Lue keskustelun säännöt.
Ylin koulutuksesi ja perhetaustasi ja missä asioissa koet kuuluvasi omaan luokkaasi ja missä johonkin toiseen? Mihin?
06.04.2016 |
Kuulutko duunareihin jossain ja yläluokkaan tai eliittiin jossain toisessa? Oletko tasaisesti keskiluokkainen? (Isovanhempiesi ja vanhempiesi koulutus ja luokkakiipimisesi käytännössä? Puolisosi?)
Kommentit (33)
Duunari/vähäosainen taustaltani (yksi pientuloisen yh-äidin lapsista, pienestä duunarien,päihdeongelmaisten ja vanhusten kansoittamasta kuolevasta taajamasta), lisensiaatin paprut löytyy.
En todellakaan tiedä mihin kuulun. Tulojeni puolesta olen hyvätuloinen, en mitään tuloeliittiä kuitenkaan eli vuositulot reilusti alle 100000eur.
Sivistykseltäni hmm...olen lukenut paljon kirjoja ja olen nopea oppimaan, mutta en kyllä edelleenkään tiedä viineistä mitään, en osaa syödä rapuja kun en ole koskaan rapujuhlissa ollut ja esim. hotellissa yöpyminen on minusta eksoottista ja jännää ja lentokentällä vasta jännitänkin. Minkään sortin eliittiä en siis ole. Tunnen oloni todella ooudoksi kun istun työpaikan lounaspöydässä missä puhutaan siitä kun joku on lähdössä vuodeksi ulkomaille huvin vuoksi eikä maksa kun kuuskytä tonnia, joku on ostanut uuden purjeveneen, jonkun veli on väitellyt, joku on viettänyt lapsuutensa kartanossa ja omistaa 3 hevosta ja kaikki ovat käyneet New Yorkissa ja Lontoossa ja Pariisissa ja Berliinissä ja Roomassa lukuisia kertoja. Vaikenen, ja häpeän itseäni.
En kuulu keskiluokkaakaan, koska olen kokenut paljon sellaista mitä keskiluokan edustaja ei. Olen tuntenut huumeidenkäyttäjiä, tullut pahoinpidellyksi lapsena ja nuorena, seksikäyttäytymiseni on itsetuhoista, tykkään ryypätä, poltan tupakkaa, olen nähnyt lukuisia tappeluita räkälöissä ja nakkikioskeilla, olen käynyt sellaisissa paikoissa, mihin keskiluokkaa edustava kiltti tyttö ei jalallaan astuisi. Ja olen toki varttunut maailmassa, jossa lääkäreitä ja opettajia ja kauppiaita ym ja näiden "rikkaiden hienostelijoiden" kakaroita inhottiin.
En tunne oloani kotoisaksi myöskään duunariporukoissa, en katso Putousta enkä Temptation Islandia, pidän yksinkertaisia kirjoitusvirheitä tekeviä ihmisiä typeryksinä, pöyristyn kun joku kertoo diggailevansa soldiers of odineita tai kun kuulen jonkun jääneen peruskoulun jälkeen himaan vääntämään kakaroita.
En siis tiedä. En tykkää hienostelusta ja snobbailusta, mutta maksan kyllä ihan mielelläni hyvästä ravintolaillallisesta yli 100 euroa. Voin sen jälkeen suunnata karaokebaariin hyvillä mielin. En aio koskaan lentää ykkösluokassa, mutta hostelliinkaan en mene. Teatterin väliajalla menen surutta röökille pihalle, vaikka tiedän miltä se näyttää suurimman osan mielestä. Ajoittain huolehdin ulkonäöstäni ja olen hyvinkin pikkutarkka siitä että olen tyylikäs ja että kaikki matsaa yhteen, mutta en ole Esbo-henkinen kotelomekkotätsy ollenkaan. Välillä taas rönttään menemään farkuissa ja HM:n collegessa. Tiedän ettei mulla ole koskaan tuloistani huolimatta samoja taloudellisia mahdollisuuksia kuin edes keskiluokan edustajilla (perintö), mutta silti tietyissä asioissa elän kuin "parempi väki" eli löytyy mm. yksi "ökyharrastus". Toisaalta taas asun hyvin vaatimattomasti, hävettää aina kun joudun kertomaan työkavereille missä talossa asun.
