa.fi :)

Anteeksi tuplaviesti! Aiempi hävisi ensin.

Moi ap, mulla myös todettu epävakaa (masennuksen, päihdeongelman ja minkä kaiken lisäksi..) Nuo muut luettelemani asiat tällä hetkellä suht balanssissa, samoin epävakaus, ja  luulenkin että se on minulla aika lievänä. Se pysyy poissa kun yritän ennakoida tilanteita, mikä osaltaan valitettavasti tarkoittaa myös aika suppeaa sosiaalista piiriä. Lapsia minulla ei ole eikä tule (ei liity tähän). 

Aiemmassa pitkässä suhteessa mies kesti ajoittaiset oireeni hyvin, jostain syystä vaan oli sellainen persoona itse, että "kesti" sen.  Eromme ei johtunut siitä. Nykyisen kumppanin kanssa tilanne on paljon vaikeampi, hän on itsekin herkkä ja koen (pitkälti täysin syyttä) turvattomuutta suhteessa häneen, ja silloin laukeaa aina helvetti: itsariuhkailuja, holtitonta käytöstä, järkyttävää verbaalista väkivaltaa puoleltani jne.... Silloin kun olosuhteet ja oloni on tasaisempi, en voi käsittää sitä tunnemyrskyä ja hulluuden tunnetta tai tekojani mitä teen epävakauden ollessa päällä. Häpeä on kova.

Minulle on myös suositeltu Dialektista Käyttäytymisterapiaa ja uskon, että siitä voisi varmasti olla apua, mutta oireeni ovat välillä kuukaudenkin poissa, joten siksi diagnosointikin on vähän kiikun kaakun aika lääkäristä (ja tutkimusajankohdasta riippuen), enkä ole terapiaa saanut.

Minulle vinkattiin, että DKT:sta on kirjoitettu jokin kirjakin, jota voi itsekin tutkiskella. (Harmi kun en tiedä sen nimeä...) Se mitä olen DKT:sta ymmärtänyt on, että siinä käydään omia "kohtauksia" läpi pala palalta, mikä laukaisee tunteet, mitä sitten tapahtuu, mitä sitten tapahtuu ja mitä sitten tapahtuu. Omaa käyttäytymistä pilkotaan osiin ja pyritään löytämään se "murtumispiste" tai "triggeri" ja sitten jotenkin opetellaan ennakoimaan omaa käytöstä. 

Sellainen, joka on paremmin tietoinen DKT:sta kertokoon enemmän ja korjatkoon, tämä perustuu vaan siihen, mitä yksi hoitaja on minulle lyhyesti kuvaillut. 

Korostan siis, että olen itse aika lievä "tapaus", mutta ajatus siitä että "kohtaukseni" olisivat vielä vaikeampia tai tapahtuisivat useammin, on hurjan pelottava. On hienoa, että miehesi "kestää" sinua, voin sen uskoa, koska ihmiset vaan ovat erilaisia. Hänellä saattaa yksinkertaisesti olla itsellään niin vakaa persoona ja terve itsetunto, että yksikertaisesti kykenee näkemään oirehdintasi laajemmin. Silti varmasti tilateesi tasoitttuminen ei varmasti tekisi suhteellenne pahaakaan.

Tsemppiä kovasti, iän myötä epävakauskin tasoittuu!

Ikä kuulemma tosiaan auttaa! Sitä odotellessa...

Olen huomannut, että iän myötä oppii paremmin hallitsemaan ulkoisia oireita (esim. raivarit lähimmälle, tavaroiden rikkomisen & päihteiden käyttö ja siihen liittyvät ongelmat), mutta minulla sisäiset oireet (kaikenlainen ajatuksiin ja pelkoihin liittyvä pyöritys ja ralli päänupissa) pysyvät ja ehkä ovat jopa pahentuneet. -33v

Voimia, ap!