Lue keskustelun säännöt.
Mitä on arki? Mielikuvituksen puutetta?
03.04.2016 |
En ymmärrä, mitä tarkoitetaan arjella. Jokapäiväistä elämää tai rutiineja? Omassa elämässäni päivät eivät muistuta toisiaan vaan pyrin rakentamaan jokaisesta päivästä mielekkään ja kiinnostavan. Onko arjen siis pakko olla tylsää puurtamista ja suorittamista vai kertooko tällainen asenne jotain ihmisen mielikuvituksen tai rohkeuden puutteesta?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on keskiluokkainen asiantuntija-ammatti, mutta elän silti aika boheemisti. Esim. spontaani baarissa käynti viikolla ei ole minulle mikään ongelma, kunhan pääsee puolenyön maissa nukkumaan. Reissaan maailmalla pari kuukautta vuodesta, teen taidetta ja vietän vapaa-aikaa fiiliksen mukaan. En näe, mitä lisäarvoa tiukkojen päivärutiinien noudattaminen voisi antaa minulle. Työ on työtä, ja vapaa-aika on omaa aikaani.
Sulla ei taida olla lapsia?
Ei ole. Lapset rajoittaisivat elämääni aivan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulle arki ole mitään kamalaa pakkopullaa. Teen luovaa työtä, jota rakastan, jokainen päivä on erilainen ja työkaverit on mahtavia. Usein saan myös tehdä etäpäiviä ja teen hommia kahvikuppi kädessä ulos katsellen tai partsilla istuen :) Ruuanlaitto on kivaa;minusta on ihana kokeilla uusia jännittäviä reseptejä. Mikään kotityökään ei ole sellainen mikä ei laulaen ja tanssien sujuisi; hyvät musat päälle, pyykit koneeseen, tiskit koneeseen ja imuri käteen. Pölyjen pyyhkiminen ja vessapytyn kuurauskin sujuu piristävän juoksulenkin jälkeen :) Harvoin on arki pänninyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on keskiluokkainen asiantuntija-ammatti, mutta elän silti aika boheemisti. Esim. spontaani baarissa käynti viikolla ei ole minulle mikään ongelma, kunhan pääsee puolenyön maissa nukkumaan. Reissaan maailmalla pari kuukautta vuodesta, teen taidetta ja vietän vapaa-aikaa fiiliksen mukaan. En näe, mitä lisäarvoa tiukkojen päivärutiinien noudattaminen voisi antaa minulle. Työ on työtä, ja vapaa-aika on omaa aikaani.
Niin. Luulen että arki on vaihtelevaa ja omannäköistä niillä, joilla on siihen taloudelliset mahdollisuudet. Mutta jos pakkaa makkaraa liukuhihnalla työkseen, sitä menee työn jälkeen kotiin ja haluaa vain lepuuttaa kipeää selkäänsä sohvalla.
Työn laatu vaikuttaa kyllä enemmän kuin siitä saatava palkka. Minulla on paljon kulttuurialalla työskenteleviä kavereita, jotka tekevät paljon töitä pienellä palkalla mutta elävät silti hyvin mielenkiintoista ja vaihtelevaa elämää. Ja vastaavasti ei isostakaan palkasta ole mitään iloa, jos töiden jälkeen ei fyysisesti jaksa enää tehdä mitään.
Mun arki on töissä käymistä, piirtelyä, kuvien katselemista, kahvilassa käymistä, miehen halaamista, ruoan laittamista, lasten asioista huolehtimista, vaatehuoltoa, askartelua, shoppailua, kirjoja ja paljon muuta.
Tykkään omasta arjesta.
Silloin oli raskaampaa kun lapset olivat pieniä, mutta kyllä silloinkin arkeen iloa mahtui.
En ole koskaan ollut mikään tehokas perheenemäntä jolla koti kiiltää ja ruoka on aina itse laitettua. Siitä toisinaan kannan huonoa omaatuntoa.
T. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Minulla on keskiluokkainen asiantuntija-ammatti, mutta elän silti aika boheemisti. Esim. spontaani baarissa käynti viikolla ei ole minulle mikään ongelma, kunhan pääsee puolenyön maissa nukkumaan. Reissaan maailmalla pari kuukautta vuodesta, teen taidetta ja vietän vapaa-aikaa fiiliksen mukaan. En näe, mitä lisäarvoa tiukkojen päivärutiinien noudattaminen voisi antaa minulle. Työ on työtä, ja vapaa-aika on omaa aikaani.
Kuinka paljon sun boheemiudesta on luonnetta ja kuinka paljon sitä, ettei sulla ole lapsia eli elämäntilanteesta johtuvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on keskiluokkainen asiantuntija-ammatti, mutta elän silti aika boheemisti. Esim. spontaani baarissa käynti viikolla ei ole minulle mikään ongelma, kunhan pääsee puolenyön maissa nukkumaan. Reissaan maailmalla pari kuukautta vuodesta, teen taidetta ja vietän vapaa-aikaa fiiliksen mukaan. En näe, mitä lisäarvoa tiukkojen päivärutiinien noudattaminen voisi antaa minulle. Työ on työtä, ja vapaa-aika on omaa aikaani.
