1v 7 kk lapsi päiväkotiin, kun vauva syntyy?

En laittaisi enkä ole laittanut lapsiani ylipäätään päivähoitoon alle 2.5-vuotiaina (vaikka meillä on isommat ikäerot). Pidän tuota vahingollisena esikoiselle ja vastuuttomana vanhemmuutena.

Jos äiti on kliinisesti masentunut tai todella uupunut esimerkiksi esikoisen pahojen yöheräilyjen takia niin pidän tuota vähiten huonona huonoista ratkaisuista. Tosin en olisi tehnyt lapsia noin pienellä ikäerolla jos olisin ollut uupunut tai sairas (ihanaa olla besserwisser, mutta kun nyt kysyttiin).

Vierailija kirjoitti:

Mun 2,5v on ollut hoidossa opiskelujeni vuoksi nyt vajaa puoli vuotta, 2-3pv/vk. Vauva tulossa kesällä, ja tarkoitus on, että isompi jatkaa osa-aikaisena hoidossa, 1-2 päivää viikossa 6h päiviä. Pärjäisin kyllä itsekin kahdenkin lapsen kanssa, ja kerhossa käymme, vaikka lapsi käy hoidossakin, mutta lapsella puheenkehitys on verkkaista, joten osa-aikaisesta hoidosta saa siihen hyvin tukea, ja selvästi kaipaa hoitokavereita, jos on useamman päivän tauko. Hoidossaolo oli alkuun pitkään tosi vaikeaa ja lapsi ikävöi, joten nyt kun on tottunut ja on mieluinen hoitopaikka, niin se kannattaa pitää äitiysloman ajankin, lapsen on sitten helppo jatkaa samassa paikassa, ja toivon mukaan pienempi sisarus aloittaa myöhemmin myös siellä, kun jatkan opintojani.

Ei se aina ole laiskuudesta kiinni tai etteikö haluaisi olla oman lapsensa kanssa, joskus vaan on tilanteita, että lapselle on hyväksi olla hoidossa myös. Sitä en minäkään ymmärrä, että joku pitää isommat lapset kokopäivähoidossa päivittäin, vaikka on itse kotona, eikä sellaisen pitäisi olla edes mahdollista, onneksi subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan.

Itseasiassa päiväkoti voi olla haitallinen puheenkehitykselle, jos muutenkin jo ongelmia. Parhaiten puheenkehitys tapahtuu, kun on hiljaista ja esim. äiti lukee satuja ja keskustelee. Päiväkodissa on niin valtava hälinä, että häiritsee päinvastoin puheenkehitystä ja ymmärtämistä, jos jo valmiiksi ongelmia. Luepa vähän tutkimuksia.

Ennen päiväkoti oli lasten hoitopaikka, kun vanhemmat olivat töissä. Nykyään sinne on vaikea työssäkäyvän vanhempien lasten vaikea päästä, kun kaikki paikat ovat täynnä...KOTONA OLEVIEN vanhempien lapsia...

En vaan pysty ymmärtämään!

En ole lukenut muita vastauksia. Kukin tekee miten itse parhaaksi näkee. Itse en missään tapauksessa laittaisi yhtään lasta päivähoitoon jos itse olen kotona, enkä siis ole laittanut. Äitiyslomiksi ja työttömyysjaksoiksi kaikki lapset kotiin aina. Miksi? Koska minä haluan olla lasteni kanssa niin paljon kuin mahdollista. Etenkin noin pienten päivähoito on melko surkeaa kun sitä on ollut katsomassa ne tutustumisajat.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut muita vastauksia. Kukin tekee miten itse parhaaksi näkee. Itse en missään tapauksessa laittaisi yhtään lasta päivähoitoon jos itse olen kotona, enkä siis ole laittanut. Äitiyslomiksi ja työttömyysjaksoiksi kaikki lapset kotiin aina. Miksi? Koska minä haluan olla lasteni kanssa niin paljon kuin mahdollista. Etenkin noin pienten päivähoito on melko surkeaa kun sitä on ollut katsomassa ne tutustumisajat.

Jatkan tähän vastaukseeni vielä, että meidän lapset ovat olleet selvästi onnellisempia, rauhallisempia ja levänneempiä ollessaan kotihoidossa. Ja puheenkehitys on ollut kotona parempaa. Päiväkodissa taas on opittu pukemaan ja syömään omatoimisesti, mikä tietysti on nekin ihan kivoja juttuja.

