Pakkomielteinen ihastus?
En tiedä olisiko tästä hyvä puhua terapeutille vai meneekö tää jossain vaiheessa ohi. Olen siis ihastunut erääseen henkilöön jota silloin tällöin näen. Aina näkemisen jälkeen mietin häntä 24/7, siis oikeasti koko ajan, en saa unta. Yritän aina mennä paikkoihin jossa tiedän tämän miehen olevan ja olen opetellut hänen auton rekkarinki ulkoa. Ja sosiaalinen media on totta kai käyty läpi, niin kuin naispuolisten kaverien kuvat ja tykkäykset. Ikinä en ole muihin ihastunut tällä tavalla. Koko ajan päässä sellainen pakottava tarve nähdä hänet ja kun niin ei tapahdu, masennun. Jotenkin tuntuu ihan hirveältä ajatella että en ehkä näe häntä enää tulevaisuudessa tai tulevaisuutemme ei ole yhteinen... Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ruokit omaa pakkomiellettäsi tietoisesti. Viestiketjun avaus viittaa siihen että itsekkin tiedostat jollain tasolla olevasi jo vaarallisilla vesillä muuttumassa stalkkeriksi. Mietis omalle kohdalles et joku mies jota et nyt itse saa valita, alkaakin kaivelee fonectasta sun tietoja ja rekkareita yms. Seurailee sua sun lempi kapakkaan ja näkyy marketissa hyllyjen välissä hymyilemässä... creepypastan ainekset jos jatkat. Ole normaali ja ota härkää sarvista. Sano mitä tunnet (lievennä) ja ehkäpä sulla käykin flaksi? Tai sit voit kyyläillä myöhemmin kuinka se panee himassaa jotain joka sit ehkä olisitkin voinut olla sä. Ei olla kivikaudella... nainen voi olla seksikkäämpikin miehen mielestä jos tietää mitä haluaa ja edes yrittää saada sen.
Mitä haittaa on seurata toista, jos tämä ei tiedä siitä? Olen sitä mieltä näin naisena, että se joka ei osaa tehdä tunteitaan selväksi toiselle, ettei ole kiinnostunut suorastaan ansaitsee tulla häirityksi. En kylläkään itse näe häirintänä aiis sitä, mistä kirjoitit, mutta ei olisi pahitteeksi sellaiselle, joka pitää toista löysässä hirressä saada oikein kunnon näpäytys osakseen.
Vierailija kirjoitti:
Pakit tulee. Miehet ovat aika hiirulaisia kuitenkin. Älä eroa tuollaisen takia. Been there, done that, ja se menee ohi.
Mitähän sä tuolla hiirulaiskommentilla tarkoitit? :D "En kelvnnut miehelle. Se oli hiiri" =D
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoituksesi voisi olla minun. Itselläni samanlainen tilalle. Olen ihastunut yhteen ja samaan mieheen jo yli kahden vuoden ajan. Tutustuimme työpaikassani jossa hän kävi asiakkaana. Hän ei tiedä ihastumisestani.
Nyt kun olen vaihtanut työpaikkaa näen häntä sillointällöin tai kun näen hänen autonsa menen ihan sekaisin.
Olen naimisissa ja hän seurustelee ja näin saa olla. En ikinä jätä miestäni koska rakastan häntä.
Mutta silti tämä ihastus on mielessäni jatkuvasti, kuvittelen meitä yhteen ym.
Ei se sun liittosi mikään hyvä ole etkä rakasta miestäsi aidosti jos otat tuolleen muita siihen rinnalle. Korkeintaan pidät miestäsi mukavana kämppiksenä. Teidän välillä ei ole sitä jotain. Muuten et pystyisi ajattelemaankaan noin siitä toisesta.
Voiko olla rakastunut kahteen ihmiseen yhtäaikaa? Kokemuksia? Ihastumisia vissiin voi olla montakin yhtäaikaa?
Onko konkreettista yhteudenottoa, sosiaalista vuorovaikutusta mikä ei ole huutelua perässä?
Mies voi pitää muissa tapauksissa sinua okna ensivaikutelman perusteella. Kuitenkaan tuijottamalla, ei kä varsinkaan perässä seurailemalla miestä ei tapahdu aloitetta miehen puolelta. Tällöin voit saada tekosiesi laajudesta riippuen hyvinkin vihaisen "aloitteen". Tuo liian monellta ylpeilevältä ja tahallisella ärsyttämisellä unohtuu, ihan normaalit tavat.
Sekin viittaa jo johonkin että seurailet pakkomielteisesti kohdetta, käytät vuosia kyttäämiseen vaikka tilanne aukeaisi ihan muulla tavalla.
Mielestäni pitkissä avioliitoissa tulee näitä ihastumisia molemmin puolin jotka sitten unohtuu eikä johda mihinkään. Haetaan sitä jännittävää tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse varattu ja mietin että pitäisiköhän mun erota puolisostani.. Vasta sen jälkeen voisin jonkun aloitteen tehdä.