Toista sellaista kuin minä, kovan tason luokkakiipijää, en ole tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Duunari/vähäosainen taustaltani (yksi pientuloisen yh-äidin lapsista, pienestä duunarien,päihdeongelmaisten ja vanhusten kansoittamasta kuolevasta taajamasta), lisensiaatin paprut löytyy.
En todellakaan tiedä mihin kuulun. Tulojeni puolesta olen hyvätuloinen, en mitään tuloeliittiä kuitenkaan eli vuositulot reilusti alle 100000eur.
Sivistykseltäni hmm...olen lukenut paljon kirjoja ja olen nopea oppimaan, mutta en kyllä edelleenkään tiedä viineistä mitään, en osaa syödä rapuja kun en ole koskaan rapujuhlissa ollut ja esim. hotellissa yöpyminen on minusta eksoottista ja jännää ja lentokentällä vasta jännitänkin. Minkään sortin eliittiä en siis ole. Tunnen oloni todella ooudoksi kun istun työpaikan lounaspöydässä missä puhutaan siitä kun joku on lähdössä vuodeksi ulkomaille huvin vuoksi eikä maksa kun kuuskytä tonnia, joku on ostanut uuden purjeveneen, jonkun veli on väitellyt, joku on viettänyt lapsuutensa kartanossa ja omistaa 3 hevosta ja kaikki ovat käyneet New Yorkissa ja Lontoossa ja Pariisissa ja Berliinissä ja Roomassa lukuisia kertoja. Vaikenen, ja häpeän itseäni.
En kuulu keskiluokkaakaan, koska olen kokenut paljon sellaista mitä keskiluokan edustaja ei. Olen tuntenut huumeidenkäyttäjiä, tullut pahoinpidellyksi lapsena ja nuorena, seksikäyttäytymiseni on itsetuhoista, tykkään ryypätä, poltan tupakkaa, olen nähnyt lukuisia tappeluita räkälöissä ja nakkikioskeilla, olen käynyt sellaisissa paikoissa, mihin keskiluokkaa edustava kiltti tyttö ei jalallaan astuisi. Ja olen toki varttunut maailmassa, jossa lääkäreitä ja opettajia ja kauppiaita ym ja näiden "rikkaiden hienostelijoiden" kakaroita inhottiin.
En tunne oloani kotoisaksi myöskään duunariporukoissa, en katso Putousta enkä Temptation Islandia, pidän yksinkertaisia kirjoitusvirheitä tekeviä ihmisiä typeryksinä, pöyristyn kun joku kertoo diggailevansa soldiers of odineita tai kun kuulen jonkun jääneen peruskoulun jälkeen himaan vääntämään kakaroita.
En siis tiedä. En tykkää hienostelusta ja snobbailusta, mutta maksan kyllä ihan mielelläni hyvästä ravintolaillallisesta yli 100 euroa. Voin sen jälkeen suunnata karaokebaariin hyvillä mielin. En aio koskaan lentää ykkösluokassa, mutta hostelliinkaan en mene. Teatterin väliajalla menen surutta röökille pihalle, vaikka tiedän miltä se näyttää suurimman osan mielestä. Ajoittain huolehdin ulkonäöstäni ja olen hyvinkin pikkutarkka siitä että olen tyylikäs ja että kaikki matsaa yhteen, mutta en ole Esbo-henkinen kotelomekkotätsy ollenkaan. Välillä taas rönttään menemään farkuissa ja HM:n collegessa. Tiedän ettei mulla ole koskaan tuloistani huolimatta samoja taloudellisia mahdollisuuksia kuin edes keskiluokan edustajilla (perintö), mutta silti tietyissä asioissa elän kuin "parempi väki" eli löytyy mm. yksi "ökyharrastus". Toisaalta taas asun hyvin vaatimattomasti, hävettää aina kun joudun kertomaan työkavereille missä talossa asun.
Toista sellaista kuin minä, kovan tason luokkakiipijää, en ole tavannut.
