Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen juuri eronneita ihmisiä, jotka alkavat heti etsiä seuraa...
03.04.2016 |
Olen itse kokenut eron ja olin pitkään yksin sen jälkeen. Piti saada ihan rauhassa käsitellä asioita pään sisällä ja saada ajatukset järjestykseen. Siihen meni minun kohdalla kolmisen vuotta, olin vielä senkin jälkeen yksin vuoden verran.
Ennen nykyistä miestäni kävin paljon treffeillä. Moni niistä miehistä oli juuri eronnut, hakivat siis kipeästi laastaria itselleen...
Joten ihmettelen, miksi jotkut toimivat näin?
Eihän sellainen ihminen ole vielä pitkään aikaan valmis uuteen suhteeseen, vaan siitä erosta pitää toipua se oma aikansa.
On myös varmasti naisia, jotka hakevat lohtua, vaikka eron käsittely on pahasti kesken.
Minulla on nyt hyvä ja onnellinen parisuhde, toivon tämän kestävän niin kauan kun elän.
Kommentit (24)
Meilläkin ollaan eletty niinkuin kämppiksinä enemmänkin. Kyllä ihminen jotenkin luontaisesti haluaa elämäänsä rakkautta ja läheisyyttä. Ja joskus se laastarisuhdekin helpottaa eroamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä koko seuranhaku on ylipäätään noloa. Kyllä se oikea vastaan tulee jos on tullakseen, vai mitä? Mut oonki ollu jo vuosia vuosia sinkkuna ;)
Jokainen ero on erilaine, toivottavasti voit ymmärtää edes tämän asian. Joitakin eroja on tehty jo vuosia, joissakin lähdetään toisen luokse jo ennen eroa ja toisissa ero tulee nopeasti. Yhtäkaikki jokainen käsittelee eroaan omalla tavallaan ja se mitä jokainen sen jälkeen tekee, ei ole kenenkään muun asia ja sitä ei edes paras ystävä voi välttämättä ymmärtää. Sinun tapasi ei ole se oikea ja esimerkiksi minä en tapaasi ymmärrä täysin. Mutta en sitä tuomitse. Yritäpä siis hoidella asiasi ja anna muiden hoitaa omansa. :)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko seuranhaku on ylipäätään noloa. Kyllä se oikea vastaan tulee jos on tullakseen, vai mitä? Mut oonki ollu jo vuosia vuosia sinkkuna ;)
Jep, kotoa se prinssi tulee katkeraa akkaa etsimään. :)
Jotkut käsittelevät eron nopeammin kuin sinä. Huonosta suhteesta toipumiseen ei mene kauan aikaa.
Minä en tykkää olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko seuranhaku on ylipäätään noloa. Kyllä se oikea vastaan tulee jos on tullakseen, vai mitä? Mut oonki ollu jo vuosia vuosia sinkkuna ;)
Jep, kotoa se prinssi tulee katkeraa akkaa etsimään. :)
Kuka sanoi että mä kotona kykin odottamassa prinssiä? ;)
Miten ootte sit sopeutunut uuteen suhteeseen? Miltä seksi uuden kans luonnistuu aluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua taas pelottaa, että sotken oman ja lasteni elämän kokonaan hakeutumalla uuteen suhteeseen. Siksi en olekaan laittanut tikkua ristiin asian eteen.
Musta tuntuu, että varsinkin miehillä on hirveä tarve löytää uusi nainen, eivät kestä yhtään olla yksin.
Eräs kaverini on psykoterapeutti, ja hän aikoinaan kertoi tapauksesta jossa mies oli tullut terapiaan käsittelemään eroaan... ja pyysi terapeuttia treffeille!
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menen aina välittömästi eteenpäin. Ei se yleensä tulosta tuota, enkä edes olisi valmiskaan menemään pidemmälle. Mutta pääsenpähän yli edellisestä.
Ihmiset kauhistelivat kun kuukausi eron jälkeen aloin tapailemaan taas vastakkaista sukupuolta. Mutta minä olin yrittänyt pitää huonoa avioliittoa kasassa jo vuoden eli todella tehnyt kaikkeni ettei eroa tulisi. Sitten kun oli nimet paperissa niin tuntuikin kuin raskas taakka olisi pudonnut harteilta. Olin asiaa työstänyt tarpeeksi jo vuoden ajan että en enää pystynyt märehtimään eroa yhtään enempää. Miksen olisi saanut ELÄÄ taas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kauhistelivat kun kuukausi eron jälkeen aloin tapailemaan taas vastakkaista sukupuolta. Mutta minä olin yrittänyt pitää huonoa avioliittoa kasassa jo vuoden eli todella tehnyt kaikkeni ettei eroa tulisi. Sitten kun oli nimet paperissa niin tuntuikin kuin raskas taakka olisi pudonnut harteilta. Olin asiaa työstänyt tarpeeksi jo vuoden ajan että en enää pystynyt märehtimään eroa yhtään enempää. Miksen olisi saanut ELÄÄ taas!
