Rusinakeskusteluun jatkoa... Luin tuon uuden blogipäivityksen, jossa puolusteltiin tapaa laittaa lapsi rusinakieltoon kun kiukutteli,
ja jotenkin tuli sellainen ajatus, että tyyppi on vähän yksinkertainen. Lastenpsykiatrikin on "asiantuntija" :DDD
Siskonsa on kirjoittanut näin:
”Ihmiset hei.. Mua vaan jaksaa ihmetyttää ja kummastuttaa tää keskustelu. Päivittäin näkee niitä lapsia, jotka huutaa ja itkee niinku sikaa tapettais. Heittäytyy lattialle makaamaan eikä suostu liikkumaan. Ja syy on se että jäätelöpalloon ei tällä kertaa saanut strösseliä. Ja järkyttävintä on se että yleensä ne saa sen shown jälkeen sitä strösseliä. Ja kierre on valmis, nyt ne tietää että ne saa aina sitä strösseliä kunhan vaan huutaa tarpeeksi lujaa.
Mila 2v (rusina-episodin ja ”natsi-äidin” uhri) on ehkä kiltein lapsi ikinä. Ehkä just siksi että ne rusinat joskus kiukuttelun jälkeen kielletään. Marin kasvatusta seuratessa oon ajatellut että haluan joskus olla just samanlainen vanhempi. Johdonmukainen ja skarppi mutta silti lasten kanssa leikkivä, rakastava äiti.”
Ok, eli tavoitteena on mahdollisimman kiltti lapsi, jota rangaistaan kiukuttelusta ottamalla luulot pois rusinakiellon avulla. Siinä sitä on varsinainen kasvatusexpertti äänessä...
Kommentit (26)
Vanhempi joka päiväkausia muistuttaa pientä lasta yhden kerran kiukuttelusta ja jatkaa rankaisuaan tarvitsisi todella ulkopuolista tukea kasvatukseensa. Missä on empatia nykyaikana?
Joskus vain on yksinkertaisesti järkevää antaa ne srösselit sen kiukkupussin jäätelöön. Sitten kun kiukku on laantunut, voidaan keskustella käytöstavoista. Esim että kiukuttelu on rumaa, jos haluaa jotain, pitää pyytää nätisti ja jos aikuinen jotain määrää, niin silloin asia on niin. Ennakoida ja positiivisen kautta.
Strösseliä, strösseliä, juupa juu niin nääs.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vain on yksinkertaisesti järkevää antaa ne srösselit sen kiukkupussin jäätelöön. Sitten kun kiukku on laantunut, voidaan keskustella käytöstavoista. Esim että kiukuttelu on rumaa, jos haluaa jotain, pitää pyytää nätisti ja jos aikuinen jotain määrää, niin silloin asia on niin. Ennakoida ja positiivisen kautta.
No lapsi ei kyllä ymmärrä sitä, miksi joskus saa periksi ja joskus ei.
Siis kyllä varmaan suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että kiukuttelijalle ei saa antaa periksi. Lapsihan hakee rajojaan ja sitä turvallisuuden tunnetta että joku muu kuin hän määrää ja on vastuussa asioista. Mutta ei 2-vuotias ymmärrä viikkoa käsitteenä, sehän on taapero. Ei niin pieni lapsi käsitä sitä, että kun maanantaina on kiukutellut ja torstaina pyytää rusinoita niin sanotaan että kun maanantaina kiukuttelit niin nyt ei viikkoon tule rusinoita. Eihän se kaksivuotias enää edes muista että maanantaina kiukutteli. Jotenkin musta on typerää että näitä "kasvatusneuvoja" jakavat kaiken maailman "blogaajat", joilla ei näytä olevan minkäänlaista tajua lapsen kehityksestä. Mutta ihan toimiva metodi julkisuuden maksimointiin on tämä nykyään joidenkin käyttämä "väitä/tee/ole jotain mieltä, joka on päinvastaista verrattuna siihen mitä suurin osa ihmisistä tekee". Kun oikein räväyttää, niin kiitos somen, julkisuus on taattu. Onko se sitten hyvää julkisuutta vai ei, on toinen asia. Tosin jotkuthan väittää että sellaista ei olekaan kuin huono julkisuus. En minäkään ennen rusina-gatea edes tiennyt tällaisen valopään olemassaolosta.
Herättää jotenkin myötähäpeää. Ihan kuin ei olisi mitään muuta vaihtoehtoja kuin jotkut taaperoikäisten käsittämättömät, tehottomat ja lapsen mielelle käsittämättömät kestorangaistukset TAI täydellinen curling-vanhemmuus. Ei meilläkään 5- ja 2-vuotiaat saa koskaan tahtoaa läpi kiukuttelulla, mutta tilanteessa riittää myös jämäkkä ote ja sen selittäminen, miksi jotain ei voi saada ja että huutamalla ei ainakaan mene läpi. Lapset ovat tuntevia olentoja, jotka vasta opettelevat tunnesäätelyä, käyttäytymistä ja rauhoittumista tunnekuohun hetkellä. Se, että tunteiden tukahduttamista ja ehdotonta kiltteyttä vaaditaan taaperoikäiseltä rangaistusten uhalla, ei johda mihinkään positiiviseen tunne-elämän kannalta. Se nyt vaan on vanhempien osaamattomuutta järjestää jotain viikon rangaistuksia, joita lapsi ei pysty ymmärtämään eikä edes yhdistämään alkuperäiseen käyttäytymiseen.
