Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään joka EI kokenut synnytystä erityisen kivuliaaksi?
11.04.2016 |
Itselläni epiduraali toimi niin hyvin, että kierukankin asettamisen koin kivuliaampana kuin synnytyksen :D Mietin onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla neljä kertaa enkä ole tarvinnut kivunlievitystä. Mulla on kohtu taaksepäin kallistunut ja hyvä kivunsietokyky. Mieluummin synnyttäisin kuin menisin hammaslääkäriin...
Hyvä kivunsietokyky, anna mun nauraa. Sulla on vaan supistukset eivät aiheuta samanlaista kipureaktiota kuin normaaleilla naisilla. Ponnistus ei mulla tuntunut missään (ilman kivunlievitystä), vaikka paikat repesi totaalisesti, mutta se avautumisvaihe.
Hammaslääkärillä mua on porattu ilman kivunlievitystä ja se oli ihan piece of cake.
Ootko vähän katkera? Miten se on sulta pois jos toisilla on helppo synnytys? :D
En, mutta naurattaa tollanen "mulla on hyvä kivunsietokyky" selityksenä helpolle synnytykselle.
Kolmantena osapuolena sotkeudun juttuunne, mutta itse en usko että toisilla on parempi kivunsietokyky, luulen että se enemmänkin niin että toiset vain tuntevat kivun kovempana.
Toinen lapsistani itkee todella kovaa hysteerisesti kun johonkin sattuu, kuin teurastettavana kun on esim. Iso kova kakka ja toinen lapsi ei ole koskaan ollut herkkänä. Ja nämä kivut eivät ole esim. Haava, ei tämä kipu herkkä haavoja tai kolhuja itke, mutta kaikki kehon sisältä tuleva kipu on silminnähden sietämätöntä.
Ihmisillä voi olla erimäärä makunystyröitäkin joten miksi ei myös tuntohermoja tai miksi niitä nyt kutsutaan.
''enemmänkin niin että toiset vain tuntevat kivun kovempana.'' NIIN ELI TOISILLA ON PAREMPI KIVUNSIETO! Huoh :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet varmaan jättävät lapsentekohaaveet sikseen, kun katsovat näitä leffaesityksiä aiheesta.
Kammottavaa huutoa ja rääkymistä juuri ponnistusvaiheessa.
Ponnistusvaihe voi olla täysin kivuton (kuten minulla). En päästänyt äännähdystäkään, keskityin vain ponnistamiseen. Supistusvaiheen kipuihin saa epiduraalin.
Eli siitä vain reippaasti synnyttämään. Jättäkää nämä tv-sarjat ja elokuvat omaan arvoonsa. Olette kai huomanneet, että muukaan ei mene ihan kuin oikeassa maailmassa.
-neljä alateitse
Leffoissa joo ponnistusvaihe tehty ihan karsean näköiseksi aina, tiedän oikeasti ihmisiä jotka jättivät lapset hankkimatta kamalan synnytyspelon takia, se todennäköisesti tulee monille juurikin leffoista.
Oikeastihan ponnistusvaihe ei yleensä ole yhtään mitään.. aukeaminen se on se kamala asia! Ja siihen saa puudutetta. Sitä taas ei leffoissa näytetä koskaan :D
Tosin suosittelen kaikille sektiota, nykyään kun sen saa helposti.
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa joo ponnistusvaihe tehty ihan karsean näköiseksi aina, tiedän oikeasti ihmisiä jotka jättivät lapset hankkimatta kamalan synnytyspelon takia, se todennäköisesti tulee monille juurikin leffoista.
Oikeastihan ponnistusvaihe ei yleensä ole yhtään mitään.. aukeaminen se on se kamala asia! Ja siihen saa puudutetta. Sitä taas ei leffoissa näytetä koskaan :D
Tosin suosittelen kaikille sektiota, nykyään kun sen saa helposti.
Miksi suosittelet kaikille sektiota? Asiantuntijat nimittäin eivät suosittele.
Supparit oli kivuliaita 8cm kohalla, otin ilokaasua, sit olinki pian jo auki ja ponnistin ehkä vartin. Synnytyksen kestoksi oli merkattu 17h, joten kärvistelin niiden supistusten ja miehen kanssa sairaalassa, nukuin vähän. En uskaltanut enää lähteä kotiin :D
En kokenut synnytystä siis kovin kivuliaaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka oli kamala, koska oli käynnistetty ja epiduraalikin vaikutti vain toisella puolella. Toinen olikin sitten ihan helppo, enkä ottanut muuta kuin ilokaasua. Yhdyn edelliseen kommenttiin hammaslääkäristä...
