Kauhea stressi, auttakaa. Palaanko töihin vauvan ollessa 3kk?
Sain uuden oman alan vakituisen kokoaikaisen työpaikan raskauden viimeisellä kuukausilla monen vuoden työttömyyden jälkeen. Eivät kuulemma huomanneet että olin raskaana haastattelussa ja eihän sitä saa kysyä. Asia kuitenkin sillä tavalla ok että olimme päättäneet miehen kanssa että minun toivuttua synnytyksestä hän jää vauvan kanssa kotiin koska minä tienaan nyt enemmän ja taloudellisesti minä en voi jäädä kotiin ilman että velkaannumme. En olisi muuten raskaana töitä hakenutkaan. Emme voi tinkiä menoista yhtään enempää. Kaikki on jo aivan minimissä, asumme vuokralla liian pienessä asunnossa ilman mitään ylimääräistä. Eli ilmoitin työpaikalle että palaan 3kk synnytyksestä ja he järjestivät minulle sijaisen siksi aikaa.
Nyt kuitenkin vauva on 6 viikkoa ja teen päivittäistä surutyötä siitä että pitää jättää hänet kotiin. Mies hoitaa hänet ihan ok mutta olen aivan varma että ei saa samaa vertaa huomioita kuin jos olisin itse kotona. Olen seurannut hänen vauvanhoitoaan ja hän tyyliin hoitaa vauvan perustarpeet ja sitten laittaa sitteriin ja itse surffailee netissä. Ehkä seurustelee 5 min. päivässä. Mies käy iltätöissä ja on myös mielestäni hieman masentunut ja ahdistunut vauvan syntymän jälkeen.
Imetyksenkin kannalta mietityttää. Nyt se menee hyvin ja vauva on hyvin nukkuva ja tyytyväinen. Olen aivan rakastunut vauvaan ja pelkään että masennun itsekin jos pitää jättää hänet kotiin. Kuitenkaan en halua tehdä huonoa ensivaikutusta työpaikalla kun olen jo sopinut että tulen takaisin 3kk kuluttua ja tämä työpaikan saaminen on muutenkin suuri onnenpotku. Heillä on kuitenkin mahdollisuus järjestää sijainen paikalleni. Palkastani saisin 55% vuoden ajan.
Mitä tekisit tässä tilanteessa?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Ole kotona vauvan kanssa missä sinä olet korvaamaton. Töihin voidaan järjestää sijainen. Työpaikkasi on kuitenkin lakisääteisesti turvassa. Menet äitiysloman jälkeen takaisin vauvan ollessa 9kk(?) Töissä ovat varmasti vihaisia mutta sitten jossain vaiheessa leppyvät. Vauva on pieni vain kerran.
Ja miksiköhän yrittäjät eivät halua palkata lisääntymisikäisiä naisia? Koska, yhy yhy, minulla on oikeus haluta ja saada kaikki elämässä ja muiden pitää vielä kustantaa se! Ja rekrytoida+palkata tilalleni uusi työntekijä ensin 3 kuukaudeksi, eiku sittenkin puoleksi vuodeksi tai ehkä 9 kuukaudeksi! Koska minä HALUAN ja olen ELINTÄRKEÄ!
Mitenkäs jos mammojen kotilomailu olisi tuetonta ja palkatonta kuten suurimmalla osalla maailman ihmispaljoudesta? Kuinka äkkiä nämä puheet muuttuisi?
Meillä vauva on melkein 5 kk ja minulla on ollut tovin verran hyvä työpaikka kiikarissa. Jos saan paikan, niin vaihdamme lennossa hoitovastuuta niin nopeasti kuin mahdollista. Tiedän että mieheni on hyvä isä ja läsnäoleva niin vauvalle kuin leikki-ikäiselle, joten siksi on mahdollista että voisin aloittaa unelmaduunissani nyt. Jos mieheni olisi masentunut ja perheolot muutenkin ahdistavat ja olisimme vetäneet taloutemme syystä tai toisesta liian tiukalle, niin kyllä minäkin olisin stressaantunut.
Tuo miehen vauvanhoito kuulostaa ikävä kyllä siltä, että sinua odottaa sitten toinen työpäivä kotona.
Vauva ei voi odottaa sitä, että masentuneella vanhemmalla olisi 5 minuuttia vuorokaudessa kiinnostusta ja aikaa hoitaa. Vauva tarvitsee hoitoa ja välittämistä joka hetki.