Rusinatilanteesta tuli myös mieleen, että ehkä lapsen itku ja ahdistus johtui suurelta osin siitä, että ulkomaalainen au pair ei vaan ymmärtänyt mitä lapsi pyysi. Lapset turhautuvat ja ahdistuvat kyllä, jos eivät tule ymmärretyiksi. Lapsen mielipahasta ja itkusta rankaiseminen on idioottimaista.
Mun mielestä tosi hyvä rangaistus. Meillä ei just noita rusinoita kielletä, mutta tuon 1,5-vuotiaan sijoitusportfoliosta lähtee aina tietty summa pois, jos hän kiukuttelee. Oppiipahan olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Herättää jotenkin myötähäpeää. Ihan kuin ei olisi mitään muuta vaihtoehtoja kuin jotkut taaperoikäisten käsittämättömät, tehottomat ja lapsen mielelle käsittämättömät kestorangaistukset TAI täydellinen curling-vanhemmuus. Ei meilläkään 5- ja 2-vuotiaat saa koskaan tahtoaa läpi kiukuttelulla, mutta tilanteessa riittää myös jämäkkä ote ja sen selittäminen, miksi jotain ei voi saada ja että huutamalla ei ainakaan mene läpi. Lapset ovat tuntevia olentoja, jotka vasta opettelevat tunnesäätelyä, käyttäytymistä ja rauhoittumista tunnekuohun hetkellä. Se, että tunteiden tukahduttamista ja ehdotonta kiltteyttä vaaditaan taaperoikäiseltä rangaistusten uhalla, ei johda mihinkään positiiviseen tunne-elämän kannalta. Se nyt vaan on vanhempien osaamattomuutta järjestää jotain viikon rangaistuksia, joita lapsi ei pysty ymmärtämään eikä edes yhdistämään alkuperäiseen käyttäytymiseen.
Rusinatilanteesta tuli myös mieleen, että ehkä lapsen itku ja ahdistus johtui suurelta osin siitä, että ulkomaalainen au pair ei vaan ymmärtänyt mitä lapsi pyysi. Lapset turhautuvat ja ahdistuvat kyllä, jos eivät tule ymmärretyiksi. Lapsen mielipahasta ja itkusta rankaiseminen on idioottimaista.
Samaa ajattelen, yhteistä kieltä ei taida olla. Ja puhelimessa 2-vuotiaan kasvattaminen... Lauseenakin jo puistattava.
Eiköhän tämä möly vaan johdu siitä, että nykyään lapsila ei kasvateta eikä heille aseteta rajoja. Kiukuttelulla ja huutamalla saa aina tahtonsa läpi, eikä pettymyksiä tule.
Rusinamutsi käyttää vanhaa kunnon kasvatusta, ja vapaan kasvatuksen mammat vinkuu. Samalla sitten ihmetellään kun lapset ei tottele, ei nuku eikä rauhoitu eikä mikään onnistu.
Ottakaas mallia.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä möly vaan johdu siitä, että nykyään lapsila ei kasvateta eikä heille aseteta rajoja. Kiukuttelulla ja huutamalla saa aina tahtonsa läpi, eikä pettymyksiä tule.
Rusinamutsi käyttää vanhaa kunnon kasvatusta, ja vapaan kasvatuksen mammat vinkuu. Samalla sitten ihmetellään kun lapset ei tottele, ei nuku eikä rauhoitu eikä mikään onnistu.
Ottakaas mallia.
En ota, koska haluan että kasvatan lastani itse, eikä joku random-au-pair.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä möly vaan johdu siitä, että nykyään lapsila ei kasvateta eikä heille aseteta rajoja. Kiukuttelulla ja huutamalla saa aina tahtonsa läpi, eikä pettymyksiä tule.
Rusinamutsi käyttää vanhaa kunnon kasvatusta, ja vapaan kasvatuksen mammat vinkuu. Samalla sitten ihmetellään kun lapset ei tottele, ei nuku eikä rauhoitu eikä mikään onnistu.
Ottakaas mallia.
Ei ole kyse siitä, vaan siitä, että yhtä järkevää on kasvattaa tuolla keinolla kuin uhata 1,5-vuotiasta osakesalkusta miinustamisella.
Tottakai se on pienelle lapselle kauheaa olla aikuisen kanssa joka ei ymmärrä puhetta, ja itse ei ymmärrä hänen puhettaan, ei pieni lapsi tajua että se on ulkomaalainen, se on sille vaan kuin omituinen ihminen joka puhuu jostain syystä siansaksaa.
