Lue keskustelun säännöt.
9v lapsella viidet treenit ja 1-2 peliä siihen päälle viikossa.
05.04.2016 |
Harrastaa futista. Omasta mielestään tuossa ei liikaa, mutta välillä kyllä käy poika sääliksi. Mun mielestäni sopiva määrä treenejä viikossa tuon ikäiselle olisi max 4.
Pelaa kilpajoukkueessa, joten nuo treenitkin pakollisia, ellei ole hyvää syytä jättää väliin.
Kommentit (34)
yksi täysin "jalkapalloton" päivä heille tulee viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuo liikaa. Oma poika väsyi tuollaiseen tahtiin ja lopetti koko pelaamisen. Pari vuotta jaksoi, mutta ymmärrettävästi halusi tehdä muutakin kuin käydä koulua ja pelata lätkää. Alkuun tietysti oli innostunut eikä moinen tahti häirinnyt.
Riippuu monesta seikasta. Jokaisen lapsen pitäisi liikkua päivittäin. Onko se sitten ohjattua tai omaa, ei kai sillä ole väliä? En oikein usko, että tuo määrä on lapselle liikunnan puolesta liikaa. Ajallisesti voi olla, mutta kuka ei laita aikaa tykkäämäänsä asiaan. Leffaakin katsotaan pari tuntia kerralla ja uutisiinkiin menee aikaa. Niin kauan kun tykkää, niin siitä vaan.
Jos harraastus häiritsee fiisisesti tai jotenkin muuten lapsen elämää, niin vähentäisin sitä. Mutta jos se häiritsee vain vanhemman elämää ja lapsi nauttii ja eikä rasitusvammoja tule, niin en olisi huolissaan. Pelit lisääntyy kesää kohden.
Missä vaiheessa poika opiskelee, tekee läksyt, leikkii, lukee, piirtää tai askartelee? Vähän yksipuolinen kasvatus teillä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa karulta. Onko liikuntaa siis joka päivälle? Eikö ole ihan suositusten mukaista, että liikuntaa tosissaan harrastavat pitäisi ainakin yhden lepopäivän viikossa, jotta keho saisi palautua rasituksesta? Luulisi että tämä korostuisi kasvavalla lapsella entisestään.
Yleensä on lepopäiviä. Pelejä saattaa olla monta päivässä tai treenit ja peli samana päivänä. En edes viitsi kertoa minkälaisia määriä oma lapseni treenaa ja pelaa. Ja lepopäivinä skeittaa tai parkouraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän pojalla ole omaa elämää ollenkaan! Koulu (opettaja) + koti (vanhemmat) + fudis (valmentaja); milloin hän saa tehdä vapaasti mitä haluaa, lasten omia asioita kavereiden kanssa?
Tarkoitatko että sillä on vain yksi harrastus? Yleensä nämä pelaavat samaan aikaan jalkapalloa ja jääkiekkoa tai salibandyä joissa kummassakin on 4-5 harjoitusta viikossa ja siihen pelit sekä turnaukset päälle.
Suositusten mukaan lasten pitäisi liikkua 2-3 tuntia joka ikinen päivä mutta tuo ei tietenkään tarkoita mitään kilpaurheilua vaan sellaista ulkona leikkimistä ja liikkumista mitä harrastettiin yleisesti vielä silloin kun puhelin oli kiinni langan päässä ja telkusta näkyi kaksi kanavaa. Jos näkyi.
Nykyään on aika yleistä se että nämä "hirveästi" eli 4-5 kertaa viikossa treenaavat lapsetkin makaavat kaiken muun ajan kotona nenä kiinni kännykässä tai tabletissa. Todellisuudessa jalkapallotreeneissäkin käytetään suuri osa ajasta tekniikkaharjoituksiin joissa ei nyt niin kauhean kovaa liikuta joten kovalta kuulostava treenimäärä ei yksinään vastaa vielä edes puolta liikuntasuosituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa poika opiskelee, tekee läksyt, leikkii, lukee, piirtää tai askartelee? Vähän yksipuolinen kasvatus teillä.
poika tekee läksyt heti koulusta päästyään. Treenit yleensä illalla 18-20 välisenä aikana, tunti kerrallaan.