Noin pieni ei todellakaan tarvitse mitään ulkopuolisia henkilöitä viriköittämään päiväänsä. Oman äidin ja kodin turva on parasta mitä lapselleen voi antaa. Jokaisen äidin pitäisi mielestäni tietää tämä ihan sydämessään. Isompi 4-5v alkaa jo tarvitsemaan kavereita mutta päivähoito joka pvä ei ole siltinkään välttämätöntä.

No eihän näitä juttuja saa koskaan kritisoida koska kyseessä on, a) erityislapsi(a), b) erityistilanne, c) "et niinku tiiä tilanteesta yhtään mitään!!1!11!, d) mikä tahansa muu syy kuin se että tässä nyt oltaisiin erityisen laiskoja/välinpitämättömiä/itsekkäitä.

Ihmettelen vain että miksi valtio kuvittelee säästävänsä päivähoito-oikeuden rajaamisella koska se ei kosketa ketään niistä ihmisistä joilla nykyään lapsia on hoidossa ja miksi tästä ihmiset niin suuttuvat. Eihän tilanne tule muuttumaan mihinkään koska kaikki lapsethan siellä ovat vain yllämainituista syistä?

jokainen taaplaa täällä tavallaan. Itse en laittaisi. Etenkään heti vauvan syntymän jälkeen. Kuvittele ittes samaan tilanteeseen vanhimman lapsen tilalle. Puolisosi tulee ja sanoo siulle: Tässä on Maija. Hän on uusi vaimoni. Mene sinä töihin niin saan olla Maijan kanssa kuherrella kotona. Kuherrellaan me sitten töiden jälkeen, jos jaksan.

Kaiken huippu on äiti joka tuo pienet lapsensa päivähoitoon kun on äitiyslomalla ennen vauvan syntymää! Haluaa olla rauhassa omilta lapsiltaan ja tekee niitä silti lisää! Ei vaan pysty ymmärtämääm.

Itse laitoin tuon ikäisen päiväkotiin siksi, että asumme ulkomailla, ja on siksi erittäin tärkeää, että lapsi oppii kieltä mahdollisimman varhain. Itse emme kieltä voi opettaa, koska puhumme kotona muita kieliä, emme asuinmaamme kieltä. Aiomme jäädä tänne asumaan, joten on tärkeää, että lapsi oppii kieltä äidinkielen tasoisesti. Siinä tärkein syy meillä. Toinen syy on se, että meillä ei ole yhtään minkäänlaista tukiverkkoa, eikä yhtään ketään, joka ikinä voisi vähänkään auttaa lastenhoidossa.

Muita hyviä puolia, joita nyt tulee mieleen: saa viettää vauvan kanssa niin paljon aikaa, kuin esikoisenkin, eli vauva saa saman huomion, kuin esikoinen aikanaan. Ehtii tehdä kotityöt ja ruoan ennen miehen kotiintuloa, jolloin aikaa leikkimiseen ja yhdessäoloon hyvällä mielellä jää huomattavasti enemmän. Toki päiväkodissa myös oppii monenlaista, ja siellä on enemmän aktiviteetteja, kuin kotona. Tosin, kuten mainittu, asun ulkomailla, ja mitä nyt tätä palstaa on tullut luettua, niin saan sellaisen kuvan, että täällä päiväkoti on huomattavasti laadukkaampi, kuin Suomessa, ja lasten yksilölliset tarpeet otetaan paremmin huomioon. Täällä ei esim. koskaan ikinä pakkonukuteta lapsia, vaan lapset nukkuvat päiväunet tai ovat nukkumatta oman yksilöllisen tarpeensa mukaan.

Tee kuten itse parhaaksi näet tilanteessasi. Elämäntilanteita on erilaisia, ja jos tämä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, niin ehkä siihen on syynsä. Itse, jos asuisimme Suomessa, ja meillä olisi hieman tukiverkkoa, emmekä kielen oppimisen kannalta tarvitsisi päiväkotia avuksi, niin luultavasti pitäisin kuitenkin lapsen kotona.

Jos lapsi on sen sallitun 20h viikossa eli 4 tuntia päivässä päiväkodissa, niin siinäkin on aikamoinen ralli viemisineen ja hakemisineen muutaman tunnin sisällä. Saattaa tulla stressiä siitäkin, että kuinka sopii vauvan aikatauluihin jne...