Ja eikä kaksivuotias tosiaan ymmärrä mikä on viikko, eskarissa se alkaa vasta hahmottua kun alkaa ymmärtää kellosta, ajantaju on kaksivuotiaalla samaa luokkaa kuin jollain kissalla tai koiralla, tai no, niillä on varmaan parempi, vaistoavat vuorokauden vaihtelut ja sen mihin aikaan isäntä tulee töistä kotiin ja saa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä möly vaan johdu siitä, että nykyään lapsila ei kasvateta eikä heille aseteta rajoja. Kiukuttelulla ja huutamalla saa aina tahtonsa läpi, eikä pettymyksiä tule.
Rusinamutsi käyttää vanhaa kunnon kasvatusta, ja vapaan kasvatuksen mammat vinkuu. Samalla sitten ihmetellään kun lapset ei tottele, ei nuku eikä rauhoitu eikä mikään onnistu.
Ottakaas mallia.
Ja taas yksi joka ei ymmärrä mistä puhutaan. Juu, Marin toiminnassa hyvää oli se, että rusinoita ei annettu kun kerran ei ollut niiden aika. Mutta huonoa siinä oli se että lasta rangaistiin tunteidensa näyttämisestä. Uhmaikäisen kehitykseen kuuluu uhmaaminen ja rajojen kokeileminen. Ja se on ihan ok, ei lapsen tule olla tahdoton nukke joka joka kerta tottelee ja on suorastaan ylikiltti. Eikä sellaista lasta kenenkään pidä tarkoituksella kasvattaa. Lapsella on oikeus olla vihainen, hänellä on oikeus kiukutella, häntä saa harmittaa. Ei normaaleista tunteista saa rangaista. Ei aikuistakaan niistä rangaista. Miksi siis lastakaan.
Meillä homma olis hoidettu niin, että lapsi ei olis saanut rusinoita. Kiukutella ja kitistä olis saanut. Toki siinä on tietyt rajat, esim. tavaroita ei heitellä eikä rikota, eikä kehenkään käydä käsiksi. Mutta itkeä saa jos oikein harmittaa. Mutta rusinoita ei silti saa. Muutaman kerran jälkeen lapsi kyllä ymmärtää, ettei se kiukuttelu auta, aikuiset päättää. Ei tuohon mitään viikon rusinakieltoja tarvita.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-2000001154633.html
– Se on jäänyt harmittamaan, että pienen isosiskon täytyi kasvaa isoksi yhdessä yössä. Vaikka kuinka olin saanut ohjeita, että esikoinenkin on vielä pieni, sitä ei siinä tajunnut, vaan odotti parempaa käytöstä ja tuskastui monet kerrat, vaati liikaa. Jälkikäteen vasta ymmärsin, miten pieni se esikoinen oli tullessaan isosiskoksi, ja huomasin olleeni kohtuuton.
Onko tämä Valosaari kertonut että mikä järki on antaa joku viikon rangaistus kersalle joka ei tiedä mikä on viikko? Ja mikä järki on jättää pikkulapsi kielitaidottoman hoitoon?
Lasta rangaistaan kun hän näyttää negatiivisia tunteita, kyllä on kasvatus pikkasen hukassa.
Tiivistäen: lapsella on paha mieli, jonka hän osoittaa. Tästä tunteensa osoittamisesta häntä rangaistaan. Sopisiko rankaisijavanhemmalle, että häntäkin rankaistaan, kun hän seuraavan kerran esim. itkee? Viikko jäähypenkkiä partsilla ja totaalikielto itkun aiheuttaneeseen asiaan, esim. ihmiseen, jota kaivannut. Kai nää rankaisijavanhemmat pitää pian oikeutettuna rankaista vauvojakin itkusta ruokakiellolla tms. Ihme pipipäät lapsia hankkii..
Vierailija kirjoitti:
Lasta rangaistaan kun hän näyttää negatiivisia tunteita, kyllä on kasvatus pikkasen hukassa.
Kyllä, ja vielä rangaistus on lapselle käsittämätön. En käsitä tätä "kasvattajaa" yhtään.
Näköjään Valopää itse käynyt täällä alapeukuttamassa.
minusta makeita on syytäkin rajoittaa, mutta koko juttu tuntuu silti hullulta. Tyttö hermostui kun häntä ei ymmärretä, ja äiti rankisee siitä. Olisi vain sanonut, ettei ennen ruokailua syödä. Kyllä pienetkin lapset ymmärtää sangen hyvin selityksen. Viikon rusinarangaistus itkemisestä kuulostaa tylyltä. Ja yleensäkään en ymmärrä ruoalla tai herkuilla palkitsemista tai rankaisemista. Tai jäähypenkkejä.
En usko että mun lapsi on ollut poikkeuksellisen fiksu tai kiltti, mutta ihan puheella ja joskus tiukemmalla puhuttelulla on kasvanut ihan avoin, järkevä ja hyväkäytöksinen nuori.