En enää jaksa. Tunnen itseni niin yksinäiseksi.

:(

Voi ei :( Mullakin on tällä hetkellä tosi paha olla erinäisten syiden takia ja olen itkeskellyt pitkin päivää. Olo on kurja :( Tuntuu, että potkitaan vaan päähän ja mistään ei saa tukea. Yksin täytyis vaan pärjätä.

Täällä sama, mies on paska ja ei ystäviä. taidan itsekin siis olla ihan paska. Ei jaksa enää tälläistä elämää.

Sisälläni kaiken hyväksi on sellainen tunne, että jokin ei ole elämässäni kohdallaan tai etten ole johonkin asiaan tyytyväinen. En vain tiedä mikä se on. :/

Itkettää. :(

Vierailija kirjoitti:

Sisälläni kaiken hyväksi on sellainen tunne, että jokin ei ole elämässäni kohdallaan tai etten ole johonkin asiaan tyytyväinen. En vain tiedä mikä se on. :/

Itkettää. :(

Tämä oli siis Ap.

Täällä myös toinen joka on aina yksin. Ei ystäviä tai ketään muutakaan. Perhekin asuu toisessa kaupungissa. :/

Meitä on siis monta. Itse itkenyt koko viikonlopun, huomenna pitäisi jaksaa pirteänä töihin. Tätä kauttahan saisitte ainakin jonkun spostikavereita, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia? Ainakaan emme ole yksin yksinäisyytemme kanssa. :(

Mistä päin olette....?

Vapaapäivät on pahimpia jos ei ole ohjelmaa!

Itse pakotin itseni ulos ja välipalalle lapsen kanssa. Kauhea pala kurkussa ja tuska sydämessä. Vaikeat ajat. Lauantaiaamuna itkin kauheaa elämää kun tuntui ettei tovoa ole. Nyt jo sunnuntai-illassa.

Itse saan vähän lohtua ns. self help -kirjoista, jotka käsittelevät murheen käsittelyä ja selviytymistä. Myös hengellisyydestä... Hetken on parempi olo mutta sitten taas toivoton tuska vyöryy yli ja tuntuu että olisi umpikujassa. Toivon että itsellä tämä on ohimenevä vaihe..

Vierailija kirjoitti:

Ihan oksettaa, kun on niin paha olla.

Tuli kyllä paha mieli sun puolesta :( , miten näin on päässyt käymään? Miksi sä olet niin yksinäinen?

Samoin. Minulla on ystäviä, erittäin hyviäkin sellaisia, ja paljon kavereita. Saatan olla hetkellisesti iloinen heidän seurassaan mutta sisimmässäni olen jatkuvasti yksinäinen. Yksin ollessani olen niin yksinäinen että oikeasti oksettaa ja itkettää. Aina ei jaksa itkeä, mutta pala kurkussa ja ahdistus rinnassa jatkuvasti. Joskus en jaksa tehdä mitään muuta kuin maata lattialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisälläni kaiken hyväksi on sellainen tunne, että jokin ei ole elämässäni kohdallaan tai etten ole johonkin asiaan tyytyväinen. En vain tiedä mikä se on. :/

Itkettää. :(

Tämä oli siis Ap.

Yritä selvittää se! Ehkä voit muuttaa kurssiasi!

Jos mulla ei olisi lapsiani, olisin yyberyksinäinen, on mulla pari kaveria, toinen on ottanut etäisyyttä huolella ja toisella on liikaa ongelmia, että ehtisi soitella. Ei tämä lystiä ole, mutta en enää jaksa edes itkeä. Jep, pahasti olen jo masentunut yms. Ja olen siis yh, jolla on paljon ns kavereita, mutta eipä mua ikinä pyydetä mihinkään mukaan.

Tv7

Minulla sama. Ystävien seurassakin tunnen olevani yksin ja surullinen, tunne jopa pahenee muiden seurassa. Eipä siis huvita aina ystäviä tavata.

Mulla on vain oma mies.. Ei kavereita, perhettä. Toivoisi vaan halausta, lohdutusta, mutta eipä tuollaista nyt kehtaa kysyäkkään. Tulee vaan itsestä jotenkin tosi epämiellyttävä olo, säälittävä. Jos joku teistä asuisi lähellä mua (Vantaa), mielelläni tarjputuisin kuuntelijaksi, lohduttajaksi, halaajaksi, teille muille. Toivoisin vaan halausta takaisin.. :(