Miksi teette niitä lapsia jos niiden kanssa oleminen on niin tympeää? Tuon ikäinen lapsi ei kaipaa mitään ns virikkeitä, kun vauva vähän kasvaa voi käydä perhekerhoissa tai avoimessa päiväkodissa niin pääsee leikkimään muiden kanssa. Eipä ihmetytä kun lapsille on työssäkäyvienkin nykyään vaikea saada hoitopaikkaa kun nämä uusavuttomat työntävät isosisarukset hoitoon kun uusi vauva tulee!

Kerrotteko te jotka olette vieneet toisen pkhon kun vauva on syntynyt että miksi ????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 2,5v on ollut hoidossa opiskelujeni vuoksi nyt vajaa puoli vuotta, 2-3pv/vk. Vauva tulossa kesällä, ja tarkoitus on, että isompi jatkaa osa-aikaisena hoidossa, 1-2 päivää viikossa 6h päiviä. Pärjäisin kyllä itsekin kahdenkin lapsen kanssa, ja kerhossa käymme, vaikka lapsi käy hoidossakin, mutta lapsella puheenkehitys on verkkaista, joten osa-aikaisesta hoidosta saa siihen hyvin tukea, ja selvästi kaipaa hoitokavereita, jos on useamman päivän tauko. Hoidossaolo oli alkuun pitkään tosi vaikeaa ja lapsi ikävöi, joten nyt kun on tottunut ja on mieluinen hoitopaikka, niin se kannattaa pitää äitiysloman ajankin, lapsen on sitten helppo jatkaa samassa paikassa, ja toivon mukaan pienempi sisarus aloittaa myöhemmin myös siellä, kun jatkan opintojani.

Ei se aina ole laiskuudesta kiinni tai etteikö haluaisi olla oman lapsensa kanssa, joskus vaan on tilanteita, että lapselle on hyväksi olla hoidossa myös. Sitä en minäkään ymmärrä, että joku pitää isommat lapset kokopäivähoidossa päivittäin, vaikka on itse kotona, eikä sellaisen pitäisi olla edes mahdollista, onneksi subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan.

Itseasiassa päiväkoti voi olla haitallinen puheenkehitykselle, jos muutenkin jo ongelmia. Parhaiten puheenkehitys tapahtuu, kun on hiljaista ja esim. äiti lukee satuja ja keskustelee. Päiväkodissa on niin valtava hälinä, että häiritsee päinvastoin puheenkehitystä ja ymmärtämistä, jos jo valmiiksi ongelmia. Luepa vähän tutkimuksia.

Ei ole päiväkodissa, vaan pph:lla pienessä ryhmässä, ja siitä on ollut hyötyä puheenkehityksen suhteen. Kun lapsia on monenlaisia, tämä yksilö pitkästyy todella helposti jos on vaan äidin kanssa hiljaisessa kodissa, kun pääsee purkamaan energiaa joinakin päivinä toisten lasten seuraan, niin kotipäivinä jaksaa keskittyä lueskelemaan ja juttelemaan vanhempien kanssakin, eikä mene pelkästään hillumiseksi. :)

Kolme lasta

Viisaita kommentteja, eipä paljon lisättävää. Äitiys on kehitystehtävä ja kehittyä voi vain, jos ottaa haasteen vastaan. Itse ajattelin esim "synnytys-kauhukokemuksia" pakkokuunneltuani synnytyssairaalassa: "Kun miljoonat naiset ovat tästä selvinneet, miksen minäkin". Itsensä rauhoittaminen on tärkeää, kaikki on opeteltavissa. Aivan samoin kahden ja kolmen lapsen kanssa. Kaikesta selviää, lapsen etu on tärkein, kotona-ololla saat vahvan kiintymyksen ja rakkauden, terveet lapset ja varsinkin tunteen siitä, että teet, mikä tuntuu tärkeimmältä juuri sillä hetkellä. Naisen on tehtävä, mikä naisen tehtävä.- Kaikki on toisin, jos olet sairas, elämäntilanteesi on vaikea, olet yksin, etkä pysty pitämään yhteyksiä ystäviin etkä saa apua lastenhoitoon mistään. Käänny silloin ammattiauttajien puoleen, lääkärit ym

Tuttavani, itsekäs lentoemo, vei lapsensa päiväkotiin 1 v 5 kk iässä, kun hänen äitiyslomansa alkoi. Tämä pieni lapsi oli siis ollut kotihoidossa siihen asti, mutta äitiysloman alkaessa hoitoon vaan, että lentoemo sai rauhassa käydä kampaajalla, kosmetologilla, shoppailemassa ja kahvittelemassa ennen kuin vauva syntyy. Ja sit samaa sai jatkaa vauvan kanssa, kun ei ollut esikoinen häiritsemässä päiviä. Piti vielä täyttä päivää pientä hoidossa. Ja lentoemo mainittu siksi, kun hän on jotenkin niin stereotypia lentoemoista, vaan oma ulkonäkö ja hyvinvointi merkkaa, on löydettävä aikaa luksuksen shoppailuun ja kauneudenhoitoon jne jne. Kaikki lentoemothan ei tällaisia ole, vaikka stereotypia onkin tämä.