Kiitos, nauroin aivan hervottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunari/vähäosainen taustaltani (yksi pientuloisen yh-äidin lapsista, pienestä duunarien,päihdeongelmaisten ja vanhusten kansoittamasta kuolevasta taajamasta), lisensiaatin paprut löytyy.
En todellakaan tiedä mihin kuulun. Tulojeni puolesta olen hyvätuloinen, en mitään tuloeliittiä kuitenkaan eli vuositulot reilusti alle 100000eur.
Sivistykseltäni hmm...olen lukenut paljon kirjoja ja olen nopea oppimaan, mutta en kyllä edelleenkään tiedä viineistä mitään, en osaa syödä rapuja kun en ole koskaan rapujuhlissa ollut ja esim. hotellissa yöpyminen on minusta eksoottista ja jännää ja lentokentällä vasta jännitänkin. Minkään sortin eliittiä en siis ole. Tunnen oloni todella ooudoksi kun istun työpaikan lounaspöydässä missä puhutaan siitä kun joku on lähdössä vuodeksi ulkomaille huvin vuoksi eikä maksa kun kuuskytä tonnia, joku on ostanut uuden purjeveneen, jonkun veli on väitellyt, joku on viettänyt lapsuutensa kartanossa ja omistaa 3 hevosta ja kaikki ovat käyneet New Yorkissa ja Lontoossa ja Pariisissa ja Berliinissä ja Roomassa lukuisia kertoja. Vaikenen, ja häpeän itseäni.
En kuulu keskiluokkaakaan, koska olen kokenut paljon sellaista mitä keskiluokan edustaja ei. Olen tuntenut huumeidenkäyttäjiä, tullut pahoinpidellyksi lapsena ja nuorena, seksikäyttäytymiseni on itsetuhoista, tykkään ryypätä, poltan tupakkaa, olen nähnyt lukuisia tappeluita räkälöissä ja nakkikioskeilla, olen käynyt sellaisissa paikoissa, mihin keskiluokkaa edustava kiltti tyttö ei jalallaan astuisi. Ja olen toki varttunut maailmassa, jossa lääkäreitä ja opettajia ja kauppiaita ym ja näiden "rikkaiden hienostelijoiden" kakaroita inhottiin.
En tunne oloani kotoisaksi myöskään duunariporukoissa, en katso Putousta enkä Temptation Islandia, pidän yksinkertaisia kirjoitusvirheitä tekeviä ihmisiä typeryksinä, pöyristyn kun joku kertoo diggailevansa soldiers of odineita tai kun kuulen jonkun jääneen peruskoulun jälkeen himaan vääntämään kakaroita.
En siis tiedä. En tykkää hienostelusta ja snobbailusta, mutta maksan kyllä ihan mielelläni hyvästä ravintolaillallisesta yli 100 euroa. Voin sen jälkeen suunnata karaokebaariin hyvillä mielin. En aio koskaan lentää ykkösluokassa, mutta hostelliinkaan en mene. Teatterin väliajalla menen surutta röökille pihalle, vaikka tiedän miltä se näyttää suurimman osan mielestä. Ajoittain huolehdin ulkonäöstäni ja olen hyvinkin pikkutarkka siitä että olen tyylikäs ja että kaikki matsaa yhteen, mutta en ole Esbo-henkinen kotelomekkotätsy ollenkaan. Välillä taas rönttään menemään farkuissa ja HM:n collegessa. Tiedän ettei mulla ole koskaan tuloistani huolimatta samoja taloudellisia mahdollisuuksia kuin edes keskiluokan edustajilla (perintö), mutta silti tietyissä asioissa elän kuin "parempi väki" eli löytyy mm. yksi "ökyharrastus". Toisaalta taas asun hyvin vaatimattomasti, hävettää aina kun joudun kertomaan työkavereille missä talossa asun.
Toista sellaista kuin minä, kovan tason luokkakiipijää, en ole tavannut.
Kiitos, nauroin aivan hervottomasti.
Lisään vielä, olet hyvä kirjoittaja ja juuri siksi nauroin. Kirjoitustyylisi on hyvin elävää. Kiitos.
En kuulu mihinkään LUOKKAAN, miksi kuuluisin?
P.S. Peruskoulussa ja lukiossa kuuluin parhaaseen a-luokkaan.