Kamala tilanne. Hankala.. Voin ymmärtää miksi sinua stressaa. Ole kotona pienen vauvasi kanssa. Olet vauvalle korvaamaton. Hänen tarpeensa menevät nyt kaiken edelle. Aivan kaiken. Tai ainenkin minulla menee, vauva 4kk. Luulen että kadut sitä lopun ikääsi jos menet töihin.
Itse en epäilisi hetkeäkään, töihin vaan ja isä hoitaa vauvan.
Asun maassa jossa mammaloma 14vkoa synnytyksen jälkeen. Jos meillä olisi tuollainen mahdollisuus että mies hoitaisi lapsen olisin ikionnellinen. Ikävä kyllä molemmat ollaan päivätöissä joten vaihtoehdot on mun irtisanoutuminen - eikä mitään tuloja/tukia tule tai vauva 3,5 kk hoitoon ja mä töihin. Noh, puoli vuotta aikaa vielä miettiä...
En ikinä jättäisi noin pientä vauvaa hoitokyvyttömän ihmisen kanssa edes 2. tunniksi saatikka sitten joka päivä moneksi. Tämä ensimmäinen vuosi on tärkeä koko elämän persuta vauvalle. Mieti sitä ja laita tärkeysjärjestys kuntoon. Töihin ehtii myöhemminkin eivätkä he voi sinua äitiysloman takia erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kimurantti tilanne
Kolmen kuukauden ikäinen on vielä tosi pieni olemaan erossa äidistä.
Olet vinksahtanut jos jätät pienen ihmisparan yksin!
Oletko ahne rahan ja maineen perään vauvan hyvinvoinnin kustannuksella?
Miehen kotona olo onnistuu vauvan kanssa, jos vauva voi luoda ensisijaisen kiintymyssuhteen isäänsä eikä äitiinsä. Tämä ei nyt selvästi teillä ole lähtenyt käyntiin, ja olet huolissasi. Syitä voi olla varmasti monia:
-Mies on masentunut/apaattinen. Tämä pitää ottaa puheeksi miehen kanssa.
-Kun sinä olet kotona ja imetät, niin olet varmasti vauvalle kokoajan se ensisijainen hoitaja nyt. Tavallaan olisi ollut fiksumpaa siirtyä takavasemmella ja antaa miehen ottaa ohjat. Nyt miehesi on tottunut olemaan takavasemmalla, ja hän tulee esille tarvittaessa. Vauvakin on jo alkanut kiintymään sinuun enemmän (toki vauva luo molempiin suhteet, mutta alkuvaiheessa selvästi toiseen enemmän).
-Mies ei välttämättä oikeasti haluaisi olla koti-isä, vaan elättäjä ja tämä vaivaa häntä.
-Mies ei ole aidosti ymmärtänyt, etkä välttämättä sinäkään, että mitä se vaatii teiltä molemmilta jos mies jää kotiin.
Jokatapauksessa ensisijainen asia on puhua miehen kanssa, ja nostaa esille se että teidän roolien pitäisi vaihtua jotta sinä voisit mennä töihin. Jos tämä tuntuu teille molemmille kovin tuskaisalta, niin on aika miettiä miten selviätte taloudellisesti jotta sinä jäät kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sijassasi olisin vauvan kanssa. varmaan nyt vuokran maksaa jos mies on työssä ja sä saat äitiyspäivärahaa ???? vai onko velkoja hirveesti tai jotain muuta ongelmaa tässä kuviossa, mitä et kerro?
Mies on vain osa-aika töissä ja hänellä on elatusmaksuja. Asumme myös kalliilla alueella jossa korkeat vuokrat. Voisimme muuttaa muualle mutta sitten työmatkat pitenisivät. Nyt voin kävellä töihin ja jopa käydä imettämässä kotona keskellä päivää.
ap
Kannattaa nyt ainakin lasketuttaa nuo elatusmaksut uusiksi. Elatettavien määrä on lisääntynyt teidän vauvan myötä ja mies voi saada vapautuksen elatusmaksuista, jos elatuskykyä ei ole. Elleivät ne ole erääntyneitä ja perinnästä olevia elatusmaksuja?
Miten se masentunut ukkos jaksaa valvoa vauvan kanssa yöt ja hoitaa päivät? En mä vaan jättäis vauvaa masentuneelle. Ne harvoin sairautensa takia hoitavat edes itseään tai asioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten vauvat (ja äidit) ympäri maailmaa selviävät hengissä ja traumatisoitumatta lyhyemmistäkin mammalomailuista? Nyt sinne töihin kun olet kerran itsesi sinne huijannut, kanna vastuusi. Ei se mies sen huonompi vanhempi ole lapsellenne, tai sitten olet valinnut lisääntymiskumppanisi ala-arvoisesti.