Ei laitettu eikä laiteta nyttenkään kun kolmas tulee. Esikoinen nyt 3v,keskimmäinen 1.5v ja kolmas syntyy parin viikon sisään. Mies pitää alkuun lomia jotta arki saadaan rullaamaan ja sitten jään itse kolmen kanssa kotiin. Meille päivänselvä asia että jokainen lapsi saa olla kotona koska äitikin on,ei ole tarvetta sysätä vanhempia pois jaloista vauvan tullessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse laitoin tuon ikäisen päiväkotiin siksi, että asumme ulkomailla, ja on siksi erittäin tärkeää, että lapsi oppii kieltä mahdollisimman varhain. Itse emme kieltä voi opettaa, koska puhumme kotona muita kieliä, emme asuinmaamme kieltä. Aiomme jäädä tänne asumaan, joten on tärkeää, että lapsi oppii kieltä äidinkielen tasoisesti. Siinä tärkein syy meillä. Toinen syy on se, että meillä ei ole yhtään minkäänlaista tukiverkkoa, eikä yhtään ketään, joka ikinä voisi vähänkään auttaa lastenhoidossa.

Muita hyviä puolia, joita nyt tulee mieleen: saa viettää vauvan kanssa niin paljon aikaa, kuin esikoisenkin, eli vauva saa saman huomion, kuin esikoinen aikanaan. Ehtii tehdä kotityöt ja ruoan ennen miehen kotiintuloa, jolloin aikaa leikkimiseen ja yhdessäoloon hyvällä mielellä jää huomattavasti enemmän. Toki päiväkodissa myös oppii monenlaista, ja siellä on enemmän aktiviteetteja, kuin kotona. Tosin, kuten mainittu, asun ulkomailla, ja mitä nyt tätä palstaa on tullut luettua, niin saan sellaisen kuvan, että täällä päiväkoti on huomattavasti laadukkaampi, kuin Suomessa, ja lasten yksilölliset tarpeet otetaan paremmin huomioon. Täällä ei esim. koskaan ikinä pakkonukuteta lapsia, vaan lapset nukkuvat päiväunet tai ovat nukkumatta oman yksilöllisen tarpeensa mukaan.

Tee kuten itse parhaaksi näet tilanteessasi. Elämäntilanteita on erilaisia, ja jos tämä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, niin ehkä siihen on syynsä. Itse, jos asuisimme Suomessa, ja meillä olisi hieman tukiverkkoa, emmekä kielen oppimisen kannalta tarvitsisi päiväkotia avuksi, niin luultavasti pitäisin kuitenkin lapsen kotona.

Alapeukkujen määrän perusteella kulttuuriin integroituminen ja kielen oppiminen on tärkeää ainoastaan kun on kyse Suomeen tulevista pakolaisista. Kun on kyse ulkomailla asuvista suomalaisista, on asia ihan eri, ilmeisestikin...

Tämä on todella erikoista...viet lapsen hoitoon, kun menet töihin: olet huono äiti.

Olet kotona ja viet lapsen silti hoitoon, oletkin "hyvä" äiti, joka viettää vauvan ja kanssa laatuaikaa ja 

vie esikoisen "pois" tieltä. Ja vaikka olisi yksi lapsi, senkin on mentävä päiväkotiin että oppisi hyviä

taitoja????? 

Nykyään vaahdotaan koko ajan, että lapsi tarvitsee sitä virikehoitoa jo heti pienestä, niin trendinä ainakin pk seudulla on se, että äidit vievät jo ihan pienetkin sisarukset (alle 2 v) pois jaloista, kun vauva syntyy. Kaikki luulee, että niin kuuluu tehdä, että se lapsi ei vaan syrjäydy. Ja sit on sitä ajatusta, että minä olen ansainnut sen, että saan nukkua päiväunet vauvan kanssa ja käydä vauvan kanssa kahviloissa ilman että esikoinen häiritsee.