Onko täällä ketään joka EI kokenut synnytystä erityisen kivuliaaksi?
Itselläni epiduraali toimi niin hyvin, että kierukankin asettamisen koin kivuliaampana kuin synnytyksen :D Mietin onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (55)
Synnytin yli neljäkiloisen pojan. Synnytyksessä tuli kolmannen asteen repeämä. Etukäteen pelkäsin ja itkin synnytystä, mutta todellisuus oli täysin eri. Synnytys oli pitkä,mutta kipu ei ollut niin paha mitä luulin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa joo ponnistusvaihe tehty ihan karsean näköiseksi aina, tiedän oikeasti ihmisiä jotka jättivät lapset hankkimatta kamalan synnytyspelon takia, se todennäköisesti tulee monille juurikin leffoista.
Oikeastihan ponnistusvaihe ei yleensä ole yhtään mitään.. aukeaminen se on se kamala asia! Ja siihen saa puudutetta. Sitä taas ei leffoissa näytetä koskaan :D
Tosin suosittelen kaikille sektiota, nykyään kun sen saa helposti.
Miksi suosittelet kaikille sektiota? Asiantuntijat nimittäin eivät suosittele.
En ole tuo jolta kysyit, mutta voi säästää esim seksuaalisilta vaivoilta, tunnottumuudelta, yms...
Ja voi toisaalta tuoda pysyviä kiputiloja kiinnikkeiden takia. Täällä oli vasta vähän aikaa sitten ketju aiheesta. Sektioiden komplikaatioriskit ovat kuitenkin edelleen suuremmat kuin alatiesynnytyksen, kertoo parin vuoden takainen suomalainen väitöstutkimus. https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Si…
mutta silläkin on elämänlaadun kannalta aika paljon väliä, että mihin se pysyvä vaiva tulee. jos esim seksi ei enää onnistu sen takia, että yhdyntä ei tunnu miltään, niin onhan se useille ihmisille aika paljo suurempi ongelma kuin muunlaiset vaivat.
Eli jatkuvat krooninen kipu on parempi vaihtoehto kuin seksuaalivaivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla neljä kertaa enkä ole tarvinnut kivunlievitystä. Mulla on kohtu taaksepäin kallistunut ja hyvä kivunsietokyky. Mieluummin synnyttäisin kuin menisin hammaslääkäriin...
Hyvä kivunsietokyky, anna mun nauraa. Sulla on vaan supistukset eivät aiheuta samanlaista kipureaktiota kuin normaaleilla naisilla. Ponnistus ei mulla tuntunut missään (ilman kivunlievitystä), vaikka paikat repesi totaalisesti, mutta se avautumisvaihe.
Hammaslääkärillä mua on porattu ilman kivunlievitystä ja se oli ihan piece of cake.
En ole tuo vastaaja, mutta kyllä mun mielestä kivunsietokyvyssä on ihan selviä eroja. Esim. sellainen, joka pystyy rentouttamaan itseään tietoisesti synnytyksessä, kestää kipua paremmin kuin sellainen, joka ei osaa. Ja eroja on muutenkin: kun me oltiin miehen kanssa tatuoitavana yhtä aikaa (tatuoitiin vihkisormukset), mies oli aivan valkoisena ja häntä heikotti, mä en olisi edes kutsunut sitä kivuksi. Kyseessä oli kuitenkin molemmilla sama kohta, joten mikä selittää eron? Samoin miehellä verikokeen ottaminen tuntuu todella kivuliaalta, mä en sitäkään kutsuisi kivuksi. Mutta toisen synnytyksen jälkeen verikokeen ottaminen ja pistäminen ylipäätään sattui, joten siitäkin on kokemusta. Kivun kokeminen on yksilöllistä.
