Onko tällä suhteella toivoa?
Minä 24, mies 28. Molemmat töissä. Yhdessä 1,5 vuotta.
- Mies ei ole koskaan sanonut suoraan rakastavansa.
- Asutaan omissa asunnoissa ja yhdessä nukkuminen tuottaa ongelmia koska mies tarvitsee "tilaa"
- Seksiä ei ole ollut vuoteen koska miehellä on lääkitys. Tiedän tosin että itsetyydyttää
- Illat menevät TV:tä katsellessa, harvoin tehdään mitään muuta
- Ei halua matkustaa kanssani minnekään koska ei pidä matkustamisesta
- Kaipaa enemmän omaa aikaa, minä kaipaan enemmän aikaa yhdessä
Että tällaiset speksit..
Kommentit (7)
Mitä järkeä tuossa on? Eihän tuo mikään oikea parisuhde ole. Älä tuhlaa aikaasi ja elämääsi tuollaiseen!
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko oikeasti edes kysyä?
No kaikki ei ole kuitenkaan niin yksiselitteistä, kyllä meillä on paljon hyviä, hauskoja ja ihania hetkiä myös tietysti. Nämä asiat vain vaivaavat.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko oikeasti edes kysyä?
No kaikki ei ole kuitenkaan niin yksiselitteistä, kyllä meillä on paljon hyviä, hauskoja ja ihania hetkiä myös tietysti. Nämä asiat vain vaivaavat.
AP
Eikö parisuhteessa olisi olennaista se, että molemmat tuntevat toisiaan kohtaan samoin? Hyviä, hauskoja ja ihania hetkiä voi olla, vaikka oltaisiin pelkkiä ystäviä. Ja siltä tuo kuvauksesi nyt kuulostaa - ystävyydeltä.
Mies ei välitä susta yhtä paljon kuin sinä hänestä. Olet selkeästi tyytymätön tilanteeseen, mutta mies ei kai halua tehdä epäkohdille mitään. Olette kuin 50 vuotta aviossa ollut pari, vaikka olette olleet yhdessä vasta 1,5 vuotta. Teillä pitäisi olla vielä ensihuuma päällä ja kaikki hyvin! Teillä ei mielenkiinnon kohteet kohtaa, ja sä olet se, joka joutuu joustamaan ja jolle jää ns. paskat kortit (mitään sun mielestä kivaa ei ilmeisesti tehdä). Haluatko tosiaan elää seksittömässä suhteessa?
Ei ole toivoa, vaan mies pitää laittaa pakkohoitoon mielisairaalaan suljetulle osastolle ja sinun pitää saada terapiaa nymfomanian hoitoon esim. kirkossa.
Tarviiko oikeasti edes kysyä?