Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä enää normaalia? (Lintuinfluenssan pelkoa siis)unnitelmat.
20.02.2006 |
Tapasimme viime viikonloppuna siskoni perheen, ja otin puheeksi tulevan kesän lomasuunnitelmat.
Olemme monena kesänä reissanneet ja mökkeilleet yhdessä, lapsemmekin ovat samanikäisiä ja tulevat hienosti toimeen keskenään, ja muutenkin viihdymme yhdessä. No, kun kyselimme sitten mihin mentäisiin ensi kesänä, vastasivat siskoni ja miehensä, että aikovat ensin katsoa, tuleeko iitä lintuinfluenssasta maailmanlaajuinen pandemia!
Jos niin käy, aikovat linnottautua kotiin pariksi kuukaudeksi, vain mies saa poistua kotoa naamari naamalla hakemaan ruokaa. Niin ja tamiflut on valmiiksi hankittuna jo. Olimme mieheni kanssa aivan äimänä. Sisareni ja miehensä ovat muuten todella fiksuja ihmisiä, mutta nyt näyttää mättävän yli. Vai olemmeko me mieheni kanssa liian välinpitämättömiä, kun vain huolettomina suunnitellaan kesäreissuja, emmekä varaudu pandemiaan??
Kommentit (31)
että ennenkuin pandemia ehtii Suomeen kunnolla, niin meille isketään jo rokote pakaraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotaan, ettei tule mutkia matkaan. Ainakin Suomi tekee parhaansa.
Minua hirvittää niiden maiden puolesta, joissa ei ole mitään resursseja varautua pandemiaan.
En kyllä ymmärrä, miten yhteiskunta kestää, jos kaikki linnottautuvat. Kuka sitten myy ja tuottaa ja kuljettaa ruokaa sinne, mistä siskosi mies sitä ostaa. Entä miten ylipäätään te kaikki irtaudutte työstänne ja linnottaudutte. Entä mitä muka kahden kuukauden piileskely auttaa.
Kun tosipaikka tulee, kaikki ovat paniikissa, mutta käytännössä ei pystytä eristäytymään.
Turun sanomien yleisönosastossa joku pelkäsi lintuinfluenssaa, kun linnut hengittävät lentäessään samaa ilmaa kuin ihmisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ei varmaan tuollainen pelko tee lapsille hyvää....
mutta saattaa pitää hengissä
niin ei sitä kyllä tee sekään, että jos pandemia iskee, niin esim tarhakavereita oikeasti kuolee siihen. Lapset kehitysmaissa ovat varmaan ihan tottuneita kaikkeen kamaluuteen. Suomessa yritetään suojella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mieheni on yrittäjä, joka muutenkin tekee 60% hommistaan kotoa käsin. Pystymme mainiosti linnoittautumaan. Talossamme on oma ilmanvaihtonsa, joka soveltuu myös tällaisiin tarkoituksiin. Ruokaa ja juomaa on jo nyt mukavasti kaapeissa, tarvittaessa täytämme vierashuoneen muutaman kuukauden tarvikkeilla. Desinfiointiainetta riittää ja vaadittua tehokkaammat maskit löytyy myös jokaiselle. Meillä on lisäksi erillinen " katastrofibudjetti" :)
Tarkoitus on tehdä tarkalleen se, mitä tehtävissä on. Jos lasteni suojeleminen edellyttää pitkää eristäytymistä, olkoon sitten niin. Jos saamme taudin, ei ainakaan tarvitse katua huonoa varautumista - se ei sitten ole enää itsestämme kiinni. Ikinä en voisi antaa itselleni anteeksi, jos lapsilleni jotain sattuisi oman välinpitämättömän/saamattoman asenteeni takia.
Se vasta kauheaa olisi, että jotain sattuisi ja se tulisi lapsille ihan puun takaa.
Jos sattuisin itse menehtymään, haluan että olen itse valmistellut lapsiani kohtaamaan ajatus kuolemasta edes jollain tasolla. Olen myös kirjoittanut lapsilleni kirjeen ihan kaikkien muidenkin tilanteiden varalta. Minulle on todella tärkeää, että heille jää äidistään jotain, vaikkeivat itse pystyisi ihmeitä muistamaan.
Oma äitini on kuollut, minkä jättämien tunteiden pohjalta toimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainahan ne suunnitelmat voi perua jos pandemia riehuu irrallaan.
Tuota lintujensorkkimistuhahtelua en kyllä tajua, eikai kukaan pelkää sitä linnuista saavansa, vaan nimenomaan jos muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi.
komppaan sitä joka epäili että Afrikassa jos missä se virus muuntunee nopeasti.
Paras varautumiskeino on varmaan yrittää kohottaa yleiskuntoa niin että on paremmat mahikset selvitä jos sairastuu.
Ruokaa meillä on muutenkin aina hamstrattuna niin paljon että varmaan kk selvittäis ilman mitään lisähankintoja,vessapaperi saattais kyllä loppua....
Millaisessa ammatissa muuten te linnoittautujat olette? Itse en voi mitään linnoittautumista kyllä suunnitellakaan kun olen sairaanhoitaja ammatiltani. En kyllä tiedä miten rangaistaan ellei mene töihin kun pyydetään? Olen jo kyllä henkisesti varautunut siihen että on mentävä ja otettava vastaan se mitä sattuu tulemaan...