Kivunsietoa on tutkittu ja vastoin yleistä varmana pidettyä "tietoa" osoittautui, että miehillä on keskimäärin naisia huomattavasti parempi kivunsietokyky. Äitinikin näin perinteisen "totuuden" minulle opetti kavattaessaan minua ja veljeljeäni molempia omaan sukupuolirooliinsa. Se mikä oli meistä toiselle sallittua oli toiselle kiellettyä. Tai nyt kun ajattelen, ei se niin perinteistä "miehet eivät itke" -kasvatusta ollutkaan, koska juuri minun ei pitänyt valittaa kivusta, mutta veli sai vollottaa, jos johonkin koski.
Tutkimuksissa on kyllä todettu miehillä olevan korkeampi kipukynnys, mutta heikompi kivunsietokyky kuin naisilla eli miehillä vasta isompi pipi sattuu, mutta he kestävät kokemaansa kipua huonommin kuin naiset.
Mä aloin ekassa synnytyksessä nauramaan kippurassa kun kätilö tuli tsekkaamaan tapahtuuko alakerrassa jo jotain ja alkoi sitten huutamaan "pää näkyy, pää näkyy, äkkiä ponnistamaan!!". Se oli jotenkin niin koomista kun itse en yhtään tuntenut, että nyt se on jo tulossa.
Tokassa synnytyksessä höpöteltiin miehen kanssa niitä näitä ja samalla vähän ponnistelin ja hupskeikkaa sieltä se lapsi putkahti kesken lauseen. Kätilökin oli vähän ihmeissään, että oho, olipas tää helpponakki.
Kolmas synnytys vielä edessä, saa nähdä putkahtaako huomaamatta ulos vessassa käydessä :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla neljä kertaa enkä ole tarvinnut kivunlievitystä. Mulla on kohtu taaksepäin kallistunut ja hyvä kivunsietokyky. Mieluummin synnyttäisin kuin menisin hammaslääkäriin...
Hyvä kivunsietokyky, anna mun nauraa. Sulla on vaan supistukset eivät aiheuta samanlaista kipureaktiota kuin normaaleilla naisilla. Ponnistus ei mulla tuntunut missään (ilman kivunlievitystä), vaikka paikat repesi totaalisesti, mutta se avautumisvaihe.
Hammaslääkärillä mua on porattu ilman kivunlievitystä ja se oli ihan piece of cake.
Ootko vähän katkera? Miten se on sulta pois jos toisilla on helppo synnytys? :D
En, mutta naurattaa tollanen "mulla on hyvä kivunsietokyky" selityksenä helpolle synnytykselle.
Kolmantena osapuolena sotkeudun juttuunne, mutta itse en usko että toisilla on parempi kivunsietokyky, luulen että se enemmänkin niin että toiset vain tuntevat kivun kovempana.
Toinen lapsistani itkee todella kovaa hysteerisesti kun johonkin sattuu, kuin teurastettavana kun on esim. Iso kova kakka ja toinen lapsi ei ole koskaan ollut herkkänä. Ja nämä kivut eivät ole esim. Haava, ei tämä kipu herkkä haavoja tai kolhuja itke, mutta kaikki kehon sisältä tuleva kipu on silminnähden sietämätöntä.
Ihmisillä voi olla erimäärä makunystyröitäkin joten miksi ei myös tuntohermoja tai miksi niitä nyt kutsutaan.
Jännää, kun samalla naisella saattaa olla hyvin helppoja sekä hyvin kivuliaita synnytyksiä. Tuskin kivunsietokyvyllä on asian kanssa tekemistä vaan eri synnytysten eri kivuliaisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa joo ponnistusvaihe tehty ihan karsean näköiseksi aina, tiedän oikeasti ihmisiä jotka jättivät lapset hankkimatta kamalan synnytyspelon takia, se todennäköisesti tulee monille juurikin leffoista.
Oikeastihan ponnistusvaihe ei yleensä ole yhtään mitään.. aukeaminen se on se kamala asia! Ja siihen saa puudutetta. Sitä taas ei leffoissa näytetä koskaan :D
Tosin suosittelen kaikille sektiota, nykyään kun sen saa helposti.
Miksi suosittelet kaikille sektiota? Asiantuntijat nimittäin eivät suosittele.