Kyllä tuossa jää aikaa kavereiden kanssa leikkimiseen myös, kun yleensä kotona koulun jälkeen viimeistään klo 14.
Vierailija kirjoitti:
On tuo liikaa. Oma poika väsyi tuollaiseen tahtiin ja lopetti koko pelaamisen. Pari vuotta jaksoi, mutta ymmärrettävästi halusi tehdä muutakin kuin käydä koulua ja pelata lätkää. Alkuun tietysti oli innostunut eikä moinen tahti häirinnyt.
Oma poikani viettää jäällä myös ne vähät vapaa-ajat. Ei tunnu kaipaavan muuta. Kesätkin viettäisi jääkiekkoleireillä ja vähintäänkin rullakiekkoilee. Kun kysyn miksi, "kun mä rakastan". Mielestäni on ihana katsoa intohimoista lasta. Yritän sanoa, että lapsia on monenlaisia. Joillekin riittää vain se yksi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän pojalla ole omaa elämää ollenkaan! Koulu (opettaja) + koti (vanhemmat) + fudis (valmentaja); milloin hän saa tehdä vapaasti mitä haluaa, lasten omia asioita kavereiden kanssa?
Mitäs jos hän haluaa tehdä sitä jalkapalloa niiden muiden jalkapallokavereiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo liikaa. Oma poika väsyi tuollaiseen tahtiin ja lopetti koko pelaamisen. Pari vuotta jaksoi, mutta ymmärrettävästi halusi tehdä muutakin kuin käydä koulua ja pelata lätkää. Alkuun tietysti oli innostunut eikä moinen tahti häirinnyt.
Oma poikani viettää jäällä myös ne vähät vapaa-ajat. Ei tunnu kaipaavan muuta. Kesätkin viettäisi jääkiekkoleireillä ja vähintäänkin rullakiekkoilee. Kun kysyn miksi, "kun mä rakastan". Mielestäni on ihana katsoa intohimoista lasta. Yritän sanoa, että lapsia on monenlaisia. Joillekin riittää vain se yksi asia.
Jokainen ihminen saadaan käytännöllisesti katsoen ehdollistettua ja addiktoitua johonkin kun sitä pakkosyötetään tarpeeksi kauan. Jos otetaan 20 nuoren harrastusryhmä, niin yhden käden sormilla ne ovat laskettavissa jotka aikuisiällä jatkavat harrastusta. Rakkaus kuolee kun jonkun sattuman oikun kautta (armeija, opiskelut jne) joutuu ottamaan pienen tauon harrastuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa poika opiskelee, tekee läksyt, leikkii, lukee, piirtää tai askartelee? Vähän yksipuolinen kasvatus teillä.
poika tekee läksyt heti koulusta päästyään. Treenit yleensä illalla 18-20 välisenä aikana, tunti kerrallaan.
Kyllä tuossa jää aikaa kavereiden kanssa leikkimiseen myös, kun yleensä kotona koulun jälkeen viimeistään klo 14.
Tuohan on ihanteellinen systeemi.