Hommatkaa kotiin hoitaja yksityisen hoidon tuella, jos tuntuu ettei mies tästä vaativasta urakasta suoriudu.
USA:ssa ei tunneta koko käsitettä mammaloma. Siellä ei ole äitiysvapaita.
ap, asutteko Suomessa vai jossain ihan muualla? tuo 55% palkasta vuoden ajan vaan kuulostaa niin omituiselta, kuten sekin, että sinun olisi "pakko" mennä töihin kun vauva on 3kk. kun Suomessa kuitenkin ne lakisääteiset perhevapaat ja tosi hyvät tukijärjästelmät vanhemmille. Äitiysloman aikana sinua ei kai voida irtisanoa, vai mitä?
jos menoista ei yhtään voi tinkiä niin mikä pakko on asua niin kalliilla alueella? miksei asumiskuluista voi tinkiä? Julkisilla pääsee sinne työpaikalle ihan hyvin vähän kauempaakin sitten kun töihin paluu on realistisesri ajankohtaista.
mikähän työ se sellainen on, josta pääsee monta kertaa päivässä kesken päivän käymään kotona imettämässä? vaikea kuvitella että työpäivän tauot saisi sovitettua yksiin vauvan nälän kanssa, ellet sitten ala imettämään kellon mukaan, erkä.vauvantahtisesti.
kun nyt kerran kysyit, mitä.tässä tilanteessa muut tekisivät niin tässä vastaus: me asuttiin toisella puolella maapalloa kun esikoinen syntyi, siellä.oli 6 viikon palkallinen äitiysvapaa eikä isillä mitään vapaita. otin 5 kk palkatonta vapaata ja palasin töihin kun vauva oli puolivuotias. pakko oli, koska yhden palkka ei riittänyt edes perusmenoihin. vauva meni anopille hoitoon. kokemuksesta voin sanoa että se oli aika kauheaa. kaksi jälkimmäistä lasta syntyi Suomessa ja olin molempien kanssa puolitoista vuotta kotona. on ihan eri asia jättää vähän alle parivuotias hoitoon, kuin vauva!!
mun neuvo olisi, että tinkikää nyt kuitenkin niistä menoista, ja kestä se, että pomo on tyytymätön päätökseesi ja hoida lasta kotona siihen 10kk ikään asti.
miehellesi koitat hakea apua mielenterveystoimistosta jotta hän on sitten lapsenhoitokunnossa, kun palaat töihin.
Kuulostaa minustakin omituiselta. Provo tää taisikin olla? Kuka saa monen vuoden jälkeen unelmien pestin, joka on vakituinen? Ja vielä maksavat sinulle jos et tule, ymmärsinkö oikein???
En ikinä jättäisi vauvaa hoitajalle, joka vaan pitää vauvan hengissä, mutta ei ole kiinnostunut siitä mikä on vauvalle parasta. Kuten jo sanottu, masentunut ei välttämättä jaksa pitää huolta edes itsestään, saati vauvasta. Ymmärräthän mitä tuollainen sitterissä yksinään istuttaminen tekee vauvan kehitykselle?
Mutta tämä on sinun valintasi. Kumpi sinulle on tärkeämpää, lapsesi hyvinvointi, vai 6-9kk pidempi työura? (Olettaen että asut suomessa ja työ lakisääteisesti odottaa sinua perhevapaiden jälkeen) Muutaman kuukauden päästä tilanne voi olla jo aivan eri. Parhaassa tapauksessa teillä on lapsen kanssa turvallinen kiintymyssuhde, mies on paremmassa kunnossa ja kykenee hoitamaan lasta...? 1v osaa myös jo aivan erilailla pyytää tarvitsemaansa, joten haluttoman hoitajankin on helpompi nähdä ja tyydyttää lapsen tarpeet.
Siis mulla tuli mieleen että ap ei varmaan asu suomessa.