Kuinka paljon sun boheemiudesta on luonnetta ja kuinka paljon sitä, ettei sulla ole lapsia eli elämäntilanteesta johtuvaa?
Elämäntapani on seurausta luonteestani. En voisi kuvitella itseäni sellaiseen "rivari, farmariauto, koira, kaksi lasta ja viikonlopun kohokohtana Putousta" -elämään... Tai voin, mutta se on ennemminkin painajainen kuin mitään muuta. Eikä minun elämäntavastani vastaavasti tulisi mitään, jos olisi luonteeltaan ihan toisenlainen.
Arki on nimenomaan niitä rutiineja, lapset hoitoon / kouluun, oma työpäivä, ruokailut säännöllisin välein jne. Lomalla säännöllisyys ja rutiinit puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki joskus haetaan pizza tai mennään vaikka ravintolaan tai relaxlomalle mutta ei niin voi elää joka päivä vaikka haluaisi.
Jotkut kuitenkin elävät näin joka päivä. Esimerkiksi Helsingissä asuu paljon ihmisiä, jotka eivät laita koskaan ruokaa kotona, käyvät kulttuuririennoissa monta kertaa viikossa ja suhaavat ympäri Eurooppaa häkellyttävään tahtiin.
No eikös se ole ihan samaa arkea heille. Jos joka päivä käy ulkona syömässä tai joka päivä kotona syö. Miten se sitten eroaa. Ja kyllä miehenikin arkeen kuuluu säännölliset työmatkat, ei se niin erikoista ole =)
Arkea on monenlaista, mutta minusta työ rytmittää sitä eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki joskus haetaan pizza tai mennään vaikka ravintolaan tai relaxlomalle mutta ei niin voi elää joka päivä vaikka haluaisi.
Jotkut kuitenkin elävät näin joka päivä. Esimerkiksi Helsingissä asuu paljon ihmisiä, jotka eivät laita koskaan ruokaa kotona, käyvät kulttuuririennoissa monta kertaa viikossa ja suhaavat ympäri Eurooppaa häkellyttävään tahtiin.
No tämä on sitä arkea sitten heille. Eihän se kaikille samanlaista ole. Minäkin syön työpaikkalounaan aina ulkona, joten se on arkea minulle. Noille sitä arjesta poikkeavaa voisi sitten olla vaikka kotona kokkaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No millaista se ap:n arki sitten on?
Minulle arki ei ole mitenkään negatiivinen asia. Itse asiassa nautin siitä niin valtavasti, että en kaipaa mitään erikoiselämyksiä. Olemassa olemisen tunne ja arkeen kuuluvat aistimukset ovat niin tyydyttäviä, että en kaipaa muuta. Ruoan maku, koiran tassujen tuoksu, suihkun lämpö, auringon valo ja luonnon kauneus - en minä tylsisty arjessani ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arki on niinsanottuja tavallisia, toistuvia hetkiä. Aamuherääminen, aamupala, kouluunlähdöt, läksyjen teot, kavereitten kanssa leikkiminen, kotityöt, riitely, kainalossa kiehnääminen, lauantaisauna..
Arki ei välttämättä ole tylsää, ei ollenkaan! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki joskus haetaan pizza tai mennään vaikka ravintolaan tai relaxlomalle mutta ei niin voi elää joka päivä vaikka haluaisi.
Jotkut kuitenkin elävät näin joka päivä. Esimerkiksi Helsingissä asuu paljon ihmisiä, jotka eivät laita koskaan ruokaa kotona, käyvät kulttuuririennoissa monta kertaa viikossa ja suhaavat ympäri Eurooppaa häkellyttävään tahtiin.
No eikös se ole ihan samaa arkea heille. Jos joka päivä käy ulkona syömässä tai joka päivä kotona syö. Miten se sitten eroaa. Ja kyllä miehenikin arkeen kuuluu säännölliset työmatkat, ei se niin erikoista ole =)
Arkea on monenlaista, mutta minusta työ rytmittää sitä eniten.
Missä sanoin, ettei tuo olisi arkea? Kaikki, mikä tapahtuu arkipäivinä, on arkea. Mutta tässä oli kai kysymys tylsästä, rutinoituneesta arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini pakotti minut opettelemaan elämään tylsää arkea. Katkeroidun, kun luen tätä ketjua.
Minä itse koen, ettei tämä okt, lapset ja frmari -elämä sovi minulle ollenkaan, mutta kaikki vapaudenkaipuiset ideani äiti aina lyttäsi. Hän ei ollut koskaan iloinen jos minä sain jotain, joka olisi auttanut kohti unelmiani tai tuntemaan itseni vapaaksi vaan päinvastoin hän paheksui sellaista "itsensä toteuttamisena", jonka ymmärsi jonkinlaisena itsekeskeisyytenä. Kirjoitin kauhean masennuksen keskeltä 4 laudaturia ja silti äiti oli närkästynyt kun mulla välillä oli paineita koulussa ja ehdotteli, että etsisin liukuhihnamaista tehdastyötä, josta en ota pulttia. Loukkaannuin, koska en ole mikään tyhmä.
