Ihmettelen juuri eronneita ihmisiä, jotka alkavat heti etsiä seuraa...

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut eron ja olin pitkään yksin sen jälkeen. Piti saada ihan rauhassa käsitellä asioita pään sisällä ja saada ajatukset järjestykseen. Siihen meni minun kohdalla kolmisen vuotta, olin vielä senkin jälkeen yksin vuoden verran.

Ennen nykyistä miestäni kävin paljon treffeillä. Moni niistä miehistä oli juuri eronnut, hakivat siis kipeästi laastaria itselleen...

Joten ihmettelen, miksi jotkut toimivat näin?

Eihän sellainen ihminen ole vielä pitkään aikaan valmis uuteen suhteeseen, vaan siitä erosta pitää toipua se oma aikansa.

On myös varmasti naisia, jotka hakevat lohtua, vaikka eron käsittely on pahasti kesken.

Minulla on nyt hyvä ja onnellinen parisuhde, toivon tämän kestävän niin kauan kun elän.

Elämä on kuule aika lyhyt. Jos joku pystyy käsittelemään esim. eron nopeammin, se on vaan positiviinen asia.

Utelua kirjoitti:

Miten ootte sit sopeutunut uuteen suhteeseen? Miltä seksi uuden kans luonnistuu aluksi?

Se on yleensä kokeilevampaa ja villimpää kuin entisessä suhteessa. Uutuudenviehätystä unohtamatta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koko seuranhaku on ylipäätään noloa. Kyllä se oikea vastaan tulee jos on tullakseen, vai mitä? Mut oonki ollu jo vuosia vuosia sinkkuna ;)

Juu. Esim. jos on homo ja asuu Ypäjällä, niin kohtatovereita kävelee vastaan jokaisessa kadunkulmassa.

Kuten moni muukin vastaaja, minäkin oli käsitellyt ja miettinyt eroa jo pitkään. Puolen vuoden harkinta-aika oli yhtä kitumista, koska päätöksen tein jo ennen papereiden lähettämistä. Kun ero oli ollut voimassa vuoden, olin uudessa suhteessa ja jo täysin irti vanhasta. Tässä uudessa olen ollut nyt 10 vuotta, pitkähkö "laastarisuhde". Itse asiassa nyt jo pidempi kuin vanha suhteeni.