Kaksi maisterintutkintoa, vakituisessa virassa, jossa käytän julkista valtaa. Vanhemmat duunareita. Mies duunari, amiskoulutus, mutta tienaa yli 10t enemmän kuin minä. Yhteensä ansaitsemme n. 70t. Olen aina äänestänyt demareita. Mies äänestänyt aikaisemmin keskustaa, mutta olen käännyttänyt äänestämään demareita.
En tiedä mitä tästä nyt päättelisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Duunari/vähäosainen taustaltani (yksi pientuloisen yh-äidin lapsista, pienestä duunarien,päihdeongelmaisten ja vanhusten kansoittamasta kuolevasta taajamasta), lisensiaatin paprut löytyy.
En todellakaan tiedä mihin kuulun. Tulojeni puolesta olen hyvätuloinen, en mitään tuloeliittiä kuitenkaan eli vuositulot reilusti alle 100000eur.
Sivistykseltäni hmm...olen lukenut paljon kirjoja ja olen nopea oppimaan, mutta en kyllä edelleenkään tiedä viineistä mitään, en osaa syödä rapuja kun en ole koskaan rapujuhlissa ollut ja esim. hotellissa yöpyminen on minusta eksoottista ja jännää ja lentokentällä vasta jännitänkin. Minkään sortin eliittiä en siis ole. Tunnen oloni todella ooudoksi kun istun työpaikan lounaspöydässä missä puhutaan siitä kun joku on lähdössä vuodeksi ulkomaille huvin vuoksi eikä maksa kun kuuskytä tonnia, joku on ostanut uuden purjeveneen, jonkun veli on väitellyt, joku on viettänyt lapsuutensa kartanossa ja omistaa 3 hevosta ja kaikki ovat käyneet New Yorkissa ja Lontoossa ja Pariisissa ja Berliinissä ja Roomassa lukuisia kertoja. Vaikenen, ja häpeän itseäni.
En kuulu keskiluokkaakaan, koska olen kokenut paljon sellaista mitä keskiluokan edustaja ei. Olen tuntenut huumeidenkäyttäjiä, tullut pahoinpidellyksi lapsena ja nuorena, seksikäyttäytymiseni on itsetuhoista, tykkään ryypätä, poltan tupakkaa, olen nähnyt lukuisia tappeluita räkälöissä ja nakkikioskeilla, olen käynyt sellaisissa paikoissa, mihin keskiluokkaa edustava kiltti tyttö ei jalallaan astuisi. Ja olen toki varttunut maailmassa, jossa lääkäreitä ja opettajia ja kauppiaita ym ja näiden "rikkaiden hienostelijoiden" kakaroita inhottiin.
En tunne oloani kotoisaksi myöskään duunariporukoissa, en katso Putousta enkä Temptation Islandia, pidän yksinkertaisia kirjoitusvirheitä tekeviä ihmisiä typeryksinä, pöyristyn kun joku kertoo diggailevansa soldiers of odineita tai kun kuulen jonkun jääneen peruskoulun jälkeen himaan vääntämään kakaroita.
En siis tiedä. En tykkää hienostelusta ja snobbailusta, mutta maksan kyllä ihan mielelläni hyvästä ravintolaillallisesta yli 100 euroa. Voin sen jälkeen suunnata karaokebaariin hyvillä mielin. En aio koskaan lentää ykkösluokassa, mutta hostelliinkaan en mene. Teatterin väliajalla menen surutta röökille pihalle, vaikka tiedän miltä se näyttää suurimman osan mielestä. Ajoittain huolehdin ulkonäöstäni ja olen hyvinkin pikkutarkka siitä että olen tyylikäs ja että kaikki matsaa yhteen, mutta en ole Esbo-henkinen kotelomekkotätsy ollenkaan. Välillä taas rönttään menemään farkuissa ja HM:n collegessa. Tiedän ettei mulla ole koskaan tuloistani huolimatta samoja taloudellisia mahdollisuuksia kuin edes keskiluokan edustajilla (perintö), mutta silti tietyissä asioissa elän kuin "parempi väki" eli löytyy mm. yksi "ökyharrastus". Toisaalta taas asun hyvin vaatimattomasti, hävettää aina kun joudun kertomaan työkavereille missä talossa asun.
