Muistako vielä isomummosi? Onko hän/oliko hän vielä elossa niiltä ajoilta, kun muistat asioita?

Mulla ei ole ollut edes mummoja (ei kyllä pappojakaan).

Mun molemmat vanhemmat ovat nelikymppisten äitien lapsia, joten omat isoisovanhempani ovat kuolleet jo kauan ennen syntymääni, osa heistä jo ennen vanhempieni syntymää.

Kaksu on ollut elossa mun elinaikana, ja muistan heidät kyllä.

Toinen kuoli vasta muutama vuosi sitten. Kova Siltsu-fani, sekä penkkiurheilija. Kynnet aina pitkät ja punaseks lakattu, meikkas tarkasti ja oli tarkka mitä pukee päälleen.

Toinen kuoli reilu kymmenen vuotta sitten. Poltti sisällä ja joi paljon kaljaa. Omisti kauniin valkoisen pitkäkarvaisen kissan ja faaraokoiran. Hoisi loukkaantuneita metsäneläimiä.

Muistan. Isomummo kuoli, kun olin 7-vuotias. Toinen isomummo ja isotkin kuolleet jo ennen syntymääni.

Yhden muistan. Hän menehtyi kun olin parikymppinen. Tyylikäs kaupunkilaisrouva :) Suuttui jos soitti kauniiden ja rohkeiden aikaan. 

Ei sylitellyt/halitellut lapsia mutta kehui kyllä. Ihana mummini!

Vierailija kirjoitti:

Kaksu on ollut elossa mun elinaikana, ja muistan heidät kyllä.

Toinen kuoli vasta muutama vuosi sitten. Kova Siltsu-fani, sekä penkkiurheilija. Kynnet aina pitkät ja punaseks lakattu, meikkas tarkasti ja oli tarkka mitä pukee päälleen.

Toinen kuoli reilu kymmenen vuotta sitten. Poltti sisällä ja joi paljon kaljaa. Omisti kauniin valkoisen pitkäkarvaisen kissan ja faaraokoiran. Hoisi loukkaantuneita metsäneläimiä.

Tästä tuli hyvä mieli. :) Ja ehkä siinä iässä voi jo kaljaa juodakin.

Mun neljästä isomummosta kaksi (äidinäidin äiti ja isänisän äiti) oli vielä elossa, kun olin lapsi, joten molemmista on muistikuvia.

Toinen oli semmoinen perinteinen punaposkimummo, joka kutoi sukkia ja paistoi lapsille lettuja. Toinen oli entinen virkanainen, tiukka ja säntillinen, jota kaikkien piti totella.

Muistan! Oli ihana, asui pitkään yksin kerrostalossa. Rakasti lapsia! Omiakin 10kpl oli.

Toista isomummoa en muista, kuulemma hyvin herttainen mutta kipakka mamma suuttuessaan:D

Yksi oli vielä elossa, kun synnyin. Kuoli kun olin 14. Yksin asui ja pärjäsi. Välillä käytiin kylässä, mutta ei kuitenkaan kauhean läheinen ollut. Hänellä itellään oli 9 lasta että kun vaan miettii sitä lastenlapsien ja lastenlapsienlapsien määrä niin ei ihmekään.

Muistan, hän oli aika etäinen meitä lapsia kohtaan, ei siis mitenkään mummomainen. Ei mulla silti ole mitään huonoja muistoja hänestä. Nyt aikuisena ajattelen, että hän oli todella rautainen mimmi: opiskeli, teki kovasti töitä, hoiti sodassa haavoittunutta miestään ja omia lapsiaan. Sellainen suvun matriarkka. Kuoli, kun olin 17v.

Emme ole koskaan tavanneet.

Äitini äidinäiti ja isäni äidinäiti ovat olleest hengissä elinaikanani. Äidin puolen isomamma tosin kuoli kun olin noin 1-vuotias. Kuulemma kiltti ja herttainen mammeli.

Isän puolen isomamma kuoli kun olin muutaman vuoden ikäinen. Jotain muistikuvia minulla on hänestä ja hänen hautajaisistaan. Sen muistan, että mammalla oli mustat, paksut ja tuuheat kulmakarvat, isot kädet ja paljon (aviottomia) lapsia. Vähän pelkäsin häntä kun oli niin synkän oloinen aina. Hautajaisistaan muistan jonkun miehen, jolla iso heltta leuan alla :D

Mun viimeinenkin isomummo kuoli 20 vuotta ennen kuin synnyin.

Viimeisin isomummo kuoli kun olin 12-vuotias. Omat mummot/papat kuolivat kun olin nelikymppinen. On muistoja, paljonkin.

Oli kuollut jo ajat sitten isomummot kun minä synnyin.

Hyvin muistan. Isomummu kuoli 80-luvulla 102-vuotiaana, tarkkaa vuotta en nyt jostain syystä muista. Itse olen syntynyt -73. Muistan hyvin isomummun 100-vuotisjuhlat vanhainkodissa. Oli silloin jo niin dementoitunut, ettei itse tajunnut mistään mitään. Isomummu toivoi viimeiset 10-vuotta että kuolisi jo pois. Oli aika huonossa kunnossa ja makasi vaan sängyssä, kun hajonnut lonkka ei enää luutunut, eikä sille silloin enää tehty mitään. Muistan kyllä ajan, jolloin hän kävelikin vielä.

Omat lapsenikin muistavat isomummunsa hyvin. Kuoli 6 vuotta sitten.

Mun isomummot oli kuolleet jo mummojeni lapsuudessa, eli molemmat menetti äitinsä jo ennen aikuistumista. 12 v ja 15 v olivat munnoni.

Muistan, olihan hän elämässäni vielä vuosi sitten! Muisti pelasi loppuun saakka ja oli oma itsensä. Oli poikaystäväänikin iskemässä kun tapasivat 😂 uskomaton persoona ja kovin tiiviisti oli mukana meidän lastenlastenlasten elämässä! 💞

Olin alle kouluikäinen kun isomummo kuoli. Muistan, että sillä oli huivi päässä ja keppi, jotain jalkavaivaa kai. Ja hautajaisista muistan kirkon. Muut isoisovanhemmat oli kuolleet jo ennen syntymääni.

No ei elänyt yhdenkään isoanhemman vanhempi. Minun isovanhempani olivat kuusikymmpisiä kun synnyin vuonna 1986. Kaikki isovanhempani olivat menettäneet toisen vanhemmistaan jo lapsena (koska heidän lapsuudessaan keuhkotautiin kuoleminen oli tavallista). Lisäksi vielä omien vanhempieni lapsuudessa oli tavallista, että vanhat ihmiset olivat vanhoja jo kuusikymmpisinä, eivätkä heidänkään isovanhempansa eläneet juuri sitä vanhemmiksi. Vasta omien isovanhempieni sukupolvessa on ollut tavallista päästä 80 vuoden ikään. En myöskään tunne omasta ikäluokastani ketään, joka olisi tavannut isovanhempiensa vanhemmat.

Voi olla, että hyvätuloisten (ja myös sen mukaista ravintoa ja terveydenhoitoa saaneiden ja raskaalta työltä välttyneiden) suvussa tilanne on ollut toinen. Mun juuret ovat kuitenkin ihan tavallisissa köyhien työläisten ja yhtä köyhien pientilallisten kodeissa.