Mies lähti
Olen ihan masentunut. Mies ei halua minua enää, mutta minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan. Lasten takia ei pitäisi olla ainakaan näkyvästi surullinen tai vihainen, vaikka itkettää oikeasti koko ajan. Olisipa edes yksi ystävä jolle purkaa pahaa oloa.
Kauan teilllä jätetyt on tämä ikävä ja paha olo kestänyt? Koittaako vielä se päivä ettei enää välitä missä mies on, kenen kanssa, mitä tekee jne..
Kommentit (19)
Koita kestää. Näitä keskenkasvuisia "miehiä" riittää ja on aivan liikaa.ei mitään vastuuta mistään.
Niin, ja sinun mielestäsi "teillä oli kaikki niin hyvin"?
Naisissahan ei miesvihapalstalla ole koskaan mitään syytä eikä vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Koita kestää. Näitä keskenkasvuisia "miehiä" riittää ja on aivan liikaa.ei mitään vastuuta mistään.
Niin kuin myös "naisia".
Harrasta liikuntaa, ulkoile.
Kuuntele musiikkia.
Hyvää kevättä ja toipumista 🌻
Voimia muru 💕
Miksi lasten nähden ei saa olla surullinen tai vihanen? Ja tarkoitan siis normaalisti eikä mitään raivareita tai monen tunnin itkusessioita.
On ihan ok kertoa lapsille noin yleisesti että äiti on surullinen erosta ja itkettääkin. Ei lapsia voi pitää pumpulissa, ei tarvitse esittää mitään supernaista. Tosin lasten niskaan ei kaadeta omia aikuisten murheita liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan masentunut. Mies ei halua minua enää, mutta minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan. Lasten takia ei pitäisi olla ainakaan näkyvästi surullinen tai vihainen, vaikka itkettää oikeasti koko ajan. Olisipa edes yksi ystävä jolle purkaa pahaa oloa.
Kauan teilllä jätetyt on tämä ikävä ja paha olo kestänyt? Koittaako vielä se päivä ettei enää välitä missä mies on, kenen kanssa, mitä tekee jne..
Ja sitten kun löydät itsellesi uuden kumppanin,mies haluaakin tulla takaisin perheensä luo...
Se vie oman aikansa.Olen itse vielä surun murtama.Ero vuonna 2013.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja sinun mielestäsi "teillä oli kaikki niin hyvin"?
Naisissahan ei miesvihapalstalla ole koskaan mitään syytä eikä vikaa?
No ei tietenkään ollut kaikki hyvin! Parempihan se on jatkaa erillään kun ei parisuhde kerran toiminut ja mies ei ilmiselvästi minusta enää välitä.
Minulla nyt vaan ei järki ja tunteet puhu samaa kieltä ja olo on niin yksinäinen.
Jatkoa edelliseen:En ajattele,että elämämme oli mitenkään huippua.Olisin voinut tehdä niin paljon asioita toisin,välittää enemmän rakkaani hyvinvoinnista.Se tilaisuus on mennyt nyt ja suren sitä valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Se vie oman aikansa.Olen itse vielä surun murtama.Ero vuonna 2013.
Voi ei :(
Itse otin aikalisän vähän kaikesta.Vuosi vuorotteluvapaata ym.Lomamatka yksin oli surua täynnä,mutta niin puhdistavaa.Menin samaan paikkaan,jossa kävimme yhdessä.
Nyt sinun pitää miettiä mitä sinä haluat elämältä.
Vierailija kirjoitti:
Itse otin aikalisän vähän kaikesta.Vuosi vuorotteluvapaata ym.Lomamatka yksin oli surua täynnä,mutta niin puhdistavaa.Menin samaan paikkaan,jossa kävimme yhdessä.
No "aikalisä" tässä kohta tuleekin, kun äitiysloma alkaa. Onpahan aikaa märehtiä ja murehtia.
Kun saisi itselleen sen verran itsekunnioitusta, ettei haikailisi ihmisen perään jolle olen yhdenekevä.
Eiköhän tuo jo riitä suruajaksi...
Normaali ihminen pääsee kyllä yli.
Marttyyri-narsistit eivät koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo jo riitä suruajaksi...
Normaali ihminen pääsee kyllä yli.
Marttyyri-narsistit eivät koskaan.
En tiedä kenelle kirjoitit, mutta minun suruaikani vasta alkoi.
Millai en on tilanteesi? Koska saat lapsen? Entä kuka sua auttaa
Kuka toivoi lasta?
Voimia! Jos yksin alkaa käydä raskaaksi, niin ei ole mikään häpeä hakea apua neuvolasta tai lapsen synnyttyä etsiä muita vanhempia vaikka facebook-ryhmistä vertaistueksi. Nyt on vaikeaa, mutta sun pitää rakastaa itseäsi, olet maailman tärkein ihminen yhdelle pienelle, joka on kohta sinulle tärkein ♡
Kuten täällä on tapana sanoa -"jätä se sika - ansaitset parempaa".
Miksi lähti?
Voimia..