Mulla tismalleen samanlaiset kokemukset, lisäisin kyllä viel että eka synnytys oli ihan horroria alusta loppuun mutta onneksi muistan siitä vain pieniä hetkiä. :D Toka oli luonnollinen, nopea ja helppo ja ihana, täydellinen synnytys!!!
Ekalla kerralla oikeasti kipeää kävi 45min ennen kuin epiduuraalin sain. Ja tämä siis käynnistetty synnytys. Epiduraalin jälkeen kivut lähti ja ponnistuksessa meni 8min.
Toisella kerralla synnytys käynnistyi synnytys itsestään ja supistukset ei olleet niin teräviä kuin ekassa. Spinaalipuudutus ja ponnistelua 10min.
Oli toki kivuliasta, mutta huomattavasti vähemmän kuin odotin. Elämäni pahin kipu on liittynyt selkävaivoihin, kun hermosärky on pahimmillaan raastanut tauotta viikonkin, ennen kuin on helpottanut. Halvaus vei sitten senkin mukanaan ja nyt taas elämä hymyilee; asiat on haastavampia, mutta eipä ainakaan enää satu koko ajan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ollut kipuja kun sain epiduraalin. Nukahdin tunniksi epiduraalin laiton jälkeen. Heräsin siihen, että oli paineen tunnetta, kävin vessassa, jonka jälkeen kätilö totesi, että 10 senttiä auki. Ponnistin neljä kertaa ja pikkuinen oli syntynyt. Tosi helppo ja kivuton synnytys, tosin vauva oli pikkuinen, 3100 g.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa joo ponnistusvaihe tehty ihan karsean näköiseksi aina, tiedän oikeasti ihmisiä jotka jättivät lapset hankkimatta kamalan synnytyspelon takia, se todennäköisesti tulee monille juurikin leffoista.
Oikeastihan ponnistusvaihe ei yleensä ole yhtään mitään.. aukeaminen se on se kamala asia! Ja siihen saa puudutetta. Sitä taas ei leffoissa näytetä koskaan :D
Tosin suosittelen kaikille sektiota, nykyään kun sen saa helposti.
Miksi suosittelet kaikille sektiota? Asiantuntijat nimittäin eivät suosittele.
Sektiovauvat ovat huonommin eväin varustettuja maailman kohtaamiseen monin tavoin. Sen lisäksi äidin toipuminen on hitaampaa. Siinä missä normaalin alatiesynnytyksen kokenut äiti on lenkillä jo parin päivän päästä, niin sektioäiti parantelee haavojaan vuoteen omana jopa viikkoja.
Sektioita ehkä ajatellaan rutiininomaisena toimenpiteenä. Tosiasiassa on on kyseessä suuri ja riskejä sisältävä leikkaus.
Sektioon vain, jos näin ehdottomasti suositellaan lääketieteellisestä syystä. Mistään mukavuussyistä ei ole järkevää vaarantaa niin itseään kuin lapsen tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 synnytystä ja kaikki ilman kivunlievitystä. Eka synnytys oli ok, kaksi seuraavaa oli helvetistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa joo ponnistusvaihe tehty ihan karsean näköiseksi aina, tiedän oikeasti ihmisiä jotka jättivät lapset hankkimatta kamalan synnytyspelon takia, se todennäköisesti tulee monille juurikin leffoista.
Oikeastihan ponnistusvaihe ei yleensä ole yhtään mitään.. aukeaminen se on se kamala asia! Ja siihen saa puudutetta. Sitä taas ei leffoissa näytetä koskaan :D
Tosin suosittelen kaikille sektiota, nykyään kun sen saa helposti.
Miksi suosittelet kaikille sektiota? Asiantuntijat nimittäin eivät suosittele.