-Ap
No niinpä tietenkin.
Muhun ollaan oltu pari kertaa pakkomielteisesti ihastuneita. Suorat pakit (en ole enkä tule olemaan kiinnostunut siinä mielessä) eivät toimineet. On oikeasti ihan helvetin ahdistavaa, että joku sekopää elättelee musta fantasioita, joissa minulla ihmisenä ei ole edes väliä. Ihan kuin olisin ihastuneen silmissä joku elävä nukke, jonka kanssa voi leikkiä, mitä haluaa. -_-
Vierailija kirjoitti:
Muhun ollaan oltu pari kertaa pakkomielteisesti ihastuneita. Suorat pakit (en ole enkä tule olemaan kiinnostunut siinä mielessä) eivät toimineet. On oikeasti ihan helvetin ahdistavaa, että joku sekopää elättelee musta fantasioita, joissa minulla ihmisenä ei ole edes väliä. Ihan kuin olisin ihastuneen silmissä joku elävä nukke, jonka kanssa voi leikkiä, mitä haluaa. -_-
Tämä oli hyvä viesti. Olen jotenkin ajatellut, että jos tunnustaisin tunteeni ja fantasiani niiden kohteelle, hän olisi ehkä huvittunut tai jopa imarreltu. Mutta tosiaan, se voisikin olla hänestä ahdistavaa ja inhottavaa. Siinäpä miettimisen aihetta.
En tiedä kuinka moni teistä tietää mitä oikea pakkomielle on, se ei ole niin yksinkertaista jos joku toinen sanoo että unohda se.
Eikö tuo ole vain ihan normaalia ihastumista? Vai onko tuota jatkunut vuosikausia? Jos vielä on vähän tekemisen puutetta, niin sitä tyhjiötä yrittää täyttää vaikka sillä ihastumisen tunteella entisestään?
Joo tää on hirveää.. Onneksi ei kestänyt vielä montaa kuukautta. Nään tätä miestä vielä ohimennen monta kertaa viikossa ja aina kun juttelemme hänestä paljastuu uusia puolia, jonka vuoksi jumaloin häntä enemmän.
Iltaisin mietin nukkumaanmennessä hänet mun vierelle yms yms. En nuku hyvin kun herään keskellä yötä miettimään häntä. En saa syötyä kunnolla. Stalkannut kaikki paikat. Tosiaan tämä lähti viime pikkujouluista kun meillä oli yhdenillanjuttu (tätä ennen olin jo haaveillut hänestä) ja sen jälkeen vaan voimistui tunteet. Kamalaa.
Mulla samanlainen tilanne, ja nyt kun on joululoma en ole pitkään aikaan nähnyt. Ikävän kyllä huomaa.
Hullu nainen tuntuu vieläkin olevan elossa yli kuuden vuoden sekoilujen jälkeen. ( tykkään tehdä tägejä joka paikkaan, mutta ei uskalla soittaa.)
Vierailija kirjoitti:
Hullu nainen tuntuu vieläkin olevan elossa yli kuuden vuoden sekoilujen jälkeen. ( tykkään tehdä tägejä joka paikkaan, mutta ei uskalla soittaa.)
HEL-NYC kirjoitti:
Mitä te naiset teette, kun ihastuksenne ei ole sosiaalisessa mediassa, eikä puhu itsestään melkein mitään. Ei harrastuksistaan, ei intohimoistaan yms.?
Tajuan, että mies ei todennäköisesti ole kovin kiinnostava eikä ainakaan minusta kiinnostunut. Siirry eteenpäin. Ihastumisen tunne voi elää omaa elämäänsä. Miehen etäisyys voi saada kuvittelemaan, että taustalla olisi jotain yhteistä. Mitään ei ole, ellette vietä aikaa yhdessä. Tunteita ei ole, ellei mies tuo niitä esiin.
Minua ovat jotkut yrittäneet lähes pakottaa kertomaan itsestäni. Jos yrittävät asemalla tai tilanteella, ei suhteella ole toivoa. Jos eivät pysty edes tutustumaan normaalisti, ilman että torjuisivat omia sanomisiani tai yrittäisivät päälle vääristellä tekemisiäni tai kertomaani, tajutkoon, että ovat vain dominoimishaluisia urpoja.
Jos minulla on piirteitä, joita haluavat, hankkikoon niitä ensin itselleen. Minun ei tarvitse alistua nukeksi, olkoon olkinukke tai prinsessanukke. Outoa porukkaa löytyy.
Mun ihastus ei ole. Olen vain onnellinen ettei se vietä siellä aikaa muidenkaan kanssa :D Tosin jos se olisi, voisin varmaan itsekin olla siellä, koska tunnemme. Mutta emme näe. Välimatkaa on paljon.