Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia kun yritetään vauvaa?
02.04.2016 |
Sovittiin miehen kanssa, että yritetään saada lapsi. Ja tämä on siis eka kierto kun mies tuli sisälleni ja laskin että ovulaatio oli parin päivän päästä. Jälkeenpäin alkoi pelottamaan, että mitä jos nyt tulenki raskaaksi heti. Vaikka luulisi, ettei nyt ensimmäisestä tärppäisi. Nyt ei sitten oltu yhdynnässä enää ovulaatiopäivänä koska en vaan halunnut. Haluan kyllä lapsen, mutta jostain syystä pelottaa. Ja mitenhän nyt sitten käy, olenko raskaana vai ei. Mietin jopa jälkiehkäisyn hankkimista, mutta sekin tuntui väärältä. Mies kun haluaa lasta todella paljon. Mutta kun se olen minä joka on raskaana ja joka synnyttää jne..Pelottaa jos lapsi ei ole terve, miten jaksetaan, miten käy parisuhteen. Toisaalta mitään muuta halua niin paljon kun lapsen rakkaani kanssa. Jos ei ole vielä oikea aika, mistä tietää että on?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäsi?
Täytin juuri 34 vuotta. Ap
Eipä sitä mistään voi tietää, että tuleeko terve lapsi vai ei. Ja jotkut eivät vain koskaan saa tietää, että haluavatko todella lapsia vai ei. Okei, aika hyödyttömän kuuloinen vastaus, mutta on ihan normaalia ja mielestäni realististakin ajatella, että onko oikeasti valmis saamaan lapsen ja huolehtimaan siitä. Ei ole pieni asia saada lapsi, vaikka osalle se kuulostaakin olevan jotenkin niin itsestään selvää, että he haluavat ehdottomasti lapsia. Myös huoli tulevan lapsen terveydestä on normaalia ja kun tulet raskaaksi, niin tulet varmasti pohtimaan sitä usein, että onkohan vauva kunnossa ja tämä huoli jatkuu vielä syntymän jälkeekin. Sellaista se on, kun tulee äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sinulle oikea aika nyt, eli ehkäisy käyttöön
No mitäpä jos nyt ensin neuvottaisi ap:tä keskustelemaan miehensä kanssa. Suuri muutos saa ap:n panikoimaan, mutta luultavasti mies saa häntä hyvinkin rauhoiteltua. Että kokeilepa ap sitä.
Anna mennä. Sen aika on just nyt. Ei sitä kannata siirtää enää. Pelkosi on täysin normaalit, itse kävin samat huolet läpi ekaa yrittäessä, nyt vanhin lapsi kolme, seuraava kaksi vuotta ja nyt kesällä kolmas syntyy. Olen eka lapsen saanut 19 vuotiaana ja hyvin jaksellaan ja apua on saatavilla jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää nyt selvittää oma pääsi ja sitten päätät mitä haluat.
Luulisi että sinun ikäisesi ihminen tuntee jo itsensä sen verran hyvin että tietää mitä haluaa ja mitä ei.
Sen päätöksen kanssa sitten elät etkä veivaa loppuelämääsi MITÄ JOS.....
Elämä ja tunteet on vuoristorataa mutta lasta ei voi palauttaa jos sellaisen saa tehtyä.
Toki voi käydä niin ettet edes saa lapsia vaikka haluaisit.
Ikää sinulla on sen verran että nyt pitää toimia ja tehdä päätös suuntaan tai toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäsi?
Täytin juuri 34 vuotta. Ap
Sun pitää vaan nyt miettiä, haluatko lapsia vai et. Ei sulla iän puolesta ole enää kauheasti odottelumahdollisuuksia, ainakaan jos haluatte useamman lapsen. Jos et halua lasta saada ikinä, on reilua kertoa asia miehellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, biologisesti ikä alkaa kohta painaa. Älä panikoi, mutta kerron meidän tilanteemme. Aloimme lapsen yrittämisen juuri ennen kuin täytyin 30 v. Nyt on kohta 2 vuotta kulunut ja edelleenkin ollaan vasta lapsettomuustutkimusjonoissa. Eli miehen puolella ongelma, ilmeisesti odotusajan kemikaalikontakti aiheuttanut. Täytyy nyt vielä jonottaa hoitoihinkin ja yrittää saada se lapsi alulle. Sitten jos/kun se on syntynyt, täytyy odottaa vähintään vuosi ennen kuin voi ryhtyä jonottamaan seuraavan yritystä. Oletteko miettineet, että ehkä tekin joudutte lapsettomuushoitoihin? Ja siinä todella menee aikaa. Jos olisin sinä, niin iän puolesta kyllä aloittaisin heti yrittämisen. Raskauden aikana ehdit kyllä totuttaa ajatuksiasi lapseen.
Mulle kävi ihan samalla tavalla n. viikko sitten. Nyt alkoikin pelottaa, että olen ihan oikeasti raskaana. Rinnat aristaa ja masussa nippailee. Mutta jotenkin sitä kuitenkin uskoo selviävänsä. Itsehän tätä halusin. Ehkä tämä on vain joku alkuyrityksen normaali kieltoreaktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan aika normaalia panikointia, mutta sulla on sitten raskaaksi tultuasi 9 kk aikaa valmistautua henkisesti asiaan.
Vierailija kirjoitti:
ap, biologisesti ikä alkaa kohta painaa. Älä panikoi, mutta kerron meidän tilanteemme. Aloimme lapsen yrittämisen juuri ennen kuin täytyin 30 v. Nyt on kohta 2 vuotta kulunut ja edelleenkin ollaan vasta lapsettomuustutkimusjonoissa. Eli miehen puolella ongelma, ilmeisesti odotusajan kemikaalikontakti aiheuttanut. Täytyy nyt vielä jonottaa hoitoihinkin ja yrittää saada se lapsi alulle. Sitten jos/kun se on syntynyt, täytyy odottaa vähintään vuosi ennen kuin voi ryhtyä jonottamaan seuraavan yritystä. Oletteko miettineet, että ehkä tekin joudutte lapsettomuushoitoihin? Ja siinä todella menee aikaa. Jos olisin sinä, niin iän puolesta kyllä aloittaisin heti yrittämisen. Raskauden aikana ehdit kyllä totuttaa ajatuksiasi lapseen.
Olen mä tätäkin jonkun verran miettinyt. Mies epäilee että hänessä jotain vikaa. En tiedä oikein miksi. Varmaan osittain sen takia kun ollaan välillä käytetty keskeytettyä yhdyntää, enkä ole raskaaksi tullut. Mutta sehän sen tarkoitus on ollutkin. Mutta toki tiedetään että siinä mahdollisuus tulla raskaaksi. Nyt sitten en enää estellyt vaan annoin tulla sisälle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panikointi kuulostaa tosi oudolta! Silloin, kun me päätimme alkaa yrittää, en mitään muuta toivonut kuin raskaaksi tuloa. Tottakai oli myös huoli vauvan hyvinvoinnista ja synnytys jännitti, mutta ei tosiaankaan ap:n kuvailemassa mittakaavassa.. Miksiköhän ap on niin peloissaan? Olisiko nyt sitten kuitenkin syytä pitää vielä pari kuukautta taukoa yrityksestä?
Ei ole sinulle oikea aika nyt, eli ehkäisy käyttöön