Millaista on olla ruma?
Kommentit (11)
Kyllä sinä ap tiedät, koska näyttipä naamasi miltä tahansa, olet ihmisenä ruma.
Ensin pitäisi määritellä mikä on rumaa, niin sitten voidaan jatkaa tätä keskustelua.
Hirveää. Ihmiset tuijottaa ja jotkut nauraa päin naamaa kun kävelee vastaan. Monta kertaa miettinyt itsemurhaa vain oman pärstän takia. Ei välttämättä edes tervehditä. Susirumalla ei ole ihmisarvoa.
Yksinäistä. Naispuoliset kaverit syrjivät, koska kanssani ei haluta lähteä mm. viihteelle yhdessä. Miehet iskevät ja tapailevat hupimielessä. Parisuhdetta ei saa.
Nuorena olin juhlittu kaunotar.
Nykyään voi verrata Mervi Tapolaan tai Terhi Kieuminkiin.
Ehkä kuitenkin jäänyt sellainen kiva ilme päälle ja tottunut toisten positiiviseen huomioon, joten ero ei ole niin merkittävä, mitä äkkipäätä luulisi.
Aina hymyilevä positiivinen olemus meinaa paljon enemmän kuin naama sinänsä mittaillen jotain huulten paksuutta jne.
Eli vastaus kysymykseen: ihan pärjäilen. Ikä on nyt 56 ja suhtaudun vain kaikkiin ja kaikkeen periaatteessa hyvällä mielellä. En tunne itseäni rumaksi muutoin kuin peiliin katsomalla. Muita peilaamalla en tunne.
Näin miehenä sanon etten ole koskaan vielä rumaa naista nähnyt.
Ihan jees, saan kadulla liikkua rauhassa. Siihen ne hyvät puolet jääkin...
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä sanon etten ole koskaan vielä rumaa naista nähnyt.
Olet poikkeus. 95 % saamistani ulkonäkökritiikeistä, huuteluista ja nöyryytyksistä perustuen ulkonäkööni ovat miesten tekemiä.
Toki naisetkin tunnistavat rumat naiset, mutta naisilla käyttäytyminen on peitellympää. Esimerkiksi juuri se, että ei oteta yhteiskuvia someen, kanssani ei haluta viihteelle, jne.
-6
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä ap tiedät, koska näyttipä naamasi miltä tahansa, olet ihmisenä ruma.
Millä perusteella? Rumaa on tuollainen tuntemattomien nimittely, joten sinähän se ruma olet.
Aivan parasta, saa olla rauhassa eikä kukaan vain omasta itsestään kiinnostunut häiritse. Rahat ja aikakin menee mieluisaan elämiseen, eikä meikkaamiseen.