Mitä psykologin luona tehdään?
Minulla on ollut helmikuusta lähtien fyysisiä oireita, mihin lääkärit eivät ole mitään syytä löytäneet. Ovat kehottaneet ottamaan yhteyttä psykologiin. Olen itse kokenut olevani henkisesti tasapainoinen, mutta eilen tuli jonkinasteinen henkinen romahdus (luultavasti diagnoosittomuudesta) ja tuli itkettyä koko päivä. Siinä sitten samalla tuli mietittyä asoita ja ehkä se on sitä henkistä pahoinvointia. Yön jälkeen olo on kohentunut paljon.
Maanantaina yritän varailla psykologiaikaa. Kysymys kuuluukin, mitä siellä vastaanotolla yleensä tehdään? Uusi juttu minulle, joten olisi kiva osata varautua etukäteen edes vähän.
Kommentit (9)
Olisiko jollain jotain kunnollista vastausta?
Vierailija kirjoitti:
Kerrot siellä, miten kurja lapsuus sinulla oli ja sitten psykologi toteaa, että kaikki vaivat johtuvat lapsuudestasi. Sitten sinulle aloitetaan pitkäkestoinen psykoanalyysi, jossa jauhat lapsuuttasi yhä uudestaan ja uudestaan ja lopulta sekoat.
Ja olet kymmeniä tuhansia euroja köyhempi viiden vuoden intensiivisen psykoterapian jälkeen. Sen tiedostaessasi viimeistään sekoat.
Riippuu tietysti terapian tyypistä, vai pääsetkö edes psykologille. Itse jutustelin vuoden verran sairaanhoitajan kanssa. "Terapiassa" käytiin läpi erilaisia tunteita, pidin mm. päiväkirjaa. Sitten pohdittiin, mistä mikäkin tunne juontaa juurensa, ja millä keinoin sitä voisi käsitellä. Kävin läpi paljon ikäviä kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta, ja pelkkä kuulluksi tuleminen helpotti jonkin verran. Itsetuntemus kasvoi ja sisäinen dialogi helpottui.
Kerrot siellä näistä fyysisistä oireistasi ja psykologi kysymyksillään ohjaa kyllä keskustelua. Mahdollisesti sinulle tehdään jonkinlainen paperitesti masennuksen mahdollisuuden kartoittamiseksi.
Mutta saattaa mennä vain keskustelemalla läpi. Todennäköisesti ihan yhdellä kerralla ei psykologi pysty kartoittamaan tilannettasi. Eli varaudu muutamaan käyntikertaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tietysti terapian tyypistä, vai pääsetkö edes psykologille. Itse jutustelin vuoden verran sairaanhoitajan kanssa. "Terapiassa" käytiin läpi erilaisia tunteita, pidin mm. päiväkirjaa. Sitten pohdittiin, mistä mikäkin tunne juontaa juurensa, ja millä keinoin sitä voisi käsitellä. Kävin läpi paljon ikäviä kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta, ja pelkkä kuulluksi tuleminen helpotti jonkin verran. Itsetuntemus kasvoi ja sisäinen dialogi helpottui.
Totta kai yksityisesti pääsee psykologille heti? Miksi arvelet, että kyse on kunnallisesta puolesta?
Ja ei puhuta mistään terapiasta vielä. Se on aivan asia erikseen.
4 jatkaa: alkuun kaikkien negatiivisten ajatus- ja käytösmallien kaivaminen esiin ja ruotiminen on uuvuttavaa ja voi aiheuttaa sekoamisen tunnetta, varaudu siihen. Mutta jos jaksat nähdä vaivaa sen eteen, että alat käsitellä kipeitä asioita ja jäsentää ajatuksiasi, niin uskoisin olon lopulta helpottavan. Jos kuitenkin tuntuu, ettet vain saa avauduttua sille tietylle henkilölle, uskalla vaatia toista, sillä terapiasuhteessa korostuu potilaan ja hoitavan henkilön keskinäinen kemia.
Psykologin jutuilla olen käynyt työhönottohaasttatelussa myös psykologi opetti minulle kasvatuspsykologiaa.
Itse olen sitä mieltä että psykologeja on turha sotkea millään tavalla terveydenhoitoon, heillä on alasta vähemmän kokemusta kuin lähihoitajalla. Psykiatria voin suositella.
Itse olen käynyt nyt n. puoli vuotta.
En oikein tiedä mitä mieltä olen, se katselee mua silmät sirrillään kynä kädessä ja kysyy jonkun kysymyksen, sitten siinä yritän kertoa tunteistani ja se katsoo mua ja kysyy lisää tai toteaa jotakin. Kai se on auttanu mua siinä et uskallan sanoa asioita jollekkin ÄÄNEEN, ja sitten se juttelee et tää on ihan normaalia blaa blaa.
En tiedä onko tuosta hyötyä.
Kerrot siellä, miten kurja lapsuus sinulla oli ja sitten psykologi toteaa, että kaikki vaivat johtuvat lapsuudestasi. Sitten sinulle aloitetaan pitkäkestoinen psykoanalyysi, jossa jauhat lapsuuttasi yhä uudestaan ja uudestaan ja lopulta sekoat.