En ole tuo jolta kysyit, mutta voi säästää esim seksuaalisilta vaivoilta, tunnottumuudelta, yms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman mitään kivunlievitystä. Ensimmäisessä synnytyksessä minulla oli supistuksia n. 30 h ennen itse synnytyksen alkamista. Itse synnytys kesti 6 h, ponnistusvaihe kymmenisen minuuttia. Tuon synnytyksen jälkeen olin sitä mieltä, että tämähän oli ihan ok, ei todellakaan niin paljon sattunut, kuin kuvittelin, ja tämän voisi tehdä uudestaankin. Tuli siinä jonkin verta huudettua toki synnytyksen aikana.
Seuraavan lapsen kohdalla supistukset alkoivat 12 h ennen synnytystä. Lapsivedet menivät kotona, minkä jälkeen alkoivat erittäin voimakkaat ja todella kipeät supistukset, ja huusin matkalla sairaalaan, huusin päästyämme sairaalaan. Synnytys kesti yhden tunnin, ja jossain vaiheessa se kipu oli niin sanoinkuvaamattoman voimakasta, että suorastaan jäykistyin pelosta, kauhusta, kivusta ja siitä koko tilanteesta. Siinä vaiheessa, kun ihan oikeasti sattui ja paljon, niin minusta ei enää lähtenyt ääntä, siinä vaiheessa miehenikin kuulemma pelästyi. Näytin kuulemma ihan järkeni menettäneeltä, silmät seisoivat vain päässä, eikä ääntäkään kuulunut. Muistan, että olin niin jäykistynyt siitä kivusta, että neljän henkilön piti pitää jäykistyneitä haarojani auki, jotta lapsi mahtuisi edes syntymään. Ponnistusvaihe kesti minuutin.
Eli juu, kyllä minäkin ensimmäisen synnytyksen jälkeen pidin itseäni kovana muijana, ja ihmettelin muiden valitusta. ;) Ja mutta joo, minulla ei kylläkään siis ollut kivunlievitystä kummassakaan synnytyksessä. Tällaiset kaksi täysin erilaista kokemusta minulla oli jaettavana.
Epiduraali molemmissa synnytyksissä, nuoruuden menkkakivut oli pahempia,kuin mitä pahimmillaan ehdin kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla neljä kertaa enkä ole tarvinnut kivunlievitystä. Mulla on kohtu taaksepäin kallistunut ja hyvä kivunsietokyky. Mieluummin synnyttäisin kuin menisin hammaslääkäriin...
Hyvä kivunsietokyky, anna mun nauraa. Sulla on vaan supistukset eivät aiheuta samanlaista kipureaktiota kuin normaaleilla naisilla. Ponnistus ei mulla tuntunut missään (ilman kivunlievitystä), vaikka paikat repesi totaalisesti, mutta se avautumisvaihe.
Hammaslääkärillä mua on porattu ilman kivunlievitystä ja se oli ihan piece of cake.
Ootko vähän katkera? Miten se on sulta pois jos toisilla on helppo synnytys? :D
En, mutta naurattaa tollanen "mulla on hyvä kivunsietokyky" selityksenä helpolle synnytykselle.
Kolmantena osapuolena sotkeudun juttuunne, mutta itse en usko että toisilla on parempi kivunsietokyky, luulen että se enemmänkin niin että toiset vain tuntevat kivun kovempana.
Toinen lapsistani itkee todella kovaa hysteerisesti kun johonkin sattuu, kuin teurastettavana kun on esim. Iso kova kakka ja toinen lapsi ei ole koskaan ollut herkkänä. Ja nämä kivut eivät ole esim. Haava, ei tämä kipu herkkä haavoja tai kolhuja itke, mutta kaikki kehon sisältä tuleva kipu on silminnähden sietämätöntä.
Ihmisillä voi olla erimäärä makunystyröitäkin joten miksi ei myös tuntohermoja tai miksi niitä nyt kutsutaan.
''enemmänkin niin että toiset vain tuntevat kivun kovempana.'' NIIN ELI TOISILLA ON PAREMPI KIVUNSIETO! Huoh :D
Huoh itsellesi! Vertaa asiaa vaikka hajuaistiin, toiset haistavat asiat huomattavasti voimakkaammin kuin toiset. Ei ole siis sama asia kuin sieto. Liittyy herkkyyteen.
No mulla ei epiduraali auttanut, mutta en kokenut niitä silti ylitsepääsemättömiksi kivuiksi. Tottakai sattu, mutta ei niin paljon kuin ennakkoon kuvittelin. Ihmettelen joskus niitä jotka rääkyy niinku sikaa tapettas, ehkä joillakin on sit vaa matalampi kipukynnys.