Toista sellaista kuin minä, kovan tason luokkakiipijää, en ole tavannut.
Olipa hyvin kirjoitettu!
Itse olen köyhä yh ja maisteri, perhetausta on alempaa keskiluokkaa. Teen osa-aikatyötä ja venytän penniä. Minulla on kuitenkin myös sijoituksia ja säästöjä, mutta aika vaatimattomia. Asun vuokralla kerrostalossa, mutta mukavalla alueella. Lapseni käyvät kielipainotteista koulua.
Luen sanomalehdet päivittäin, pidän baletista ja klassisesta musiikista, mutta lähden mielelläni myös ihan rehellisesti ryyppäämäänkin jonnekin Rymy-Eetuun ja snägärin kautta kotiin. Pizzaa krapulaan seuraavana päivänä lähikuppilan turkkilaisen kotiintuomana.
Pidän risteilyistä, viineistä, hyvästä ruuasta, hevistä, festareista, spontaaneista road tripeistä huoltsikkapysähdyksineen, kaupunkilomista, matkustamisesta ja roskaruuasta.
Kuulun vähän joka luokkaan, kai.
Oma koulutus: alempi korkeakoulututkimus
Vanhempien: Korkeakoulu ja opisto
Koen kuuluvani ylempään keskiluokkaan tai jopa eliittiin henkisesti.
Mieheni on ammattikorkean käynyt, hänen vanhempansa eivät olleet käyneet kouluja oikeastaan juuri ollenkaan, syntyneet 1911.
En osaa sanoa mitään erityisiä valintoja missä olen mitäkin luokkaa, mutta tunnen oloni vieraammaksi alimpien luokkien seurassa ja kotoisimmaksi ylemmän keskiluokan seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis oma koulutus alempi korkeakoulutukinto tietenkin!
28
Vierailija kirjoitti:
Oma koulutus: alempi korkeakoulututkimus
Vanhempien: Korkeakoulu ja opisto
Koen kuuluvani ylempään keskiluokkaan tai jopa eliittiin henkisesti.Mieheni on ammattikorkean käynyt, hänen vanhempansa eivät olleet käyneet kouluja oikeastaan juuri ollenkaan, syntyneet 1911.
En osaa sanoa mitään erityisiä valintoja missä olen mitäkin luokkaa, mutta tunnen oloni vieraammaksi alimpien luokkien seurassa ja kotoisimmaksi ylemmän keskiluokan seurassa.
Ja kokemukseni siitä, että kuulun jopa eliittiin tullee siitä, että kuulun vanhan rahan sukuun. Elämäntapani ei ole kovin elististinen, mutta asennemaailmani on. Mutta eivät kaikki eliittiin kuuluvat suinkaan ole kovin hienostuneita kaikilta harrastuksiltaan, kiinnostuksenkohteiltaan, valinnoiltaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen valitettavasti omaa luokkaani tyhjäpäisyydessä ja epäkäytännöllisyydessä. En tunne kuuluvani tällä hetkellä oikein minnekään.
Minusta olisi ihan ok jos minulla olisi palvelijoita kotona, enkä kaipaa työntekoa mitenkään erityisesti. Haluaisin elää sukumme rahoilla ja puuhastella aikani kuluksi jotain omassa pikkufirmassani, jonka ei tarvitsisi elättää minua. Mutta en ole ikäcä kyllä niin varakas, että mikään näistä toteutuisi. Mutta tällainen on siis arvomaailmani. En tiedä mitä luokkaa se on.
28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön epäterveellisesti, esimerkiksi käytän eineksiä ja käyn pikaruokaravintoloissa, en osaa enkä halua syödä rapuja ja luen MV-lehteä.
Olen vanhaa ruotsalaista aatelissukua, Hankeniin menin kun isä pakotti. Pidän pientä sukurutsaa viehättävänä, sehän on on näissä piireissä ollut tapana läpi vuosisatojen ja kunnioitan aristokraattisia perinteitä. Salaisesti olen hyvinkin wt mutta en oikein voi tuoda sitä julki joten käyn Pataässässä laulamassa karaokea päiväsaikaan ja pelkään että törmään tuttuihin.