Vierailija kirjoitti:
ap, asutteko Suomessa vai jossain ihan muualla? tuo 55% palkasta vuoden ajan vaan kuulostaa niin omituiselta, kuten sekin, että sinun olisi "pakko" mennä töihin kun vauva on 3kk. kun Suomessa kuitenkin ne lakisääteiset perhevapaat ja tosi hyvät tukijärjästelmät vanhemmille. Äitiysloman aikana sinua ei kai voida irtisanoa, vai mitä?
jos menoista ei yhtään voi tinkiä niin mikä pakko on asua niin kalliilla alueella? miksei asumiskuluista voi tinkiä? Julkisilla pääsee sinne työpaikalle ihan hyvin vähän kauempaakin sitten kun töihin paluu on realistisesri ajankohtaista.
mikähän työ se sellainen on, josta pääsee monta kertaa päivässä kesken päivän käymään kotona imettämässä? vaikea kuvitella että työpäivän tauot saisi sovitettua yksiin vauvan nälän kanssa, ellet sitten ala imettämään kellon mukaan, erkä.vauvantahtisesti.
kun nyt kerran kysyit, mitä.tässä tilanteessa muut tekisivät niin tässä vastaus: me asuttiin toisella puolella maapalloa kun esikoinen syntyi, siellä.oli 6 viikon palkallinen äitiysvapaa eikä isillä mitään vapaita. otin 5 kk palkatonta vapaata ja palasin töihin kun vauva oli puolivuotias. pakko oli, koska yhden palkka ei riittänyt edes perusmenoihin. vauva meni anopille hoitoon. kokemuksesta voin sanoa että se oli aika kauheaa. kaksi jälkimmäistä lasta syntyi Suomessa ja olin molempien kanssa puolitoista vuotta kotona. on ihan eri asia jättää vähän alle parivuotias hoitoon, kuin vauva!!
mun neuvo olisi, että tinkikää nyt kuitenkin niistä menoista, ja kestä se, että pomo on tyytymätön päätökseesi ja hoida lasta kotona siihen 10kk ikään asti.
miehellesi koitat hakea apua mielenterveystoimistosta jotta hän on sitten lapsenhoitokunnossa, kun palaat töihin.
Emme asu Suomessa, mutta täälläkin saa vuoden pituisen lakisääteisen äitiysloman eikä täälläkään saa irtisanoa äitiä äitiysloman takia. Eli siinä mielessä samantapainen tilanne kuin Suomessa. Tuon imetyksen ajattelin tehdä kerran päivässä ruokatunnilla kun jonkinlainen rytmi on muodostunut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minustakin omituiselta. Provo tää taisikin olla? Kuka saa monen vuoden jälkeen unelmien pestin, joka on vakituinen? Ja vielä maksavat sinulle jos et tule, ymmärsinkö oikein???
Ymmärsit aivan oikein. Kunpa olisikin provo.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miehen kotona olo onnistuu vauvan kanssa, jos vauva voi luoda ensisijaisen kiintymyssuhteen isäänsä eikä äitiinsä. Tämä ei nyt selvästi teillä ole lähtenyt käyntiin, ja olet huolissasi. Syitä voi olla varmasti monia:
-Mies on masentunut/apaattinen. Tämä pitää ottaa puheeksi miehen kanssa.
-Kun sinä olet kotona ja imetät, niin olet varmasti vauvalle kokoajan se ensisijainen hoitaja nyt. Tavallaan olisi ollut fiksumpaa siirtyä takavasemmella ja antaa miehen ottaa ohjat. Nyt miehesi on tottunut olemaan takavasemmalla, ja hän tulee esille tarvittaessa. Vauvakin on jo alkanut kiintymään sinuun enemmän (toki vauva luo molempiin suhteet, mutta alkuvaiheessa selvästi toiseen enemmän).
-Mies ei välttämättä oikeasti haluaisi olla koti-isä, vaan elättäjä ja tämä vaivaa häntä.
-Mies ei ole aidosti ymmärtänyt, etkä välttämättä sinäkään, että mitä se vaatii teiltä molemmilta jos mies jää kotiin.
Jokatapauksessa ensisijainen asia on puhua miehen kanssa, ja nostaa esille se että teidän roolien pitäisi vaihtua jotta sinä voisit mennä töihin. Jos tämä tuntuu teille molemmille kovin tuskaisalta, niin on aika miettiä miten selviätte taloudellisesti jotta sinä jäät kotiin.
"Mies ei välttämättä oikeasti haluaisi olla koti-isä, vaan elättäjä ja tämä vaivaa häntä."
Juuri näin. Eikä hän näköjään tajunnut tätä ennen kun vauva syntyi.
ap
Munkin on vaikeaa tajuta, miten ette muka pärjää. Osa-aikainen voi saada soviteltua päivärahaa jos työtunteja on vähän. Jos teillä on pienet tulot, pitäisi saada myös asumistukea. Ja sinulla on tietysti äitiysrahasi. Moni perhe elää paljon vähemmällä.