En ole tuo jolta kysyit, mutta voi säästää esim seksuaalisilta vaivoilta, tunnottumuudelta, yms...
Ja voi toisaalta tuoda pysyviä kiputiloja kiinnikkeiden takia. Täällä oli vasta vähän aikaa sitten ketju aiheesta. Sektioiden komplikaatioriskit ovat kuitenkin edelleen suuremmat kuin alatiesynnytyksen, kertoo parin vuoden takainen suomalainen väitöstutkimus. https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Si…
mutta silläkin on elämänlaadun kannalta aika paljon väliä, että mihin se pysyvä vaiva tulee. jos esim seksi ei enää onnistu sen takia, että yhdyntä ei tunnu miltään, niin onhan se useille ihmisille aika paljo suurempi ongelma kuin muunlaiset vaivat.
Eli jatkuvat krooninen kipu on parempi vaihtoehto kuin seksuaalivaivat?
No omasta puolestani voin sanoa, että kyllä. Parisuhdekin kärsii, jos toinen osapuoli ei enää saa nautintoa. Itselle seksi on tärkeä asia ja olisi kauheaa jos viettiä ei voisi omassa parisuhteessaan toteuttaa.
mulla ei ollu epiduraalia ollenkaa koska kammoksuin sitä liikaa. pelkän ilokaasun voimalla olin ja ei se ny loppupeleissä nii paha ollu. no mulla ponnistusvaihe kestiki vaa vartin nii saatto sillä olla vaikutusta ettei se ollu nii paha sit.. ainaki monet sanoo et ne ponnisteli tunninki
Kyllä se voi olla nappiin menneellä kipulääkityksellä (mulla epiduraali ekassa synnytyksessä) lähes kivuton, mutta kolmas synnytys oli mulla ihan petollisen kivuton ilman siis ihan mitään lääkkeitä tms. Luulin harkkasupistuksiksi mutta kun tuli 5 min välein niin lähettiin näytille. Pääsin suoraan ponnistaan ja sieltä putkahti kalvoineen päivineen vauva. Keskimmäinen puolestaan syntyi kiireellisellä sektiolla pysähtyneen synnytyksen+infektion takia, eli joka synnytys ollut tosi erilainen.
Minä en kokenut. Kolme helppoa synnytystä takana. Synnyttää voisin vaikka kuinka usein, niitä vauvoja en niinkään jaksaisi enää.
Kaksi synnytystä takana, eikä kivunlievitystä kummallakaan kerralla. Oli suht nopeat ja helpot synnytykset. Toka kerta meni vielä ekaa paremmin, kun uskalsin kunnolla rentoutua supistusten välillä, ja ponnistuksen aikana todella ponnistin epämiellyttävästä tunteesta huolimatta (=tämä osuus pitkittyi ekalla synnytyksellä ja teki koko hommasta himppu epämiellyttävän) :)
3x luomusynnytys ja ei mitenkään sietämätöntä. Lähtisin heti uudestaan.
Esikon synnytyksessä mentiin "luomuna" aikasta loppuun asti. Kerkisin saada vain ilokaasua sekä kohdunsuun puudutteen. Kuopukselle sain heti alkuun ilokaasua ja kohdunsuun puudutteen sekä myöhemmin epiduraalin. Molemmista synnytyksistä jäi hyvä mieli ja voisin mennä vielä uudelleenkin, jos tilanne vaatisi. Nopeammin toivuin kuopuksen syntymästä, esikon aikaan tehtiin välilihan leikkaus ja sen paraneminen kesti jonkin tovin.
Esikois kaksosteni synnytys oli helppo enkä kokenut että siinö mitään kauheeta kipua olisi ollut . Voisin mennä koska vain uudestaan . Molemmat synnytin alakautta.
mutta silläkin on elämänlaadun kannalta aika paljon väliä, että mihin se pysyvä vaiva tulee. jos esim seksi ei enää onnistu sen takia, että yhdyntä ei tunnu miltään, niin onhan se useille ihmisille aika paljo suurempi ongelma kuin muunlaiset vaivat.