Minusta olisi ihanaa kierrellä osan vuodesta ympäri maailmaa ja herätä silloin uusista paikoista harva se viikko, mutta äiti aina painotti työnteon tärkeyttä, vaikka minusta ihminen ehtii painostamattakin töihin. Jos saisi elää sitä omannäköistään elämää, niin ehkä väliajat kestäisikin siellä kalapakkaamossa. Mutta äiti ei koskaan kannustanut vapauteen tai luovuuteen, vaan onnistui katkomaan siipeni ja itseluottamukseni ja unelmani.
En tajua miksi elän.
nro 2 vai mikä mä nyt olinkaan.
Ilmeisesti siis monilla arki koostuu nimenomaan rutiineista ja jokapäiväisistä asioista. Osa pitää rutiineista ja arjesta, osa ei.
Omassa elämässäni on vain vähän rutiineja tai mitään pakollista. Työ varsin vapaata, kotitöihin menee ehkä 2 tuntia viikossa. "Arkea" ja "juhlaa" on vaikea erottaa. En laske esimerkiksi kulttuurin harrastamista tai baarissa käyntiä niin poikkeavaksi tapahtumaksi että se olisi varsinaisesti juhla (kuten joku muukin vastaaja sanoi). Omat harrastukset ovat tyydyttäviä, eivät arkea tai juhlaa. Toki esimerkiksi matkat poikkeavat jokapäiväisestä, mutta jokapäiväisyyden sisältö vaihtelee muuten paljon!
Mietin alun perin lähinnä sitä, pitääkö arki sanana sisällään oletuksen siitä, että elämä on velvollisuuksien täyttämistä ja puurtamista. Ilmeisesti moni kuitenkin pitää sitä ihan positiivisena asiana.
Ap
Minä koen sen niin, että lapset tekevät arjen. Jos meillä miehen kanssa ei olisi lapsia, olisimme paljon vapaampia elämään ja tekemään mitä haluaisimme. Silloin arki ei tuntuisi niin rutinoidulta, koska ihan minä hetkenä tahansa olisi mahdollisuus katkaista se arki.
Minulle arki on sitä, että päivät toistuu samanlaisina ilman, että edes on mahdollisuutta tehdä muuta. Osa syynä on tietenkin raha, jota olisi huomattavasti enemmän ilma lapsia. Lasten kanssa kaikkea joutuu suunnittelemaan, mikä sekin syö itseäni. Ennen vain mentiin ja tultiin oman mielen mukaan.
Lapsiperheessä elämä on niin paljon pakkoa. Pakko tehdä sitä ja pakko tehdä tätä, että arki alkaa maistumaan puulta. Ilman lapsia voisin käytännössä tehdä mitä vain. Tämä ei sovi itselleni ollenkaan. Harmi kun tajusin vasta liian myöhään. Mieheni selviää huomattavasti paremmin, koska hän ei alunperinkään ollut niin spontaani ja helposti kyllästyvä kuin minä. Hän jaksaa rutiinejakin paremmin.
No onpa ihme aloitus.. Kyllä arjessa saa olla toistuvuutta ja sitten viikonloput vasta onkin juhlaa! ;)
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti siis monilla arki koostuu nimenomaan rutiineista ja jokapäiväisistä asioista. Osa pitää rutiineista ja arjesta, osa ei.
Omassa elämässäni on vain vähän rutiineja tai mitään pakollista. Työ varsin vapaata, kotitöihin menee ehkä 2 tuntia viikossa. "Arkea" ja "juhlaa" on vaikea erottaa. En laske esimerkiksi kulttuurin harrastamista tai baarissa käyntiä niin poikkeavaksi tapahtumaksi että se olisi varsinaisesti juhla (kuten joku muukin vastaaja sanoi). Omat harrastukset ovat tyydyttäviä, eivät arkea tai juhlaa. Toki esimerkiksi matkat poikkeavat jokapäiväisestä, mutta jokapäiväisyyden sisältö vaihtelee muuten paljon!
Mietin alun perin lähinnä sitä, pitääkö arki sanana sisällään oletuksen siitä, että elämä on velvollisuuksien täyttämistä ja puurtamista. Ilmeisesti moni kuitenkin pitää sitä ihan positiivisena asiana.
Ap
Nämä sun jutut on niin feisbuukkia. Väärä foorumi hani.
Niin. Luulen että arki on vaihtelevaa ja omannäköistä niillä, joilla on siihen taloudelliset mahdollisuudet. Mutta jos pakkaa makkaraa liukuhihnalla työkseen, sitä menee työn jälkeen kotiin ja haluaa vain lepuuttaa kipeää selkäänsä sohvalla.