Epiduraali tehosi niin hyvin, että en tuntenut ponnistusvaiheessa yhtään mitään. Ainoastaan maha kutisi jostakin syystä hillittömästi.
Supistukset olivat kyllä jotakin aivan järkyttävää rääkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa joo ponnistusvaihe tehty ihan karsean näköiseksi aina, tiedän oikeasti ihmisiä jotka jättivät lapset hankkimatta kamalan synnytyspelon takia, se todennäköisesti tulee monille juurikin leffoista.
Oikeastihan ponnistusvaihe ei yleensä ole yhtään mitään.. aukeaminen se on se kamala asia! Ja siihen saa puudutetta. Sitä taas ei leffoissa näytetä koskaan :D
Tosin suosittelen kaikille sektiota, nykyään kun sen saa helposti.
Miksi suosittelet kaikille sektiota? Asiantuntijat nimittäin eivät suosittele.
En ole tuo jolta kysyit, mutta voi säästää esim seksuaalisilta vaivoilta, tunnottumuudelta, yms...
Ja voi toisaalta tuoda pysyviä kiputiloja kiinnikkeiden takia. Täällä oli vasta vähän aikaa sitten ketju aiheesta. Sektioiden komplikaatioriskit ovat kuitenkin edelleen suuremmat kuin alatiesynnytyksen, kertoo parin vuoden takainen suomalainen väitöstutkimus. https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Si…
Synnytyskammoisena olin valmistautunut pahimpaan, mutta ei se sitten tehnytkään niin kipiää, vaikkei ollut ns. helppo synnytys, eikä kivunlievitystäkään ollut tarjolla. Pelkkä epämiellyttävä tunne jonka tahtoi menevän ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla neljä kertaa enkä ole tarvinnut kivunlievitystä. Mulla on kohtu taaksepäin kallistunut ja hyvä kivunsietokyky. Mieluummin synnyttäisin kuin menisin hammaslääkäriin...
Hyvä kivunsietokyky, anna mun nauraa. Sulla on vaan supistukset eivät aiheuta samanlaista kipureaktiota kuin normaaleilla naisilla. Ponnistus ei mulla tuntunut missään (ilman kivunlievitystä), vaikka paikat repesi totaalisesti, mutta se avautumisvaihe.
Hammaslääkärillä mua on porattu ilman kivunlievitystä ja se oli ihan piece of cake.
En ole tuo vastaaja, mutta kyllä mun mielestä kivunsietokyvyssä on ihan selviä eroja. Esim. sellainen, joka pystyy rentouttamaan itseään tietoisesti synnytyksessä, kestää kipua paremmin kuin sellainen, joka ei osaa. Ja eroja on muutenkin: kun me oltiin miehen kanssa tatuoitavana yhtä aikaa (tatuoitiin vihkisormukset), mies oli aivan valkoisena ja häntä heikotti, mä en olisi edes kutsunut sitä kivuksi. Kyseessä oli kuitenkin molemmilla sama kohta, joten mikä selittää eron? Samoin miehellä verikokeen ottaminen tuntuu todella kivuliaalta, mä en sitäkään kutsuisi kivuksi. Mutta toisen synnytyksen jälkeen verikokeen ottaminen ja pistäminen ylipäätään sattui, joten siitäkin on kokemusta. Kivun kokeminen on yksilöllistä.
Kivunsietoa on tutkittu ja vastoin yleistä varmana pidettyä "tietoa" osoittautui, että miehillä on keskimäärin naisia huomattavasti parempi kivunsietokyky. Äitinikin näin perinteisen "totuuden" minulle opetti kavattaessaan minua ja veljeljeäni molempia omaan sukupuolirooliinsa. Se mikä oli meistä toiselle sallittua oli toiselle kiellettyä. Tai nyt kun ajattelen, ei se niin perinteistä "miehet eivät itke" -kasvatusta ollutkaan, koska juuri minun ei pitänyt valittaa kivusta, mutta veli sai vollottaa, jos johonkin koski.
Mulla sama kokemus sektiosta kun jollain muullakin. Eli siis haavakaan ei tuntunut yhtään missään, helpompi oli kuin vaikkapa kitarisaleikkaus! Sillon sattu paaljon enemmän leikkauksen jälkeen :D