Tuollaisella treenimäärällä poltetaan tulevaisuuden pikku-Litmaset loppuun. Kyllähän se littikin oli aamusta iltaan pallo jalassa. Omaehtoisesti, ei valmennettavana. Kyllä mä näkisin että paras tulevaisuus on jos jää 9-vuotiaana terävimmän huipun ulkopuolelle, ja jaksaa vapaa-ajallaan liikkua omaehtoisesti. Vakava harjoittelu kuuluisi aloittaa vasta lähempänä yläkouluikää, mutta siinä vaiheessa nämä 7-vuotiaana ykkösjoukkueeseen valitut on jo poltettu loppuun niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Kyllä mua ja poikaa harmitti silloin kun ei 7-vuotiaana päässyt kärkikaartiin, mutta onneksi ei päässyt. Sai harrastaa leikinomaisesti, nyt 11-vuotiaana kärkikaartiin päässeet eivät ole enää oleellisesti parempia kuin tämä kakkosjoukkue. En tiedä miksi ero joukkueiden välillä on tasaantunut, vaikka toiset treenaa 3 kertaa viikossa ja toiset 5-6 kertaa viikossa. Olen ihan varma, että näistä kakkosjoukkueen pojista kuullaan vielä! Moni heistä tulee tiputtamaan viimeistään yläasteiässä ykkösjoukkueen pienenä valitun pojan.. huolimatta siitä että ykkösjoukkueessa on huippuvalmentajat. Kaipa se johtuu siitä että toisilta on vaadittu liikaa liian pienenä, toiset ovat saaneet harrastaa leikinomaisesti, ja aikaa on jäänyt muuhunkin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimistelussa sama. Neljävuotias yksilö-rytminen treenaa keskimäärin 5h viikossa (kolmet treenit ainakin) + baletti kerran viikossa. Siihen päälle kisat ja muut. Mutta kun lapsi tykkää ja ei väsy niin mikäpä siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän pojalla ole omaa elämää ollenkaan! Koulu (opettaja) + koti (vanhemmat) + fudis (valmentaja); milloin hän saa tehdä vapaasti mitä haluaa, lasten omia asioita kavereiden kanssa?
Mitäs jos hän haluaa tehdä sitä jalkapalloa niiden muiden jalkapallokavereiden kanssa?
Avauksesta ei käy ilmi millaisia vaihtoehtoja pojalla on ollut. Ja haluaako hän elää noin, vai toteuttaako vain jotain aikuisten kunnianhimoa? Lapsi on vanhempiensa armoilla.
Niin tai näin, ap:n kuvauksen perusteella pojan elämä on kovin yksipuolista. Jos vanhemmat haluavat hänestä huippujalkapalloilijan, kannattaisi kuitenkin harrastaa muutakin liikuntaa ja älyllisesti ja sosiaalisesti vaativia asioita (jalkapallo on älykkäiden miesten laji).
Ehkä pojan vanhempien kannattaisi lukea Albert Camusin (kirjailija, maalivahti) tekstejä jalkapallosta ja Andre Agassin Open (Agassilla ei ollut lapsuutta lainkaan, pelkkää tennistä. Kirja on muutenkin hyvä). Ja luetuttaa pojalla Minä, Zlatan.
Mutta voihan tuostakin vielä kiristää: lähetetään poika pois kotoa, Barcan jalkapallokouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo liikaa. Oma poika väsyi tuollaiseen tahtiin ja lopetti koko pelaamisen. Pari vuotta jaksoi, mutta ymmärrettävästi halusi tehdä muutakin kuin käydä koulua ja pelata lätkää. Alkuun tietysti oli innostunut eikä moinen tahti häirinnyt.
Oma poikani viettää jäällä myös ne vähät vapaa-ajat. Ei tunnu kaipaavan muuta. Kesätkin viettäisi jääkiekkoleireillä ja vähintäänkin rullakiekkoilee. Kun kysyn miksi, "kun mä rakastan". Mielestäni on ihana katsoa intohimoista lasta. Yritän sanoa, että lapsia on monenlaisia. Joillekin riittää vain se yksi asia.
Jokainen ihminen saadaan käytännöllisesti katsoen ehdollistettua ja addiktoitua johonkin kun sitä pakkosyötetään tarpeeksi kauan. Jos otetaan 20 nuoren harrastusryhmä, niin yhden käden sormilla ne ovat laskettavissa jotka aikuisiällä jatkavat harrastusta. Rakkaus kuolee kun jonkun sattuman oikun kautta (armeija, opiskelut jne) joutuu ottamaan pienen tauon harrastuksesta.