Ihanko vuoden :D Ei ihme että erotilastot on mitä on..
Mut provohan tää oli.
Inhottaa, kun joku olettaa, että se oma tapa on vain hyväksyttävissä oleva tapa.
Meillä tehtiin eroa pitkään, ja kun se lopulta tapahtui, parin ekan vuoden aikana tapailin moniakin miehiä, mutta vain laastarina, en edes ajatellut, että ikinä seurustelisin, en halunnut, mutta halusin hellyyttä, seksiä jotain, mitä en ollut vuosiin kokenut.
Sen parin vuoden jälkeen olen ollut tyytyväisenä pian 10v ollut yksin lasteni kanssa.
Saa tuomita, jos haluaa, mutta en minäkään sitten ymmärrä, mikä tässä on väärin? Kukaan ei kärsi, minä toivuin erosta ja sain itsetuntoni takaisin, mitä pahaa siinä on ap???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla ei kestänyt erosta yli pääsyyn kolmea vuotta. Aloitin itse asiassa heti uuden suhteen ja olin valmis. Nyt kolme vuotta tässä suhteessa, eikä ole ollut mitään viitteitä siitä, että liian aikaisin olisi aloitettu.
Edellinen suhde kesti 15 vuotta, 3 lasta. Monta vuotta tein lähtöä ja käsittelin, joten eropäätöksen jälkeen oli jäljellä vain helpotus.
Kaffepulla kirjoitti:
Musta tuntuu, että varsinkin miehillä on hirveä tarve löytää uusi nainen, eivät kestä yhtään olla yksin.
Eräs kaverini on psykoterapeutti, ja hän aikoinaan kertoi tapauksesta jossa mies oli tullut terapiaan käsittelemään eroaan... ja pyysi terapeuttia treffeille!
Miehen on melkein pakko löytää uusi kumppani pian eron jälkeen, tai muuten hänet luokitellaan "vialliseksi" ja naisten mielenkiinto loppuu siihen kun mies ei ole kenellekään kelvannut. Kuulostaa omituiselta, mutta näin se vain on. :/
7 vuotta olimme miehen kanssa. Erottiin ja neljän kuukauden päästä asui jo uuden kanssa avoliitossa. Ja tää mies on pettänyt JOKAISTA naista. Suhteesta suhteeseen.
Ei osaa olla hetkeäkään yksin.
Itse haluan kyllä ottaa omaa aikaa ja elää nyt vähän sinkkuna. Mulla ei ole mikään kiire mihinkään. Jos se uus tulee niin se tulee. En minäkään todellakaan ymmärrä näitä jotka menee uuteen suhteeseen lähes ensi treffeistä. ?? Mulle niin outoa käyttäytymistä.
Kun erosin nuoruuden liitosta, ei ollut mitään kiinnostusta seurustella. Ajattelin, että uuden miehen pitää olla sielunkumppani, jos on tullakseen vastaan. Ei vain kuka tahansa, ettei tarvitse olla yksin, koska yksin osasin olla vallan mainiosti.
Menikin 6 vuotta, ennen kuin aloin seurustelemaan ja sitten se olikin menoa. Tuntui, kuin kotiinsa oli löytänyt. Luojan kiitos, etten alkanut aiemmin seurustelemaan kenen tahansa kanssa yksinäisyyden pelossa, koska olisin silloin menettänyt juuri tämän ihanan miehen, kenen kanssa on oltu yhdessä parikymmentä vuotta. Jos olisin kelpuuttanut jonkun muun, olisin taatusti joutunut eroamaan toisenkin kerran.
Ei ollu provo. Vaan kun olin sen vuoden tuskastellut niin puolisoni ilmoitti että hänelle riitti niin miksi olisin vielä yrittänyt? Eli kumpikin tunsi olevansa vapaa. Mutta joidenkin mielestä minun olisi silti pitänyt olla selibaatissa vuosia eron jälkeen. Huh huh!
No, mä olin elänyt seksittömässä liitossa 4,5 vuotta ennen eroa. Olin aika pahasti puutteessa. Plus sitä eroa oli tehty miehen kanssa monta vuotta. Lopullinen eropäätös oli vain muodollisuus, asiat oli käsitelty jo (moneen kertaan).