Rasittavaa kun perheetön työkaveri ei tajua etten koko ajan ehdi....

..puhua hänen kanssaan puhelimessa tai tavata. Meillä aika kurja tilanne töissä, monenlaista puhumista riittää ja on kiva että asioista voi työkavereiden kanssa puhua niin jaksaa paremmin. MUTTA, ongelma on se, että työkaveri joka itse asuu yksin ja lapsensa on jo aikuisia, kuvittelee että ehdin joka päivä kotoa puhua hänen kanssaan puhelimessa 1-1,5 h ja puida työasioita! Yritän usein kyllä järjestää mahdollisuuden että ehdin puhua, mutta huomaan hänen vähän loukkaantuvan jos sanon että tänään en ehdi tms. Lisäksi hän ehdottaa että käymme työpäivän jälkeen vaikka kahvilla tms vaikka minun pitää hakea lapsi päiväkodista.. Tai hän ehdottaa että tavattaisiin ennen töihin menoa. Päivä pitenee siitä ihan turhaan sitten.

Minulla on pienin lapsi päiväkodissa ja kaksi muuta koulussa ja oikeasti iltani ovat aika kiireisiä jne. Itsellenikin on toki tärkeää että joskus käymme työasioita läpi. Mutta en ymmärrä miten hän ei tajua jos olemme eilen puhuneet pitkään että tänään taas ehtisin.. Huomaan hänen välillä tästä loukkaantuvan. Ja hän ei myös ymmärrä että jos minulla on vapaa viikonloppu niin haluan saada silloin ajatukset pois työasioista enkä lauantaina halua puhua puhelimessa hänen kanssaan. En myöskään itse hänelle vapaaviikonloppuna soita.

Ärsyttää jotenkin että miten hän ei voi ottaa tällaista asiaa huomioon, vaikka usein sanon että nyt kiireistä ja luulisi ihan sanomattakin ymärtävän että kun olen perheellinen niin aikani ei millään riittä jatkuvasti tuollaiseen. Ja jos hänellä on kurja tilanne ollut töissä niin voin kyllä joskus vapaapäivänäkin puhua tai yrittää hetken puhua vaikka kiire. Mutta ei joka ikinen vapaapäivä. Välillä tulee aikoja ettei puhumista edes ole emmekä soittele. Mutta välillä taas enemmän juttua riittää, mutta en tosiaan silti ihan joka päivä voi tuntikausia puhua puhelimessa.

Mikä avuksi?? Kun en halua häntä täysin suututtaakaan..