Jos puhut tuosta minun lapsestani, niin persk.jääkiekko on viimeinen laji jota itse ihannoin. Olen oppinut kunnioittamaan ja seuraamaan sitä, mutta voin itse elää ilman sitäkin. Lapsi tykkää ja antaa tykätä. Jos hän tykkäisi kirjoista, niin kaikki hyväksyisivät sen.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisella treenimäärällä poltetaan tulevaisuuden pikku-Litmaset loppuun. Kyllähän se littikin oli aamusta iltaan pallo jalassa. Omaehtoisesti, ei valmennettavana.
Mikä tahansa treenimäärä viikossa polttaa loppuun jos lapsi joutuu käymään treeneissä väkisin, vanhempien painostuksesta eikä itse haluaisi harrastaa koko lajia tai jos valmennus on tuon ikäisille järjetöntä verenmaku suussa vääntämistä edarista putoamisen uhalla (pojilla jääkiekko, tytöillä kilpavoimistelu).
Jos lapsi on itse innostunut lajista ja suorastaan hinkuu päästä treeneihin ja peleihin, ei missään yhdessä lajissa ole sellaisia treenimääriä viikossa että liikuntaa tulisi liikaa. Suositus on todella 2-3 tuntia per päivä eikä monessakaan lajissa treeni ole pelien kaltaista yhtäjaksoista täysillä liikkumista alusta loppuun vaan parhaimmillaan aika kevyttä tekniikan tms harjoittelua.
Aloituksesta käy selville selkeästi, että lapsi haluaa harrastaa, mutta vanhemmilla on ennakkoluuloja harrastusmääriin. Miksi lapsi saa olla 5 tuntia päivässä koulussa? Ja vanhemmat töissä? Sitten tunti päivässä jalkapalloa on kamalaa???
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisella treenimäärällä poltetaan tulevaisuuden pikku-Litmaset loppuun. Kyllähän se littikin oli aamusta iltaan pallo jalassa. Omaehtoisesti, ei valmennettavana. Kyllä mä näkisin että paras tulevaisuus on jos jää 9-vuotiaana terävimmän huipun ulkopuolelle, ja jaksaa vapaa-ajallaan liikkua omaehtoisesti. Vakava harjoittelu kuuluisi aloittaa vasta lähempänä yläkouluikää, mutta siinä vaiheessa nämä 7-vuotiaana ykkösjoukkueeseen valitut on jo poltettu loppuun niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Kyllä mua ja poikaa harmitti silloin kun ei 7-vuotiaana päässyt kärkikaartiin, mutta onneksi ei päässyt. Sai harrastaa leikinomaisesti, nyt 11-vuotiaana kärkikaartiin päässeet eivät ole enää oleellisesti parempia kuin tämä kakkosjoukkue. En tiedä miksi ero joukkueiden välillä on tasaantunut, vaikka toiset treenaa 3 kertaa viikossa ja toiset 5-6 kertaa viikossa. Olen ihan varma, että näistä kakkosjoukkueen pojista kuullaan vielä! Moni heistä tulee tiputtamaan viimeistään yläasteiässä ykkösjoukkueen pienenä valitun pojan.. huolimatta siitä että ykkösjoukkueessa on huippuvalmentajat. Kaipa se johtuu siitä että toisilta on vaadittu liikaa liian pienenä, toiset ovat saaneet harrastaa leikinomaisesti, ja aikaa on jäänyt muuhunkin elämään.
Mikä ykkös kakkosjoukkue fiksaatio? Kaikki tietää, että lapset kehittyy esi tahtiin. Kaikki teitää, että kenestä tahansa lahjaakasta voi tulla huippu. Parasta on kun lapsi saa harjoitella omalla tasollaan ja intohimonsa mukaan. Siksi on erilaisia ryhmiä. Lapsen pettyminen omaan ryhmäänsä on yleensä vanhempien ansiota tai sitten jos paras kaveri on ihan eri ryhmässä.
Kuulostaapa karulta. Onko liikuntaa siis joka päivälle? Eikö ole ihan suositusten mukaista, että liikuntaa tosissaan harrastavat pitäisi ainakin yhden lepopäivän viikossa, jotta keho saisi palautua rasituksesta? Luulisi että tämä korostuisi kasvavalla lapsella entisestään.